Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eskarilasien palautekeskustelu, ruisleipäongelma =)
20.11.2008 |
Poika on ollut ennen eskaria pph:ssa ja aloitti eskarin päiväkodissa.
Äänteiden kuuleminen ja numerot ym. hyvin hallussa.
Mutta yhtään positiivista palautetta ei kuule. Nuokin asiat kun kysyin, että miten nämä hallitsee.
Tärkeimpiä kysymyksiä mielestä ovat mm. se, että miten toimii ryhmässä, miten osaa ottaa muut huomioon, miten jaksaa kuunnella ohjeita, miten malttaa tehdä tehtäviä. No näitä sitten lähinnä minun aloitteestani käsiteltiin ja ihan normaaleja (kaiketi) ongelmia on.
Kuitenkin suurimpia asioita, joista keskusteltiin on pojan syöminen. Tai oikeastaan mitään muuta ongelmaa ei ole, paitsi se, ettei poika syö ruisleipää.
Pienenä on ollut paljon ongelmia, koska on aina ollut helposti oksentanut, mikäli kurkkuun mennyt rakeista ruokaa tai leipää (alkoi helpottamaan n. 4 vuoden iässä). On siis käytännössä aina kieltäytynyt kaikesta leivästä. Toki sitä on kotona aina yritetty tarjota, mutta en ole voinut pakottaa, kun kuitenkin puurot menee erittäin hyvin alas, eli viljaa saa sitäkin kautta. Kotona muut syövät paljonkin leipää, joten esimerkkiä näyttävät vanhemmat ja muut sisarukset.
Kotona ollaan yhdesä leivottu sämpylöitä ja niitä suostuu syömän. Päiväkodissa ovat saaneet syömään sämpylöitä ja muuta vaaleaa leipää, mutta ei ruisleipää. Sanoin, että onhan tuo jo minusta hyvä edistys, että on kuitenkin muutakinleipää suostunut syömään.
Sitten on aamuisin alkanut ilmetä itkuisuutta ja meni monta viikkoa, ennekuin sai sanottua, että häntä niin jännittää se välipala. Kertoi, että kun on pakko syödä sitä ruisleipää. Ymmärrän toki, että pitäisi maistaa, mutta jos ei sitten mene muuten alas, niin voiko pakottaa? Olen sanonut, että maistat ja jos ei maistu, niin sanot, että ei maistu ja juot vaikka sitten vain maitoa. Sano, että jotkut jo siellä hänelle nauravat, kun ei voi sitä ruisleipää syödä.
Keskustelussa halusivat kuitenkin kirjata tavoitteisiin, että saataisiin syömään sitä ruisleipää. Itse yritin ehdottaa, ettei kuitenkaan pakoteta ja tehtäisi asiasta liian suurta haloota. Toki on hyvä opettaa, että maistetaan, mutta voiko sen jälkeen pakottaa? Loppuukohan se siihen, jos poika taas alkaa oksentelemaan...
Perustelivat sillä, että koulussakin on pakko syödä ruisleipää...
Voiko se olla niin suuri asia, ettei syö ruisleipää. En ole kuitenkaan vaatimassa mitän erikoiskohtelua, että olisi jotain muuta vaihtoehtoa. Meillä kuitenkin on kotona aina löydetty muita vaihtoehtoja. En vain voi pakottaa syömään ruisleipää, koska sen näkee, miten vaikeaa se on. Muuten syö ruokia ihan hyvin.
Enkö ymmärrä jotain perustavanlaatuista asiaa vai häh?
Kommentit (50)
ruisleipä voi tuntua hänestä suussa kuin teräsvilla!
Hanki aistiyliherkkyyksiin perehtyneeltä lääkäriltä, kuntouttajalta ym. lausunto, ettei pojan tarvitse leipää syödä. Ei ihme jos ahdistuu asiasta.
Onko pojalla muita aistiyliherkkyyksiä? Syökö mielellään sormin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan jokin aistiyliherkkyys, allergia, suun motoriikka tms. Tietenkään ei voi leipää pakottaa syömään, mutta ongelman taustalla voi olla asia, johon kannattaisi kiinnittää huomiota.
Jos lapsi ei ruisleipää syö ja sitä on jo eskari-ikään harjoiteltu, niin mä en kyllä usko, että jatkuvalla harjoittamisella ja parilla tarralla siitä tulisi sen parempi.
Mulla on koulun pakkosyöttämistä edelleen muisto sianlihakastikkeesta. Vaikka olen kaikkiruokainen, niin mä saan edelleenkin oksennusreaktion jos lihapalassa on jännettä tai rasvaa. Aikuisena tietysti sen osaa hanskata, pahimmillaan olen pyytänyt anteeksi ja nopeasti poistunut pöydästä naistenhuoneeseen oksentamaan. Ja kyllä: liha on edelleen ruokavaliossa, vain nuo jänteet saavat yli 30 vuoden aikaiset tapahtumat esiin.
Nykyään on niin monella joku erikoisruokavalio, että vaikea kuvitella, että siitä kiusattaisi. Lapsethan eivät osaa edes ihmetellä sitä elleivät ensin aikuiset ole tehneet asiasta jollain lailla outoa.
No eikös ap selittänyt että lapsella ei ole syömisen kanssa mitään muuta ongelmaa kuin että hän ei syö ruisleipää? Ja pk:ssa on syönyt vaaleaa/muusta viljasta tehtyä leipääkin jo.
Jos yliherkkyys tms. olisi, kuvittelisin sen näkyvän myös niin että mikään muukaan ruoka ei alas menisi ilman oksennusreaktiota. Vai kui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosiaan 4 muuat ihmistä syö kootna leipää aamulla , ruoan kanssa ja monesti iltapalallakin. Joten sitä on aina ollut tarjolla ja monesti tarjottu, nykyään tosin vähemmän, koska en viitsi kiusata asiasta.
En ole sitä mitenkään sen suurempana ongelmana pitänyt koskaan, ennekuin juuri lto:n keskustelussa. Olen muihin hoitopaikkoihin heti sanonut, että voitte toki yrittää, mutta ei ruisleipää ole suostunut syömän. Muissa hoitopaikoissa on heti otettu asia ihan hyvin vastaan.
Sitten kun lto keskustelussa sitä niin kovasti painotti ja kirjoitti jopa tavoitteisiin, nin olin ihan puulla päähän lyöty. En osannut oikein mitään sanoa. Minusta oli juusi outoa, että se olikin näin suuri kysymys päiväkodissa. Itse olen aina ajatellut, että en ole koskaan törmännyt vastaavaan, mutta en voi pakotta ja miksi tarvitsisi.
Tuo kurkkuherkkyys alkoi loppumaan 4 vuoden tienoilla. Silloin jopa liian rakeinen perunakin saattoi saada aikaan oksennusrefleksin. Nykyään ei ole sitä ongelmaa minkään ruoan kanssa, tosin ruisleipää en ole tietenkään väkisin suuhun pistänyt. Muitakaan herkkyyksiä ei ole, ainakaan sellaisi, joista olisin ollut huolestunut.
En näe syytä alkaa tehdä mitään palkitsemis-juttua, jotta söisi ruisleipää. Mieluummin käytän sen pakitsemisen vaikka siihen, että söisi vähemmän karkkia/muita herkkuja. Tosin ei nyt sillekään ole tarvetta. Vaikka ruisleipää tarjotaan monessa paikassa, niin harvoin kyllä itsekään ruisleipää missään lounaspaikassa tms. syön, vaikka pidänkin todella paljon ruisleivän mausta.
Olen myös ajatellut asian niin, että alkaa varmaan sitten syömään jos joskus siiltä tuntuu. Pakottaminen todennäköisesti jättää ikuisen inhon ruisleipää kohtaan.
Toisaalta kun ajattelee, niin esim. kahvia on lähes joka paikassa tarjolla. Eihän sellaistakaan aikuista joka ei kahvia juo, vaadita joka kerta maistamaan edes vähän kun kahvia on tarjolla. Ja tuskin se kahvi alkaa maistumaan vaikka kuinka tarroja saisi...
Hyvä tietää, että en ollut ihan väärässä, kun en ymmärtänyt asian saamaa haloota.
Tässä ihan malliesimerkki...
Valitettavasti ymmärrän henkilökuntaa. Kaikille pakko olla samat säännöt, muuten yks sun toinen alkaa vaatimaan vaihtoehtoja eikä siitä tuu mitään. Eriasia jos on allerginen, niin sitten selitetään muille, miksi joku muu saa poikkeavaa ja muut ei.
Joten käy lapsen kaa lääkärillä ja juttele asiasta..... en oikein muuta osaa sanoa. Koulussa todellakin pakotetaan maistamaan kaikkea. Ja joskus leipänä on aika usein pelkkä näkkileipä ja karkeaahan se on sekin.
Esim. meidän pojan koulussa keittopäivänä opettaja pakottaa kaikki syömään leipää!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kommentoida omasta lapsuudestani. Itse olin todella ennakkoluuloinen ruokia kohtaan,koulun alkaessa koko ruokailu muuttui kammottavaksi näytelmäksi. En kertakaikkiaan saanut perunamuussia syötyä,en edes lusikallista. Kun asiasta tehtiin oikein numero niin siinä kävi niin,että aina perunamuussipäivänä mulle nousi kuume--siis ihan oikea kuume,mutta psyykkisistä syistä. Onneksi ei enään lapsia pakoteta syömään keittäjän luona loppua ruokaa--sekin tuli koettua moneen kertaan (oksennusten kanssa).
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä nykypäivänä kiinnitetään lasten syömiseen näin kohtuuttoman paljon huomiota!? Ja vielä kasvatuksen ammattilaisten toimesta! Huh huh, kyllä on mopo karannut käsistä ja aivan vääriin asioihin huomio kiinnittyy jos ruisleivän syömisen opettelu/pakottaminen on tärkeämpää kuin kehitykselliset asiat!
Niin kuin joku sanoi, terve lapsi ei ruokapöytään ole vielä tähän päivään mennessä kuollut, eikä tule kuolemaan. Ja ruisleivän syöminen tai syömättömyys ei kuulkaa lasta tee sen paremmaksi tai huomommaksi ihmiseksi. Jos tätä kyseistä herkkua, jota muuten ei tällä Telluksella kovin moni kansakunta edes syö, on kuitenkin maistettu, se riittää. Maistaminen on tärkeää ja sehän teillä on kunnossa. Jos sitä ruisleipää ei mene enempää alas, mitä sitten!? Ja varsinkin kun teillä syödään kaikkea muuta ruokaa ihan normaalisti, jopa muusta viljasta tehtyä leipää!! Meidän tytöllä ei mene alas kuin yksi pienen pieni haarukallinen kaaliruokaa; jos hän maistaa yhtään enempää, hän oksentaa. Ja näin on hyvä sillä meillä jokaisella on yksilöllinen makuaistimme ja se on hyväksyttävä.
Olet ap ihan oikeassa, lapsesi EI tarvitse väkisin oksennuksenkin uhalla ruisleipää syödä, se ei ole niin iso asia että siihen kannattaa noin paljon uhrata aikaa ja vaivaa. Luultavasti ajan myötä, kun sitä leipää aina silloin tällöin tarjotaan hyvässä hengessä, hän saattaa omasta halusta sitä alkaa syömään. Tällä tavoin, lLAPSEN OMISTA HALUISTA KÄSIN, ruokarajoitteet väistyvät, ei ne väisty niin että aikuinen työntää inhokkia väkisin kurkusta alas. Varmaan jokainen muistaa omasta lapsuudestaan jonkin ruoka-aineen jota ei pystynyt syömään? Itselläni sellainen oli sipuli, mutta koska makuaisti on "venyvä" ja muuttuva, kuinkas ollakaan tänä päivänä se on monen ruoan ykkösmausteeni, mahdollisesti siksi ettei kukaan sitä pakottanut koskaan nielemään eikä sitä kohtaan jäänyt mitään ns. "traumoja".
Pistäkäähän asiat oikeisiin mittasuhteisiin!
Terveisin psykologian opiskelija :)