Miksi en rakasta enää miestäni?
Vaikeaa on ollut jo reilu vuosi, ja nyt en enää voi sanoa että rakastaisin miestäni.
Haluaisin rakastaa niinkuin olen naimisiin mennessä luvannut mutta ei vaan tunnu enää miltään.
Olen puhunut miehelle tunteistani koko ajan eikä mikään ole muuttunut. Nyt vihdoin on tajunnut että olen tosissani ja yrittää parhaansa mukaan osoittaa että haluaa olla kanssani. Lähelle tulo tuntuu minusta vain kiusalliselta ja tuntuu vaan että mies on pahasti myöhässä.
Miten onnistuisin rakastumaan uudestaan? Vai lähdenkö? Vai olenko vaan tässä ja hoidan lapsia vaikka miestä kohtaan en tunne enää _mitään_.
Kommentit (3)
Yhdessäolo on ala- ja ylämäkeä. Anna itsesi rakastua uudelleen. Alkuhuumaa ei kannata odotella, rakkaus muuttuu ajan myötä.
Kuinka kauan minä odotan että rakastun uudelleen tai että tuntuisi millekkään. Miten kauan tämä vaihe voi kestää...
Tiedän kyllä ettei se vaihtamalla varmaankaan parane, mutta kun oli vaikeaa, vauva sairaalassa yms, enkä saanut mieheltä silloin minkäänlaista tukea vaikka miten yritin puhua ja puhua niin pikkuhiljaa kaikki tunteet kuolivat. Nyt kun mies on tajunnut olleensa hölmö niin minä en enää tiedä jaksanko olla tässä enää.
Mitään alkuhuumaa meillä ei ikinä ole ollutkaan, pikkuhiljaa vaan päädyttiin yhteen joten sitä en oikein voi takisin kaivatakkaan.
ap
En ikimaailmassa pysty tuntemaan rakkauden tunnetta kaikkina aikoina, joten en ole luvannut rakastaa.
Mutta lupasin _tahtoa_ rakastaa. Välillä on ollut aikoja, jolloin on menty eteenpäin puhtaalla tahdonvoimalla. Se on opettanut, ettei aviopuolisoiden välinen rakkaus ole tunnetta eikä omista fiiliksistä kiinni. Se on se pohjavire, mikä saa illalla peiton alla ottamaan kädestä kiinni, vaikka koko päivä on ollut yhtä riitaa. Me kuulutaan yhteen ja me halutaan kuulua yhteen.