Koiranpentu AINA suloisempi kuin vauva!
Koiranpentu ja isompikin koira herättää minussa myös suuremman hoivavietin kuin tahmean, limaisen ja erilaisille hajuille syöpynyt (poikkeukstta omituisen näköinen) vauva. Koiranpentu tuoksuukin niin hyvälle, että alkaa ihan itkettää.
Miten ihmeessä ihmiset ovat voineet selvitä näin rumien ja haisevien jälkeläisten kanssa, siis ihmiskuntana, jossa poikesetkin ovat avuttomampia kuin useimmilla muilla lajeilla.
Kommentit (23)
Rakastan koiranpentuja, ja varsinkin omaa jo vanhahkoa koiraani, joka on ihan yhtä suloinen ja höppänä nyt kuin oli pentunakin. Rakastan sitä kuitenkin ihan omalla tavalla. En äiti-lapsi -tavalla. Koira on koira, jota ei ihmisenä tule (sen omaksi parhaaksi) kohdellakaan.
Sivuhuomautuksena: kyllä se koiran paska ihan rajusti voi paskalle haista. Ja ei ole kiva noukkia maasta löysiä ripulin aikana, joskus tahtoo yökkö tulla. Kuitenkin poimin aina (paitsi jos on vesiripuli jota ei edes pysty poimimaan), sitä vaativalta paikalta (en metsästä, pusikosta tai ojasta), ja pusseja on aina vähintään 3 taskussa.
En todellakaan tunne mitään paijausviettiä vauvoja nähdessäni. Vauvat kuolaavat eivätkä osaa kommunikoida muuten kuin itkemällä, " sisäsiistiksi" oppiminen kestää ikuisuuden. Tästä syystä mulle ei ole varmaan koskaan tullut vauvakuumettakaan..... Sen sijaan koiranpennun tai kissanpennun näkeminen saa mut aina sulamaan, eläinvauva on niin söpö ja pörröinen ihanuus. Luulen että oma lapsi ois eri juttu, mutta haaveile sellaisesta. Vauvat näyttävät samalta ja jollain tasolla niissä on jotain hieman kuvottavaakin. Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, enkä sano sellaisille jotka vauvan ovat saaneet. Pidän hieman isommista lapsista kyllä, sanotaan parista vuodesta ylöspäin.
Minä en jaksa kuunnella kun ihmiset kertovat koira-juttujaan enkä kyllä loputtomasti nico-petteri-jessica-juttujakaan. Vauvat ovat suloisia, kuten koiranpennutkin, mutta kuka niistä aina jaksaa jauhaa?