Onko kenestäkään uskovaisesta tullut ateistia/agnostikkoa?

Pienestä asti mukana seurakunnassa, pyhäkoulussa, kirkkokuorossa jne. Sitten vähän vanhempana olin isosena sekä vedin srk:n harrastekerhoja, aktiivisesti mukana raamiksissa jne. Olin syvällä uskonnossa, vaikka vanhempani eivät koskaan olleet kovin uskovaisia, isäni ei kuulu edes kirkkoon.



Menin naimisiin uskovaisen miehen kanssa, odotimme hääyöhön asti. Olimme vuosia naimisissa, liikuimme toisten uskovaisten seurassa jne. Sitten aloin epäillä koko hommaa. 2-3 vuodessa kaikki luhistui. Ei käynyt mitään dramaattista, muutuin vain rationaalisemmaksi. Tämä johti sitten eroon. Olen erittäin tyytyväinen elämääni näin ja jos en olisi optimisti, murehtisin hukkaanmenneitä vuosia, vaikkakaan edelleenkään en elä " paheellista" elämää.



Ihan vain se, miten helppoa on elää, kun ei koko ajan tarvitse ajatella syntiä ja siitä pelastumista.



2

Kuten ei vieläkään ole kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa.