Ja taas meni hermot äitiini.

Jolleivät kerran halua tulla, niin olkoot tulematta. Ennen anteeksipyyntöä en ottaisi häneen yhteyttä ja hänen soitellessaan olisin melko kylmäkiskoinen.

hänen pitää päästä meille aina siivoomaan. Jos siivottava loppuu kesken niin menee siivoomaan vaikka lääkekaappia, vaihtamaan astiakaapin järjestystä tms. Mitä se hänelle kuuluu mitä lääkekaapissamme on. Ei sitte niin mitään! Vaikkei tarkoituksella tongi, niin pitäis olla joku raja...



Olen oppinu hyödyntämää tilannetta...

Anoppi ilmoittaa että tulee siivoamaan, tällä kertaa hän aikoo TAAS vahata lattian ja pestä sohvat (joilla on aina suojukset)

Siivoan pois vain meidän perheelle kuuluvat asiat ja laitan lappuja " älä koske tähän!" " älä avaa tätä ovea" " ei saa mennä" " voit aloittaa keittiöstä"

Anoppi siivoaa siis nykyään sillä aikaa ku olen töissä. Hänellä on tapana mutista siivotessaan " oi, voi voi, katso nyt tätäkin, miten joku voi elää tälläisessä sotkussa..." Jos olisin kotona kuulemassa niin menis hermo. Yritän sovittaa sotkun määrän niin että anoppi ei saa slaagia, mutta hommia riittää siihen saakka että ehdin kotiin ennenkuin hän ehtii mennä siivoamaan jotain mitä en sallisi.

Minusta te voitte elää perheenne ja itsenne näköistä elämää. Äidillesi ei kuulu tippaakaan, mikä on kotinne siivoustaso. Onko teillä muutenkin rajat hieman hakusessa - jotkut ihmiset eivät tiedä, mitkä asiat kuuluvat heille ja mihin asioihin ei tule puuttua.



En sano tätä pahalla, kärsin itsekin siitä, että reagoin liikaa äitini sanomisiin ja että rajat välillämme eivät ole niin selvät kuin niiden pitäisi.

Itse olen yrittänyt rauhallisesti kertoa äidilleni, että teen omat päätökseni ja valintani, meillä tehdään näin, me arvostamme tällaisia asioita jne. Mutta rajat eivät ole äitini puolelta ollenkaan selvät; hän vain jatkaa ja jatkaa elämäni arvostelua joka suhteessa.

Eiköhän aikuiset ihmiset osaa sen verran siivota, että kämppä pysyy jotakuinkin kunnossa. Ei luulisi muille kuuluvan, onko sohvan alla pölyä. Meillä kyllä tavarat on levällään, kun en viitsi niitä koko aikaa kantaa paikoilleen ja muut ei sitä näytä tekevän. Aika törkeästi kyllä ap:n äidiltä sanottu, luulisin että meillä mummot ja ukit tulee meitä ja lapsia tapaamaan, eikä kyttäämään sitä, onko meillä siivottu (yleensä ei ole).

Olen kyllä suututtanut äitini useasti, kun olen kertonut, miten toivon perhettämme kohdeltavan (esim. että sopimuksista pidetään kiinni ja tullaan kun luvataan tai ilmoitetaan, jos tulee aikatauluhin muutoksia).

RAjojen asettaminen on aina pois toisen oikeudesta käyttäytyä ja toimia kuten tämä haluaisi, joten se aiheuttaa mielipahaa ja ehkä suuttumistakin.



Aikuinen ihminen pääsee kuitenkin suuttumuksen yli - pääseehän uhmaikäinenkin? En tiedä, ehkä olen pilannut välit lopullisesti, mutta oman ja perheeni hyvinvoinnin vuoksi en voi miellyttää toista keinoilla, jotka aiheuttavat perheellemme hankaluuksia ja ongelmia ja horjuttavat itsenäisyyttäni ja mahdollisuuksiani päättää itse elämästäni.

5

yksi lapsi niin en sietäny anopin siivoamista. Nyt on kaksi ja kolmas tulossa ja mies ei kotitöitä tee. Muutakin vastamäkeä ollut, jonka seurauksena itse en kaikkea jaksa/halua tehdä. Mielestäni osa kotitöistä kuuluisi miehelle. Mutta ok...jos mies ei itte tee, niin palkatkoon siivoojan. Varmaan palkkais jos olis varaa. Hälläväliä siivooja vai anoppi.

miksi ihmeessa päästät anopin teille kun et ole kotona? Onko miehesi kotona?



Minä laittaisin kyllä anopille stopin. Ei kyllä tulis meille siivoamaan. Siivotkoo omaansa.