Mitä mieltä " ystävistä" jotka ignooraavat messenger-viestejä, tekstareita tai muita?

ja meileihin. Saan työssä 50-100 meiliä + ainakin 10 työtekstaria päivässä (niistä n. 40 kiireellisiä) ja ainoa tapa hallita tilannetta / pitää huolta jaksamisestaan on vähentää kotioloissa samaa kommunikointimuotoa, jättää meilien avaamisia myöhemmälle yms.



Lisäksi pikkulapsiperheen työssäkäyvänä äitinä mulla ei juurikaan ole vapaa-aikaa....

vastaamaan viesteihin niin pitäisi ehkä hakeutua pikapikaa terveyskeskukseen tutkimuksiin. Tai kävellä suoraan vanhain-/dementiakodin ovista sisään..

sinä sen sanoit

Olen vaan luullut että eräskin heistä on paras ystäväni... huoh.

Mullä käy aika usein niin, että jos saan tekstarin enkä ehdi/jaksa just silloin siihen vastata, niin vastaaminen unohtuu jos viestin asia ei ollut erityisen tärkeä. Tarkoitus ei ole siis jättää vastaamatta, mutta laho pää...



Jos tuo on jatkuvaa eikä satunnaista, ottasin etäisyyttä.

Mua ahistaa, kun kaverit lähettävät sellaisia tekstiviestejä, joissa kysyvät jotakin asiaa. Jos heillä on asiaa, johon haluavat vastauksen olisi paikallaan soittaa. Minä puhun heidän kanssaan mielelläni, mutta en oikein tykkää naputella viestejä. En myöskään kuittaa ilmoituksia. Joskus soitan kaverille, joka on lähettänyt viestin, mutta mielestäni sen kuuluisi soittaa, jolla on ensin asiaa. Itsekin soitan mielelläni kavereille ihan muuten vain tai silloin kun on asiaa.

mutta perustelu on tuo " laho pää" , mitä se kertoo? Tai se, että käy vaan kirjaamassa itsensä ulos messengeristä, vaikka näkee että toinen on lähettänyt viestin, ei siis vastaa mitään?

Joskus (harvemmin) saattaa kokonaan unohtua, jos olen vaikkapa lukenut tekstiviestin kesken kiireisen työpäivän. Eikä asiassa juurikaan tee eroa suhteeni viestin lähettäjään. Itse asiassa kaikkein vieraimmille tyypeille vastaan todennäköisesti nopeammin, sillä silloin viesti rikkoo rutiineja ja koskee yleensä jotain ei-niin-tavallista (pysyy päässä helposti).



Minäkin toivoisin, että oikeasti tärkeät asiat otetaan puheeksi kasvotusten tai soittamalla.



Eri asia on, jos toinen ei koskaan vastaa, vaikka olet jo huomauttanut tyyliin " tuntuu kurjalta, kun et vastaa viesteihini" . Silloinhan kyse on tietoisesta toiminnasta, eikä kovin hyvästä ystävästä.

Vierailija:

mutta perustelu on tuo " laho pää" , mitä se kertoo? Tai se, että käy vaan kirjaamassa itsensä ulos messengeristä, vaikka näkee että toinen on lähettänyt viestin, ei siis vastaa mitään?

On tietenkin epäkohteliasta olla kuittaamatta meseviestiä ja kirjautua vain ulos. Toisaalta - oletko aina siellä mesessä, pommitatko kaveria viesteillä jatkuvasti? Miehelläni on kaveri, joka olettaa, että jos mies on koneella ja mese (joka avautuu automaattisesti) on päällä, hän myös jaksaa keskustella tuntitolkulla tyhjänpäiväisyyksistä. Sillä SEKUNNILLA, kun mese avautuu, sinne tulee viesti " iltaa" - ja siinä sitä taas ollaan. Ihan kiva tyyppi, mutta... ystäville pitää osata antaa myös tilaa. Jos ystävyys muuttuu painostavaksi, ei tee mieli vastata viesteihin.



Eli tosiaan: anna tilaa, odota, että ystävä itse ottaa yhteyttä. Jos ei ota - tuskin te ainakaan ihan parhaita kavereita olette.

Mutta edelleen ihmettelen, mitä apua pitäisi ystävälle tarjota?

vaikuta tuollainen " ystäväkään" joka ei " ystävilleen" vastaa.

Yleensä en ehdi vastata tekstareihin heti, sitten unohdan. Palaan asiaan viiveellä, joskus muutaman päivän, joskus muutaman viikon päästä.



Kun olin masentunut, en juurikaan pitänyt kehenkään yhteyttä. samoin toimivat masentuneet kaverini.



Mesessä vastaan aina, koska kirjaudun sinne vain jos ehdin jutella. Nykyään en mene meseen juri koskaan, koska yksi kaveri joka luulee olevansa ystävä ei ymmärrä, etten jaksa aina jauhaa hänen kanssaan tyhjänpäiväisyyksiä. Lisäksi hän vaatii minua kyläilemään, enkä nyt ehtisi millään, en jaksa.



Eli vastaamattomuden syynä voi olla

a. kiireinen elämäntilanne

b. masennus

c. se ettei seura kiinnosta/olet liian päällekäyvä ja toinen haluaa etäisyyttä