Jutteleeko miehesi kanssasi teistä ja suhteestanne?
Kommentit (14)
Joskus kun ystäväpariskunnilla on ollut riitää niin mies saattaa illalla tulla viereen ja sanoa esim. onneksi meillä on aina mennyt hyvin ja hymyilee onnellisen näköisenä.
sitten toistelee kuinka paljon rakastaa ja välillä on masentunut
Paljonkin, just tilanteessa jos kaveri tappelee puolisonsa kanssa, niin esim silloin. Mutta kyllä me aika usein muutenkin iltaisin sängyssä höpötellään meistä, elämästä, lapsista jne. Mikäs sen ihanampaa kun illalla maata sylikkäin, suukotella, rakas silittelee hiuksia ja kertoo mun olevan elämänsä nainen, se on onnea se, ja rakkautta.<3
Mutta aika harvoin hänen aloitteestaan. Kyllä niinkin on käynyt, mutta saa olla jo aika tiukka paikka. Itseasiassa eilen viimeksi juteltiin hänen aloitteestaan. Oli oikein hyvä keskustelu. Valaiseva ja puhdistava. Tuntui ihanalta, että vaikka olen tämmöinen juuri niin mies vaan rakastaa. Tulee niin läheinen olo sellaisesta hyvästä avoimesta keskustelusta. Vaikka ei ole aina helppoa olla ihan haavoittuvaisena ja auki ja paljastaa kaikki heikoimmatkin paikkansa.
vain raivoisien tappeluiden jälkeen.
Meillä puhutaan, kun minä aloitan ja esitän miehelle kysymyksiä. Nyt en ole enää tuota haastattelumallia jaksanut, koska lopputuloshan on sen mukainen, miten minä sitä johdattelen. Kun en ota keskusteluvastuuta, ei meillä keskustella ja nyt olemmekin ns. parisuhteen reunamilla. -ap
Juuri nyt makaa vaan sängyssä eikä pysty käsittelemään vallalla olevaa riitaa. Esitin hänelle mitä en vaan voi hyväksyä, enkä saanut mitään reaktiota. Täällä hukutan suruani viiniin. :)
vähän samaan tapaan kuin meillä. Itse olen hyväksynyt sen, että mies kokee, ettäon syytä puhua, kun ollaan jo suossa. No ihan hyvä että edes silloin. Mutta hänellä ei kertakaikkiaan ole tarvetta puhua, jos asiat ovat hyvin tai kohtalaisesti. Ei varsinkaan puhumisen ilosta. Hän pohtii asioita päässään ja sitten ilmoittaa ajatuksensa minulle TÖKS. Minulla taas parasta pohdintaa on ääneen puhuminen ja yhdessä setviminen, niin että molemmat sparraavat toisiaan. Mieheni ei tässä ole erityisen hyvä. Kohtalainen kuitenkin, jos siis teen aloitteen. Mutta jos mies ei ole innostuneella päällä, keskustelu on monologi. Minä esittelen ongelman, selittelen ja jaarittelen. Mies sanoo joojaa aijaa. sitten kerron ratkaisuehdotuksen, johon mies sanoo kuulostaa hyvältä. Sitoutmisen aste 0. Siis sellaisen hyvän möyhevän mehevän keskustelun aikaan saaminen ja miehen motivoiminen on vaikeaa. Onnistuu joskus, mutta vaatii pitkän ja nappiin osuneen alkulämmittelyn.
Siis en tarkoita että meillä aina pussailun lomassa höpötellään, vaan siis ihan oikeista asioista jutellaan. Mutta sen juttelut voi tehdä myös noin, sängyssä toisen kainalossa. Keskustellaan vakavistakin asioista. Tulevaisuudesta, joka on nyt kovasti ollutkin puheissa, mm. anopin syövän takia..
Meillä vaan tykätään olla lähellä ja jutella siinä samalla.
Nyt olen vain väsynyt tähän jutteluun. Mies on sellainen että sanoo vasta viime hetkellä jos joku painaa, tai sen näkee käytöksestä ja joudun nyhtämään tiedon ja utelemaan.
Tällä hetkellä on taas paremmin. En sitäpaitsi jaksaisi puhua mitään syvällistä. Puhumisesta on tullut minulle jotenkin vaikeaa johtuen ehkä siitä että en enään luota niin sokeasti mieheeni.
Voisihan siitä puhua enemmänkin. Nyt viime aikoina aiheena on ollut naimisiin meno, minä en tosin ole sille ajatukselle vielä lämmennyt (ihan rahatilanteen takia). Juttelemme kuitenkin enemmän lasten kasvatukseen ja muista arkeen liittyvistä asioista.
meillä on ihan seurustelun alusta asti juteltu aivan kaikesta
pakottamalla siitä saa jotain irti mutta harvemmini mitään ihmeitä.