hankkisitko lapsen ilman miestä?

kaveria, jotka ovat niin tehneet, enkä yhdenkään heistä osaa kadehdi. En hankkisi on siis vastaukseni.

Elämässä pitäisi olla aika moni asia toisin, ennen kuin lähtisin tuollaiseen yksin. Ammatinvalintaa myöten olisi pitänyt elää eri tavalla, että tuo olisi mahdollista. Lisäksi en haluaisi sitä raskasta arkea itselleni ja lapselle tieten tahtoen; eri asia sitten jos _jään_ yh:ksi vaikka leskeytymisen kautta.

Olen eronnut, yhden lapsen äiti. Jos näyttää siltä, että elelen lapsen kanssa kahdestaan vielä parin vuoden päästä, voisin haluta hankkia hänelle sisaruksen. Oma lukunsa olisi sitten löytää sopiva mies... yksi sopiva olisi, mutta hän tuskin olisi hirveän innostunut :)



Tämä on tällaista ajatusleikkiä... se selviää aikanaan, et haaveilenko vielä parin vuoden päästä.

Asia on jo suunnitteluasteella.

mahdollisella isällä olisi mitään sanottavaa asiaan? Vai aiotko oviksen aikoihin yrittää mahdollisimman montaa miestä ja toivoa, että edes jollekin tärppää? Vaatisitko mieheltä elarit samaan syssyyn? Kertoisitko edes miehelle, että suunnittelet lasta?

Jotain vastuuta naiset. Jos haluaa lapsen mutta ei miestä olkaa valmiit myös elättään se yksin. Ja jos muka seurustelua harrastetaan ja sitten dumpataan mies pihalle kun lapsi on totta ihan vaan elareiden toivossa niin TOIVON todella, että lapsi määrätään isälleen. Noin laskelmoivaa äitiä en lapselle toivo. Koska lapsi ei silloin ilmeisesti ole tärkein.

etten todellakaan nimeäisi lapselle isää virallisesti. Voi olla jopa, etten edes kertoisi lapsen isälle asiasta. Mahdollinen "ehdokas" on mies, jota näen harvakseltaan ja hän asuu toisessa kaupungissa. Meillä ei ole suhdetta, mutta ehkä sopivana aikana voisi tilanteesta tehdä sellaisen, että tärppäisi ;)

mahdollisella isällä olisi mitään sanottavaa asiaan? Vai aiotko oviksen aikoihin yrittää mahdollisimman montaa miestä ja toivoa, että edes jollekin tärppää? Vaatisitko mieheltä elarit samaan syssyyn? Kertoisitko edes miehelle, että suunnittelet lasta?

Jotain vastuuta naiset. Jos haluaa lapsen mutta ei miestä olkaa valmiit myös elättään se yksin. Ja jos muka seurustelua harrastetaan ja sitten dumpataan mies pihalle kun lapsi on totta ihan vaan elareiden toivossa niin TOIVON todella, että lapsi määrätään isälleen. Noin laskelmoivaa äitiä en lapselle toivo. Koska lapsi ei silloin ilmeisesti ole tärkein.

Itse teen niin, että hankin lapsen hedelmöityshoidolla. En ikinä voisi toimia ylläkuvaillulla tavalla. Miksi ajattelit, että yksin lasta hankkiva suunnittelisi "baari-inseminaatiota"? Vastuuta löytyy...

se yksin lasta suunnitteleva

Tapasin mieheni 34-vuotiaana ja lapsi syntyi seur vuonna. En kyllä ikinä olisi yksin hankkinut lasta! Ei, ei ja ei. Aivan mahdoton ajatus.

mahdollisella isällä olisi mitään sanottavaa asiaan? Vai aiotko oviksen aikoihin yrittää mahdollisimman montaa miestä ja toivoa, että edes jollekin tärppää? Vaatisitko mieheltä elarit samaan syssyyn? Kertoisitko edes miehelle, että suunnittelet lasta?

Jotain vastuuta naiset. Jos haluaa lapsen mutta ei miestä olkaa valmiit myös elättään se yksin. Ja jos muka seurustelua harrastetaan ja sitten dumpataan mies pihalle kun lapsi on totta ihan vaan elareiden toivossa niin TOIVON todella, että lapsi määrätään isälleen. Noin laskelmoivaa äitiä en lapselle toivo. Koska lapsi ei silloin ilmeisesti ole tärkein.

Äh, kirjoitin jo kerran tämän viestin, mutta se karkasi... Pakko oli täsmentää, että itse suunnittelen kyllä käyttäväni hedelmöitysklinikkaa vauvayrityksiin. En ikinä voisi huijata jotain miestä isäksi. "Sopivan miehen" löytymisellähän voi myös tarkoittaa sitä, että aikoo pyytää tuttavaa tai ystävää avuksi, lahjoittamaan siittiöitä, ei se heti tarkoita sitä, että miestä vedätetään. Vastuuta löytyy...

t. nro 5

turvaverkosto liian pieni

Lapsenhan minä haluaisin, enkä mitään parisuhteen täydentäjää

Siis oikeasti vahingossa tullut raskaaksi, enkä sitten ole aborttia tehnyt. Lapsia aina halunnut, ei se onko isä mukana kuviossa minun kohdallani ole vaikuttanut asiaan. Kumpikin isistä on tunnustanut isyyden omasta tahdostaan (testien kautta), muttei osallistu arkeen millään tavalla.



En pidä mahdottomana ajatusta, että seuraavaa yrittäisin luvuttajan kautta jos ei sopivaa parisuhdetta ilmesty näkyviin.

tuon ikäisenä.



Toisaalta noin 30-v kaksikin ystävääni (miestä) olisi halunnut lapsen kanssani.

Toinen puhui jo korvauksista. En suostunut silloin, mutta jos olisin ollut 5 vuotta vanhempi eli 35 v., olisin saattanut suostuakin.

itsellä on lapsia ja kun tiedän kuinka paljon lapsessa on kiinni ekoina vuosina, EN hankkisi. Pitää olla tosi hyvä turvaverkko, että saa apua, jos ei yksin jaksa, jos aikoo yksin lapsen saada. Entä jos tulee koliikkilapsi, joka valvottaa kaikki yöt tai äidille synnytyksen jälkeinen masennus tai muu alakulo? Siinä voimat loppuu helposti, jos on yksin. Ja se on uskomattoman yleistä, että vauva-aika ei olekaan yhtä helppoa kuin kuvitelmissa. Välillä meinaa voimat loppua, vaikka perheessa olisi kaksikin OSALLISTUVAA vanhempaa.

etten todellakaan nimeäisi lapselle isää virallisesti. Voi olla jopa, etten edes kertoisi lapsen isälle asiasta. Mahdollinen "ehdokas" on mies, jota näen harvakseltaan ja hän asuu toisessa kaupungissa. Meillä ei ole suhdetta, mutta ehkä sopivana aikana voisi tilanteesta tehdä sellaisen, että tärppäisi ;)

Uskomaton, epäkunnioittava ja itsekäs ja naiivi asenne muita ihmisiä kohtaan:(