2v:n yöraivarit, onko muilla?
Viimeisien viikkojen/kuukausienkin aikana on meidän reilu 2-vuotiaalla ollut monena yönä heräämisen yhteydessä voimakasta kiukuttelua. Herää 1-2 kertaa tavallisimmin ja on hurjan kiukkuinen. Huutaa tuttia, kun sen ojennan jostain vierestä, huutaa ettei tuttia halua ymv ymv. Saattaa viskoa tavaroita pois sängystä. Käytös on unenpöppöröistä, hallitsematonta, soutamista&huopaamista (haluan vettä-en halua, nalle pois-nalle viereen). Jos yrittää ottaa syliin, kiemurtelee lattialle, jossa pyörii ja kiukuttelee, huutaa ja itkee...
Tähän asti lopulta rauhoittui tutilla, mutta nyt on juuri vieroitettu siitä, joten raivoaminen ja itku kestää nyt sitten pidempään.
Päivisinkin on uhmaa esiintynyt, mutta nyt parin viikon ajan ovat päivät taas olleet helpompia. Aamulla herää iloisena ja aurinkoisena, saattaa muistella että häntä kiukutti yöllä tai itketti tmv.
Jotenkin on vähän pelottavaakin katsoa näitä kohtauksia, kun on kuitenkin ikäänkuin tuskainen (kipua ei ole ja terveenä on ollut), ja samalla näkee että on aivan puoli-unessa. Syliin ei suostu, lukeminen, laulu tmv rauhoittelu ei auta. Tulee aikasta voimaton olo. Välillä vaan istun sängyn vieressä ja yritän rauhoitella tai sanon meneväni pois, nukkumaan itsekin. Ei oikein tiedä mitä tekis, kun mikään ei auta.
Onko muilla tällaista? Tai onko ollut, eli helpottiko ajan kanssa vai mitä ratkaisua tähän pitäisi etsiä? On kurjaa kaikille ja huolestuttaakin aika lailla. Lisäksi kasvava masu herättelee muutenkin yöllä vessareissuille, asentoa korjaamaan jne, eli yöt on aika heppoisia. Aamulla kuitenkin lapsi herää aika aikaisin.
Elämämme on normaalia turvallista arkea. Lapsi on kotihoidossa. Ruokailut, ulkoilut, sosiaaliset kontaktit ym, kaik on ok. Päiväunia ei suostu nukkumaan enää joka päivä, mutta sillä ei ole vaikutusta ollut, raivari voi tulla päiväunellisen tai unettoman yön jälkeen. Eli traumaattisesta elämästä ei näihin raivareihin syy löydy. Miksi nimenomaan yöllä raivotaan??Auttakee!!
Kommentit (5)
Kuulostaa ihan kauhukohtaukselta, eli on tyypillistä että 2 ikävuoden tienoilla noita on eniten, myös meillä on ollut juuri tuossa iässä! Ovat aika hurjia, itse säikähtää eniten, lapsi on ikäänkuin hereillä, mutta ei reagoi lohdutukseen ja voi olla aggressiivinen, heitellä tavaroita, lyödä, potkia. Kauhukohtaukset kuuluvat kehitykseen, mutta kaikki lapset eivät niitä kai koe. Ei auta kuin rauhoitella lasta puhumalla, herättää ei pysty, ja odottaa, että menee ohi. Meillä poika on vain yhtäkkiä painanut päänsä tyynyyn kaiken huudon ja kirkumisen keskeltä ja nukahtanut samantien. Tuo lienee joku " alitajunnan valvetila" , ja liittyy varmasti jotenkin unissakävelyyn ja unissapuhumiseen.
Googleta " lapsen yöllinen kauhukohtaus" , niin voit lukea asiasta enemmän!
Tsemppiä!
Helpottavaa kuulla että muillakin ollut vastaavaa ja loppunutkin on lopulta. Tuntuu vaan niin usein, että päiväuhmasta kuulee niin paljon muilta, vähempi yöjutuista.
Kiitos teille Asandst ja Dorisday (ja jos vielä joku muukin sattuu vastaamaan)! Tutkailen lisää tietoa googlettamalla ja jos taas ensi yönä tai seuraavana on kiukkupussi liikenteessä, lohduttavat teidän tekstit yön tunteina :)
En lukenut muita vastauksia, mutta meidän ensi sunnuntaina 2 täyttävä tyttömme käyttäytyy öisin ihan samoin. Tyttö on ollut aina huonosti/vaihtelevasti nukkuva ja temperamenttinen, mutta nyt ehkä viimeiset 1-2 kuukautta öiset kiukkukohtaukset ovat ihan vakio melkein joka yö. Tyttö herää, yleensä ihan yhtäkkisesti, ja on kiukkuinen, huutaa, kiljuu " ei kuukkuu" , " ei isi" , " ei äiti" , " pois" jne. Ei halua omaan sänkyyn ei meidän sänkyyn, ei halua nukkua ei valvoa, ei halua vettä, mutta haluaa kuitenkin ja näin eespäin. On usein kuin puoliksi unessa (tai kuin huumeissa...) rimpuilee, säntäilee, haukkoo henkeä...Kohtaus menee yleensä ohi karkeasti arvioiden 10-40 minuutissa, eikä sillä miten tyttöä rauhoittelee tai mitä muuta me miehen kanssa teemme, ole vaikutusta tytön rauhoittumiseen. Olemme todella kyllästyneitä tähän, ajatuskin toisesta lapsesta pelottaa, kun ei olla kahteen vuoteen oikeastaan saatu nukkua heräämättä :O
Niin, päivisin tyttö on iloinen (toki on uhmaikäinen eli välillä kiukutteleekin), sosiaalinen, halii, pussailee, leikkii, juoksee, nauraa, syö aika hyvin, vatsa toimii jne. Eli vaikka välillä yöllä mä olen aivan varma, että lasta sattuu kamalasti ja jotain on vialla, niin mikään päiväaikaisessa käytäytymisessä ei siihen viittaa. Tyttö on kotihoidossa ja elämä on " tavallista" . Välillä nukkuu päiväunet välillä ei, mutta kuten teilläkin, sillä ei ole öiden kulkuun vaikutusta.
Tukea ja empatiaa voin vain tarjota, luen muiden vastaukset, jospa löytyisi niistä jotain apua!
josta dorsday mainitsi, mutta ne ovat vähän erilaisia kuin tytön nykyiset yöraivarit. Lapsi on ollut tavoittamattomampi, silmät seisoneet päässä ja ne tulevat yleensä kun nukahtamisesta ei ole kulunut kovin kauaa. Voi toki olla, että teidän kohtaukset ovat noita kauhukohtauksia, mutta muutakin se voi olla. Ystävän 2-v. suuttuu myös välillä öisin, ei ole niin " paha" kuin meidän typy, mutta hänen kertomastaan olen jo aiemmin päätellyt, että kuulunee ikään kuten joku muukin sulla vastasi.
Meillä tyttö saa muuten kiukustuessaan tai satuttaessaan eli itkiessään affektikohtauksia eli lakkaa hengittämästä. Kolmesti on mennyt tajuttomaksi asti, hirveää virvoitella sinistä lasta :( Nuo ovat ONNEKSI vähentyneet, sai niitä noin 6 kuukauden ajan lähes päivittäin, sentään äärimmäisen harvoin yöllä huusi/huutaa itsensä ihan affektiin...Meillä on siis aika temperamenttinen lapsi, kaikessa äärimäinen, onneksi myös riemussaan ja ilossaan :D
Meillä esiintyi esikoisella ihan sama juttu hänen täyttäessään 2 v. Pari yötä tappelimme ja yritin lohduttaa ja pitää sylissä ja kaaos tuli. Sitten kun en keksinyt enää muuta kirjoitin aikaan tänne palstalle ja sain ihanaa apua ja tukea. Ei lapsesi ei ole seonnut tai kipeä vaan tämä on itse asiassa hyvin yleistä. Kuuluu osana kehitykseen pienessä mielessä on niin paljon uusia asioita ja tapahtuu paljon oppii hurjasti puhekin on kehittymässä ja tajuaa monia syy-yhteyksiä ei ihme, että asiat jäävät mielessä vellomaan. tiedän miltä tuntuu katsella raivoa jolle ei voi tehdä mitään olen itse sen kokenut mutta kun kuulin muilta, että ei hätää aika normaalia tässä iässä ja kun istut vieressä puhut rauhallisesti ja olet läsnä se on se mitä nyt tarvitaan. Itse puhuin kaikesta maan ja taivaanvälillä yritin keksiä asioita jotka saisivat raivon loppumaan ja yleensä olikin puoliksi unessa joten se että otat syliin ym ei ole ollenkaan hyvä juttu. Kun kaikki on ohi voit silittää ja halata tässä ollaan ei hätää nukutaan vain. Usein kun aikani olin puhellut itsekseni tyyliin muumisi nukkuvat jo ja peppikin nukkuu ei ole hätää kaikki on hyvin jossain vaiheessa rauhoittui. Monet uskovat siihen, että päiväunilla ja nukkumaan menemisellä on yhteys myös näihin heräämisiin huonosti nukutut päiväunet, poikkeava unirytmi jonain päivänä sekä yhtäkkiä myöhempi nukkumaan meno saattavat aiheuttaa. Meilä samoihin aikoihin oli vaikeata saada poikaa nukkumaan ja minusta tuntuu, että jossain vaiheessa (vaikka aika nopeasti noin viikossa päästin pahimman yli kun opimme miten rauhallisesti suhtaudumme itse asiaan ja puhuimme siitä myös päivällä pojalle) itsekin ei ehkä pelännyt mutta ei halunnut nukahtaa sillä nämä raivokohtaukset tapahtuivat kellontarkasti aina tiettynä unirytmin aikana. Valitettavasti en enää muista mutta löysin netistäkin aiheesta tietoa unihäiriöt ja 2 vuotiaat. Tiedän, että jo se tieto vaikkakaan paljoa en pysty sinua auttamaan auttaa hurjasti. itse ainakin minusta tuntui, että ollaan jo voiton puolella kun sain lukea, että ihan normaalia. Meillä tosiaan se oli aika lyhyt kausi vaikkakin joinain päivinä tai siis öinä vielä toistui. Nyt hän on 2,5 v ja herää vain jos peitto pudonnut päältä ja kitisee tai tulee hakemaan ja laitan peiton päälle pieni silitys ja nukkuu.
Mutta yleinen ongelma ja tällä palstalla siitä puhutaan usein. Muistan kun itse kyselin niin joku vastasi, että hänkin on saanut tiedonaikanaan täältä joten kiitos tällaisille palstoille. Mistä sitä muuten tietää kaiken maailman kausista ja hoitomenetelmistä parasta kysyä muilta äideiltä.
Paljon vain haleja päiväsaikaan ja jaksamista iltaan kyllä se lupaan helpottaa;)