Täällä ollaan jämähdetty varhaisteinin tasolle!

Vammaisia haukutaan, heitä ei haluta, heistä tehdään pilaa jne. Muistan kun joskus ala-asteikäisenä haukuimme " kehareita" ja lerputimme kättä rinnan edessä esittäen vammaisia. Juuri tälle tunnetasolle jääneitä kirjoittajia löytyy täältä käsittääkseni aikuisille suunnatulta palstalta. Pöyristyttävää! Mitenkähän arvon rouvat suun laittaisivat, jos oma lapsi olisi syntynyt vammaisena tai vammautuisi esim. tapaturman seurauksena?



Miettikää vähän sanojanne ja asennettanne, jota viljelette ilmeisesti omille lapsillenne. Ettekö opeta heitä hyväksymään erilaisuutta?



Meillä 2 tervettä lasta ja minulle tarjottiin mahdollisuutta sikiöpunktioon, koska suvussa kehitysvammaisuutta. Sanoin kiitos ei! Mutta 2 tervettä lasta minulla on ja ihanaa, kuinka he osaavat käyttäytyä hienosti kaikenlaisten ihmisten kanssa :)