Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eskarilasien palautekeskustelu, ruisleipäongelma =)
20.11.2008 |
Poika on ollut ennen eskaria pph:ssa ja aloitti eskarin päiväkodissa.
Äänteiden kuuleminen ja numerot ym. hyvin hallussa.
Mutta yhtään positiivista palautetta ei kuule. Nuokin asiat kun kysyin, että miten nämä hallitsee.
Tärkeimpiä kysymyksiä mielestä ovat mm. se, että miten toimii ryhmässä, miten osaa ottaa muut huomioon, miten jaksaa kuunnella ohjeita, miten malttaa tehdä tehtäviä. No näitä sitten lähinnä minun aloitteestani käsiteltiin ja ihan normaaleja (kaiketi) ongelmia on.
Kuitenkin suurimpia asioita, joista keskusteltiin on pojan syöminen. Tai oikeastaan mitään muuta ongelmaa ei ole, paitsi se, ettei poika syö ruisleipää.
Pienenä on ollut paljon ongelmia, koska on aina ollut helposti oksentanut, mikäli kurkkuun mennyt rakeista ruokaa tai leipää (alkoi helpottamaan n. 4 vuoden iässä). On siis käytännössä aina kieltäytynyt kaikesta leivästä. Toki sitä on kotona aina yritetty tarjota, mutta en ole voinut pakottaa, kun kuitenkin puurot menee erittäin hyvin alas, eli viljaa saa sitäkin kautta. Kotona muut syövät paljonkin leipää, joten esimerkkiä näyttävät vanhemmat ja muut sisarukset.
Kotona ollaan yhdesä leivottu sämpylöitä ja niitä suostuu syömän. Päiväkodissa ovat saaneet syömään sämpylöitä ja muuta vaaleaa leipää, mutta ei ruisleipää. Sanoin, että onhan tuo jo minusta hyvä edistys, että on kuitenkin muutakinleipää suostunut syömään.
Sitten on aamuisin alkanut ilmetä itkuisuutta ja meni monta viikkoa, ennekuin sai sanottua, että häntä niin jännittää se välipala. Kertoi, että kun on pakko syödä sitä ruisleipää. Ymmärrän toki, että pitäisi maistaa, mutta jos ei sitten mene muuten alas, niin voiko pakottaa? Olen sanonut, että maistat ja jos ei maistu, niin sanot, että ei maistu ja juot vaikka sitten vain maitoa. Sano, että jotkut jo siellä hänelle nauravat, kun ei voi sitä ruisleipää syödä.
Keskustelussa halusivat kuitenkin kirjata tavoitteisiin, että saataisiin syömään sitä ruisleipää. Itse yritin ehdottaa, ettei kuitenkaan pakoteta ja tehtäisi asiasta liian suurta haloota. Toki on hyvä opettaa, että maistetaan, mutta voiko sen jälkeen pakottaa? Loppuukohan se siihen, jos poika taas alkaa oksentelemaan...
Perustelivat sillä, että koulussakin on pakko syödä ruisleipää...
Voiko se olla niin suuri asia, ettei syö ruisleipää. En ole kuitenkaan vaatimassa mitän erikoiskohtelua, että olisi jotain muuta vaihtoehtoa. Meillä kuitenkin on kotona aina löydetty muita vaihtoehtoja. En vain voi pakottaa syömään ruisleipää, koska sen näkee, miten vaikeaa se on. Muuten syö ruokia ihan hyvin.
Enkö ymmärrä jotain perustavanlaatuista asiaa vai häh?
Kommentit (50)
Jos maito tuottaa ongelmia, epäilisin laktoosi-intoleranssia tai maitoallergiaa. Sitä ei hoida puheterapeutti, vaan lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menisin ennemmin johonkin ruokaterapeutille, joka opettaisi lapseni syömään, ennen kuin antaisin hänen alkaa kaventamaan ruokavalikoimaa.
Minulla on kokemuksia sukulaisista, jotka ovat pienestä asti tehneet lapsestaan nirson. Kun lapsi oli alle 1-vuotias, alkoi vanhempien narina "Meidän **** ei tykkää siitä tästä ja tuosta" ja lapsi opetettiin syömään pelkästää makkaraa ja muusia. Nyt se lapsi ei todellakaan suostu syömään juuri mitään. No, eihän teillä näin paha tilanne varmaan ole, mutta kyllä minä kannustaisin ennemmin opettamaan lapsen syömään sitä mitä muutkin.
Oma lapseni kaihtoi karkeaa leipää ja lihaa ja tarvitsi kyllä suujumppaa, jotta asia hoitui.
ei tarvi ihmetellä ihmisten ongelmia ja niiden määrää kun jo pienestä pitäen yritetään tasapäistää niin paljon kuin mahdollista ja laukataan jos jonkinlaisella terapeutilla kun ei jotain leipää suostuta syömään:)
Maalaisjärjellä vois pärjätä pikkuisen paremmin.
Vai onko jonkun suvussa mainittu Hilda-tädin lähteneen ajasta ikuisuuteen kun ei pystynyt syömään ruisleipää?
hohhoijaa...
Tästähän tulee jo mieleen tasapäistävät Theraplay-ihmiset, jotka tarttuivat siihen että meillä syötiin lounas klo. 12 eikä 11 :DDD. Ja tosi juttu muuten tämäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kannata pakolla syöttämistä, en eskarissa, en koulussa, en missään.
Siis kun joku täällä väittää, että koulussa on PAKKO syödä leipääkin, niin kyllä se pakko on muinaisjäänne tai sitten se koulu on muinaisjäänne.
Terve lapsi ei nälkään kuole.
Jos lapsi syö muuten ihan tavallisesti niin en kertakaikkiaan tajua miksi olisi pakko sitä ruisleipää syödä.
Meillä on päiväkodissa sääntö, että maistaa pitää, mutta pakko ei ole syödä jos ei tykkää. Maistaminen voi tosiaan olla hiekanmurun kokoinen palanen jotain ruokaa, sen ovat tähän mennessä kaikki ryhmäni lapset hyväksyneet.
Missään nimessä en suostuisi kirjaamaan tavoitteisiin jotain tuollaista, joten äitinä voit vallan mainiosti pyytää perumaan tavoitteen ja perustelet sen ihan kuten nyt täälläkin, eli kerrot aiemmista ongelmista ja siitä kuinka tämä on nyt tehnyt lapsesta itkuisen ja pelokkaan eskarissa syömisen suhteen. Jos sanoma ei mene perille niin vie asiaa vaan reilusti eteenpäin. Kyllä viimeistään joku lääkäri osaa vääntää asian rautalangasta niille eskarin ihmisille.
en itse ymmärrä tuollaista pakkosyöttämistä, ja että esim. leipää on pakko ottaa, toivottavasti tuollaisia kouluja ei ole paljoa. Entäs sitten sellainen tilanne, että lapsen vanhemmat ovat kasvissyöjiä ja lapsi on myös, eli hän ei ole eläissään syönyt lihaa ja vanhemmilla tarkoitus jatkaa näin vastaisuudessakin, niin pakotetaanko tälläinen lapsi maistamaan joka aterialla sitä lihaa, kun kerran kaikkea on pakko maistaa ja kaikkien oltava tasaveroisia ja kun vain allergia on hyväksyttävä syy olla maistamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin typerää tuollainen itsepäisyys, siis henkilökunnan puolelta eikä poikasi. Syömään pakottamisella tuskin saavat mitään hyvää aikaan.
Itse en sietänyt pienenä kokolihan rakennetta - en pystynyt puremaan lihaa - ja söin vain jauhelihaa. Kerran jouduin syömään kylässä ison lautasellisen ällöä läskisoossia väkisin. Nielin lihat kokonaisena minkä pystyin, loput säilöin poskiin ja syljin ulkona pihalle. Siihen kokemukseen loppui myös jauhelihan syönti, enkä koskaan sen jälkeen syönyt punaista lihaa. Nykyään saan kanaa alas, vaikka usein sekin tökkii.
Ja te, jotka ymmärrätte pakkosyöttämistä - syöttekö itse aivan kaikkea? Mä ainakin valitsen kaupasta ja laitan kotona sellaisia ruokia joista pidän. Saa kai lapsellakin olla joku inhokki, jos pääosin syö hyvin!
on lapsellesi elämässä helpompaa, että pystyy syömään ruisleipää. (ja terveellisempää) . Nyt otatte sen projektiksi, jossa yrittämisestä palkitaan. Joku tarravihko kehiin ja aina saa tarran, kun maistaa. Ja monta tarraa jos saa syötyä. Idealla " tämä asia on vielä harjoittelematta", ei " sinun on pakko oppia". PÄiväkoti mukaan, kotona tarra, kun on päiväkodissa maistanut. Ja konreetti palkinto, kun on oppinut jännittämättä syömään, vaikka lelun valitseminen kaupasta.
Näin opetat lapsellesi, että harjoittelemalla oppii ja hän saa tärkeän oppimiskokemuksen, jota voi muistella muissakin vaikeissa asioissa. Ja sinun ei tarvitse huolehtia, miten pärjää koulussa, eikä lapsen tarvitse nolostella, jos ei saa näkkäriä alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen järjetön vaiva turhan takia. Ja mitäs noloa siinä on, jos jokin ruoka ei maistu?
Minusta ei ole pikku juttu, jos suomessa joka paikassa tarjottavaa ruokaa ei saa alas, koska ei ole harjoiteltu ja vaadittu.
Mutta tietysti jos ajatellaan, ettei koskaan saa olla vaikeaa, eikä tarvitse tehdä mitä ei halua, niin sitten.
37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kiusata sillä lasta. eiköhän niitä oikeasti ole tärkeämpiäkin asioita. Aika helpolla parantais lapsen viihtyvyyttä kun ei vaan tarttis pakkosyödä jotain leipää. eihän ap ollu mitään gourmeta siihen tilalle vaatimassa.
Voi tullla eteen tilanteita, että lapsi joutuu itse selittämään, että ei ota leipää, mikä saattaa nolostuttaa. Lapset vertailevat itseään muihin ja jos esim. 3-luokaan mennessä ei syö näkkäriä tai ruisleipää, voi joku jo ihmetellä.
Toki aikuisilla on ruokia, joista ei tykkää, mutta lähtökohtaisesti pitäisi pystyä maistamaan kaikkea. Ja varsinkin jos ap:n tilanteessa on kyse nielemisen vaikeuteen liittyvästä ongelmasta.
Meillä korostetaan sitä, että isona voi valita enemmän mitä syö, mutta lapsena on syötävä sitä, mitä päiväkodissa/koulussa on tarjolla, jotta jaksaa. Maistettava on, ja jos ei maistu, voi syödä näkkäriä. Mutta koulussa kyllä nälkäiseksi jää, jos ei pystyisi sitäkään syömään.
37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei leipää tai muita lisukkeita.
Tuosta ruisleivän syönnistä. Itselläni on sellainen ongelma, että ruisleivän muruja menee nenään(sisäkautta). Se tuntuu tosi inhottalta ja kurkkuukin ne murut jää. Ymmärrän täysin poikaanne.
Älytöntä tehdä tuosta ongelmaa.
Ei meidänkään poika suostu makkaraa tai nakkeja syömään. Koulussa on ollut pakko syödä edes puolimakkaraa, koska se on pääruokana, muussia ei kuulemma tarvitse syödä. Sitä näkkäriä tai jos on joskus ruisleipää ei tarvitse edes ottaa.
Muistin omilta päiväkoti ajoiltani erään mämmi-päivän.. Istuin lähes 2 tuntia pöydässä, hoitaja vieressä sättien miten vaikea lapsi olen. Tuolloin lautanen piti syödä vielä tyhjäksi ja itkua väänsin, yökkäilin ja pelkäsin.
Kun äitini tuli hakemaan minua, hän löysi minut pöydästä, jossa hoitaja yritti väkisin tunkea mämmiä suuhuni, itkin ja rimpuilin. Äiti sai hirveän raivarin hoitajalle, olin näet allerginen mämmille. Hoitaja oli luullut, että allergia johtuu vain siitä, etten tykkää kyseisestä "herkusta". En tosin tykkääkään, mutta olin myös oikeasti sille allerginen. Tuon päivän jälkeen, en ole koskaan syönyt mämmiä ja aina kun tulee pääsiäinen, muistan kyseisen tapahtuman.
Hoitaja muuten vaihtoi työpaikkaa tuon episodin jälkeen, äiti kun valitti jokaiselle mahdolliselle tasolle kohtelustani. Muistan hämärästi, kun yksi nuori lastenhoitaja melkein itki nähdessään miten tuo vanhempi hoitaja minua kohteli, hän jopa tarjoutui jatkamaan minun kanssani, mutta tämä auktoriteetti ei siihen suostunut. En siis tuota pakkosyöttöä ymmärrä minäkään.
Itsekin olen sitä mieltä, että ei vanhemmat voi vaatia "korvaavaa tuotetta" muuta kuin allergian tai sairauden vuoksi, koska toiveitahan voi olla vaikka millä mitalla. En kuitenkaan ymmärrä miksi se ruisleivän syöminen pitää olla joku itseisarvo.
Nim. Itsekään en ole ruisleivän ystävä..
Meillä on myös lapsi, jolla on ongelmia karkeiden ruokien kanssa, eikä se ole sama asia laisinkaan kuin se, että johonkin makuun ei vaan ole totutettu tarpeeksi. Minäkään en voi sietää nirsoilua, mutta niin monta kertaa olen toisen lapsistani kääntänyt ylösalaisin ja taputellut ruuan pois kurkusta, että tiedän, mikä on ero siinä, jos ei karkean ruuan kanssa pärjää tai ei jostain mausta tykkää.
Eikä meillä muuten 80-luvulla koulussa ikinä tarvinnut syödä leipää, kunhan maistoi kaikkea muuta ruokaa. Tuskin tuo pakottamisen tarve on tullut sen jälkeen - asiathan tuppaavat muuttumaan parempaan ajan kanssa
kerroin asian päiväkodissa ja heti lto totesi, että toki voi juoda vettä. asiasta on infottu kaikki sijaisia myöten ja jos joku meinaa lapsellemme kataa maitoa, niin tyttö, 4v, muistuttaa, että juo vettä.
on toiminut loistavasti puolin ja toisin.
en ole edes tajunnut ajatella, kuinka hienosti asia on hoidettu. oon pitäny ihan itsestään selvyytenä.
syödä. Aina on jotain muitakin vaihtoehtoja. Ruisleipä ei ole myöskään mikään autommaattisesti autuaaksitekevä terveyspommi, ihan yhtä kuitupitoisia leipiä on myös vaaleissa leivissä, ei kaikki vaalea leipä ole jotain ranskanpullaa.
Minusta ei ole pikku juttu, jos suomessa joka paikassa tarjottavaa ruokaa ei saa alas, koska ei ole harjoiteltu ja vaadittu.
Mutta tietysti jos ajatellaan, ettei koskaan saa olla vaikeaa, eikä tarvitse tehdä mitä ei halua, niin sitten.
37
tilanteeseen, missä AINOA tarjottava olisi ruisleipä. Ainakin jotain juomaa luulisi olevan tarjolla lisäksi. Tuo sinun tekstisi on kyllä aikamoinen kärjistys. Pakko syödä siis vaikka oksentaa, ettei vaan olisi liian helppo elämä.
Minusta ei ole pikku juttu, jos suomessa joka paikassa tarjottavaa ruokaa ei saa alas, koska ei ole harjoiteltu ja vaadittu.
Mutta tietysti jos ajatellaan, ettei koskaan saa olla vaikeaa, eikä tarvitse tehdä mitä ei halua, niin sitten.
37
Alue: Aihe vapaa
entä jos se lapsi ei vaan tykkää ruisleivästä? Mitä luulet että asian paisuttelu ja painostaminen aiheuttaa? Eikö järkevämpää olisi jos antaisi asian olla, kyllä se sitä alkaa syömään jos haluaa