Onko jollain lapsilla taipumus sairasteluun, toisilla ei?

ainakin meillä. Tällä hetkellä lapset 5,3½ ja kohta 2, ja selkeitä eroja on. Kaikki periaatteessa olleet tosi terveitä, ei mitään flunssakierteitä, kahdella vanhimmalla kerran todettu korvatulehdus, kaikille tartutettu samasat lähteestä vesirokko, keskimmäinen sai jälkitaudin. Kun vatsatautia on jossain liikkeellä, ei edes tiedetä olevamme kenenkää läheisyydessä, jolla on ollut, yleensä esikoinen saa sen, tosin ei ole koskaan ollut vuorokautta pidempään kipeänä - ja siis muut perheessä pysyy terveenä. Kahdella vanhimmalla ei ole kuumetta ollut koskaan 38,5 enempää ja sitäkin taisi olla vain sen korvatulehduksen yhteydessä ja pari kertaa oksennustaudin mukana, kun taas nuorimmainen on useamman kuumeen saanut - usein ei välttämättä muita oireita ja kuume aina 39,5-40, johon nousee nopeasti ja useinmiten laskeekin siitä aika nopeasti. Nuhaakin on usein niin, että vain nuorimmaisella on, muilla ei ollenkaan - ja nuorimmaista imetetty pisimpään...

Järjestyksessä seuraavat lapset sairastelee mun kokemuksen mukaan melkein aina enempi kuin esikoinen. lapsia on enempi ja kontakteja enempi. Jos isompi käy missä tahansa kerhossa, harrastuksessa niin kantaa pöpöjäkin kotiin samalla. Kun hän oli vauva niin ei ollut isompia missään käymässä. Jos siis ymmärrät? En sinänsä tiedä, onko välttämättä huono asia. Vastustuskykyhän kehittyy. Toiset lapset ehkä sitten kasvattavat nopeammin vastustuskyvyn? En tiedä. Mutta tällaista pohdintaa

Taitaa se olla juuri niin kuin edeltävä kirjoittaja näpytteli, että sisarusten myötä tartunta riskitkin kasvavat. Meillä ei esikoinen sairastellut läheskään näin paljoa kuin tänä syksynä/ talvena lapset ovat sairastaneet. Itsestäni on tuntunut siltä, että lähes jokaiselta kerho ym. reissulta on jonkinlainen flunssa ym. pöpö tarranut mukaan, viimeisenä " helpohko" vauvarokko. Yritän 1v. " varjella" ettei laittaisi leluja ym. suuhunsa ja pestään ahkerasti käsiä, mutta silti vain ne pöpöt jylläävät nurkissa. Toivottavasti tästä nyt tulisi sitten sitä vastustuskykyä ensi syksyä ajatellen kun lapset aloittavat hoidon.Saattaneehan sitä eri vuosinakin olla ärhäkämpiä /enemmän tauteja liikenteessä, mutta tälle vuodelle kyllä sitä ollaan jo aivan tarpeeksi sairastettu, on sen verran itsellä stressiä ja univelkaa tullut. Onneksi ollaan jo kesää päin menossa :)

jo perimän mukaan. Korvatulehduksissa perinnöllisyys näkyy voimakkaasti: korvakierrevanhempien lapset ovat melko todennäköisesti korvakierteisiä olipa hoitopaikka mikä hyvänsä. Rakenteellisetkin syyt tätä jo selittävät.

Ja aiempien vastaajien tapaan tosiaan sanoisin etttä kakkoselle on taudinaiheuttajia enemmän tarjolla, ekan kanssa on varmaan aina varovaisempi lähtemään itsekin liikkeelle ja myös vieraat helpommin jättävät flunssassa ollessaan vauvaperheen käymättä.

Minä kallistuisin sille kannalle omien kokemuksieni kautta, että toiset sairastavat helpommin kuin toiset. Meidän kummatkin pojat 2v9kk ja 6v11kk ovat olleet tosi terveitä aina. Esikoinen meni hoitoon parivuotiaana, eikä se lisännyt meillä tauteja verrattuna kotihoitoon. Kuopus on vielä kotihoidossa, käy aamupäivisin puistossa ja esikoinen on eskarissa, joten kontakteja muihin lapsiin ja tauteihin on, lisäksi ollaan liikuttu molempien kanssa pajon ja meillä käy vieraita suht.paljon. Minä en hirveästi ole pöpöjä vältellyt, jos kaveriperheessa nokka vuotaa ja heille on ok mennä, niin ei jätetä menemättä nuhan takia



. Poikien isällä on ollut korvakierre, paha sellainen, minulla taas ei, muutenkin sairastin hyvin vähän lapsena. Kummallakin pojalla on ollut yksi korvatulehdus elämänsä aikana. Vesirokon ovat sairastaneet ja jonkun flunssan. Esikoista on imetetty 2,5kk täysin ja osittaisimetin 4kk ikään asti. Kuopusta taas käytännössä täysimetin yli vuoden ikään asti, kun ei kiinteät uponneet. Erilaisesta imetystaustasta huolimatta hyvin terveitä lapsia ollaan saatu.