Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton, jos pistän lapseni illaksi kotiarestiin? ov
20.11.2008 |
Kyseessä kouluunlähtiessä minulle raivonnut varhaismurkku, joka kihahti, kun pyörän lukko ei pelannut. Jouduin auttamaan lukon kanssa (jäykkä, mutta aukesi) ja lapsi raivosi kaikesta maan ja taivaan väliltä. Pyörä oli paska ja kaikki mitä hänelle koskaan hankitaan on surkeita jne. Ei sentään kironnut, mutta välillä jo heitti repun maahan ja meinasi olla lähtemättä koko kouluun. Kävellen ei enää olisi ehtinyt ja saattoi tehdä pyörälläkin tiukkaa, kun lopulta lähti. Lapsi siis huusi minulle ilkeitä asioita, tehostettuna oven paikomisella ym. ja minäkin tietysti hermostuin ja korotin ääntäni. Näin kirjoitettuna asia näyttää aika mitättömältä ja on kai suht normaalia, mutta itselleni jäi äärimmäisen paha mieli. Aamu oli muuten mennyt harvinaisen hyvin, joten kai se oli aikakin jotakin ikävää tapahtua... Nyt mietin josko pistäisin tytön illaksi arestiin omaan huoneeseen (siis ei tietsikalle, telkkarin ääreen eikä harrastukseen) miettimään miten äitiä puhutellaan. Onko kohtuutonta?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin lapsillamme on rajat, vaikka rangaistuksia ei ihan hirveästi viljelläkään. Yhtälailla rajat voi asettaa kertomalla, että "ihmisille ei ole tapana puhua noin" kuin laittamalla lapsi arestiin. Ainakin omille lapsilleni on hyvin mennyt asioita perille näinkin.
Varsinkin pienemmillä lapsilla "isot" rangaistukset ovat mielestäni turhia: omaa äitiäni lainatakseni "jos joutuu arestiin milloin mistäkin, niin mitä sitten isompana tehdään?". Äitini kasvatti onnistuneesti 3 lasta tuolla periaatteella :-), minulla on jo kaksi lapsista saatu onnistuneesti isoiksi ja fiksuiksi ja hyvin käyttäytyviksi samalla periaatteela ja muutama tulee perässä, sisaruksillanikin on hyvin samanlaiset kasvatusperiaatteet (yllätys, yllätys, kun ovat saman perheen kasvatteja :)..) ja heilläkin useampi lapsi per perhe.
Rajoja voi asettaa muutenkin kuin rangaistuksilla, tosin kasvatus vaatii silloin vanhemmalta vähän enemmän. Samoin vanhempien kunnoituskin kasvaa ihan keskinäisestä kunnioituksesta, rakastamisesta ja välittämisestä. Samoin kuin perheen yhteisestä ajasta ja olemisesta.
t. 7, isojenkin lasten äiti