Avioero ja huoltajuus!!!

Olen miettinyt eroa hulttio-miehestäni. Tilanne on tämä; meillä on maailman ihanin ja kiltein 3kk poika (ei itke ns. turhia, nukkuu yöt kuin unelma jne.). Mies oli raskausaikana lapsesta innoissaan, puhui paljon siitä miten sitten käydään kävelyllä ja miten on paljon tekemistä, sanoipa jopa niin että hän tulee varmasti kanniskelemaan lasta enemmän kuin minä.



Totuus lapsen synnyttyä; mies juo, käy tosin töissä mutta juo silti melkein joka päivä. Vaipanvaihdot (minun pakottamana) on laskettavissa yhden käden sormilla, syliin otot (minun pakottamina) on laskettavisa kahden käden sormilla. Jos poika itkee kysyy hän miksi se pentu/mukula/kakara taas poraa, tai toteaa " huomiota se vaan hakee" . Toissailtana poika nukahti tissille ja laitoin sen pinnasänkyyn nukkumaan. Itse menin pesemään hampaita ja mies jäi sänkyyn katsomaan telkkaria. Kun tulin takaisin makuuhuoneeseen itki lapsi pinnasängyssä ja mies vaan makasi sängyssä. Tuijotin miestä hetken ovella monttu auki ja menin poikaa katsomaan, se oli taas pulauttanut niin että nenä oli täynnä puklua ja sen raukan oli vaikea hengittää. Nappasin pojan kainaloon ja menin mitään puhumatta olohuoneeseen. Sanaakaan ei vaihdettu ennen seuraavaa päivää, mies sanoi että ei ottanut poikaa syliin sen takia kun se vaan itki taas huomiota (eli se ei ollut edes käynyt katsomassa mitä poika itkee).



Mutta erosta puhuttaessa mies kuitenkin sanoo että poikaa en häneltä voi viedä että hänellä on yhtälainen oikeus poikaan kuin minulla. Helvettiäkö se tuolla lapsella " tekee" kun se ei välitä siitä nytkään pätkääkään.



Miehen käytökseen voi vielä lisätä minun haukkumisen riitatilanteissa (vitun huora, saatanan lehmä, idiootti, tyhmä jne.), väkivaltaisen käytöksen suuttuessa (minulla ei ole todisteita tästä sillä koskaan en ole kenellekään kehdannut kertoa että mies on käynyt minuun käsiksi raskausaikana ja heitellyt tavaroilla lapsen olleesa minun sylissä).



Onko tässä perusteita siihen että saisin tuon miehen avioeron kautta suljettua pois meidän elämästä? Onko minulla mahdollisuus yksinhuoltajuuteen ja jopa lähestymiskieltoon? Uskooko kukaan minua jos kerron millaista on elää tuon miehen kanssa?



En uskalla jättää poikaa hetkeksikään hoitoon miehelle, en luota yhtään että hän ei raivostuisi jostain pienestä asiasta ja satuttaisi lasta. Ainoa kenelle uskallan pojan antaa hoitoon siksi aikaa että käyn saunassa on oma äitini (joka onneksi auttaa isäni kanssa).



Tiedän että olen ihan hullu kun edelleen olen tuon äijän kanssa mutta tämä ei ole niin helppoa. Sitä kun haluaisi sen ehjän perheen mistä haaveiltiin miehen kanssa vielä vuosi sitten kun saatiin tietää että lapsi on tulossa (molemmat haluttiin todella paljon lasta).



Pelkään todella mitä tuo mies voi raivopäissään tehdä, en uskalla edes puhua erosta. Minun täytyy etsiä ensin oma koti minulle ja pojalle ja sitten vaan lähteä... Turvakotiin ei taida päästä kissojen kanssa? Ei noita elukoita voi tänne jättää, kun mies tietää miten tärkeitä ne mulle on niin se voi tehdä niillä mitä vaan (vaikka aina välillä se kyllä niistä välittääkin). Tuntuu että tuosa miehessä elää todellakin Dr. Jekyll and Mr Hyde... Masennus miehellä on ja lääkkeet siihen mutta taitaa jokin muu mättää pääkopassa ja pahasti.



Kertokaa viisaat saanko pojan itselleni niin että minun ei tarvitse joka toinen viikonloppu elää sydänsykkyrällä peläten miten isä kohtelee poikaansa?!?!?!?