Säälittää, kun alakerrassa huudetaan lapsille aamusta iltaan..
Ukko varsinkin karjuu siellä siis täysillä! Esim. " turpa kiinni" on ihan jokapäiväinen lause tuossa perheessä. Lapset ovat arviolta 3 ja 5-vuotiaat, ja kun heihin törmää käytävässä, niin tuo isukki on aina niin maireaa niin maireaa...Eikö se tajua, että kaikki sen huuto kuuluu tietysti koko taloon!
Kommentit (4)
Olen sairaana kotona. Liikuntakyvytön puoliksi ja nyt kaiken päälle minulle iski kunnon flunssa. Mies häipyi auttamaan kaveriaan ja olen yksin. Lapset riehuvat (tietysti), nuorin löysi sakset ja leikkeli olohuoneessa tärkeitä papereita, lapset tappelevat keskenään ja heittelevät lelujaan ja yksi paukuttaa syömäpuikoilla.. ARGH. Hermot tosiaan menee. Anteeksi vaan hyvä naapuri. Olen myös ystävällinen naapureille ja juttelen kohteliaasti, kun törmätään. Tiedostan kyllä, että hiljaisessa kerrostalossa huutoni kuuluu naapureille mutta ei siltikään tulisi mieleen aamulla hississä tervehtiä naapuri murahtamalla tai huutamalla " Vi**un hauskaa aamua vaan sullekin"
tässä asunut eli n. 6kk. Eli tuskinpa kyse mistään tilapäisestä olotilasta. Molemmat vanhemmat ovat ihan normaalisti liikkuvia, nuorehkoja ihmisiä. Ap
Menee tosiaan hermot, jos lapsi esim. kaataa tahallaan mehun lattialle ja menee tallustelemaan lätäkköön. Tai jos äidin vessa käynnin aikana on levitetty (ja paloiteltu) pussillinen leipiä lattialle. Tai kun joku lapsista puree toista tai heittää lelulla jne.
Usein saatan huutaa lapsille: NYT ÄKKIÄ HUONEESEESI SIITÄ JA PYSY SIELLÄ, KUNNES OSAAT KÄYTTÄYTYÄ KUNNOLLA! Kirosanoja en yleensä kuitenkaan käytä, mutta väsyneenä tulee usein huudettua, jos lapset ovat oikein mahdottomia. En kuitenkaan huuda koko päivää ja muu aika kuluukin oikein mukavassa ilmapiirissä. Kolmen villikon kanssa vain väsyy kovin helposti. Varsinkin nyt, kun yksi heistä on kipeänä, eikä olla päästy ulkoilemaan moneen päivään. Mies reissu työssä ja välillä pitkiäkin aikoja poissa kotoa.
Ja se tosiaan karjutaan...