Kuinka paljon ex:ltä pitää sietää?

Itselläni lapset ovat aina ihan pihalla kun tulevat isältään kotiin. Johtuu siitä, että menevät niin myöhään iltaisin nukkumaan exäni luona. Muutenkin arki takkuaa monta päivää isän luona olojen jälkeen. Mutta olen ymmärtänyt sen, että lapsilla on ikävä isää ja arki tuntuu siksi vaikealta...

Vierailija:

Omaan talouteen kuuluu muitakin lapsia eikä tämä stressi ole meidän perheelle hyväksi. Onko muita vaihtoehtoja kuin luopua huoltajuudesta ja tapaamisista kokonaan?

Voisit tai voisitte ottaa tämän teeman esille kasvatusneuvolaan mennessänne. Sinun ei tietenkään ole pakko (jos sinä pelkäät, tms) ottaa asiaa puheeksi entisen kumppanisi kanssa, mutta ehdottomasti suosittelisin ihan avointa keskustelua siitä, miten paljon ja millaisia paineita nämä yhteydenotot tuovat teidän perheeseenne.

Sanot vaikka, että kun ei oikein tiedä milloinkaan, mistä tuulee, tulee sellainen olo ettei hallitse oikein omaa elämäänsä. Eikä pysty sopeutumaan kunnolla vallitseviin oloihin.

Toinen asia on tietysti nämä lapsen ongelmat. Voihan olla, että lapsen lähivanhemmalla on osuutensa mahdollisiin käytöshäiriöihin. Syitä ei varmaan kannata itse arvella ellei kysytä.

Kirjoittaisitko vaikka itsellesi listan tekijöistä, jotka mielestäsi heikentävät vanhempana jaksamista? Näihin voi kirjata sekä mahdolliset huomiot käytöshäiriöistä (jos niitä on - tosin myös jos ei ole, sekin kannattaa huomioida), että näiden jatkuvien yhteydenottojen vaikutuksista teidän perheenne dynamiikkaan.

Luovuttaminen ei kannata. Mutta suosittelen stressin vähentämiseksi " Tahkiksen" (Keijo Tahkokallio - en ole muuten mikään fani....) ohjenuoraa " yksi peruna kerrallaan" . Eli näissä entistä puolisoasi koskevissa asioissa yritä olla miettimättä kovin pitkälle eteenpäin. Ota yksi asia kerrallaan. Kuten nyt vaikka koita ajatella " nyt on tiedossa vain tämä kasvatusneuvola, hoidetaan se pois" . Yksi käynti kerrallaan.

Meillä, isovanhemmilla ja päivähoidossa ongelmia ei ole. Lähivanhempi aiheuttaa ongelmia ihan itse, kertomalla mm. lapselle vihastaan meidän perhettä kohtaan. Onko liian paljon pyydetty että saisi vaan elää ihan rauhassa omaa elämäänsä? Jos vielä reilut 12vuotta pitää jaksaa tapella niin kenen etu se on? Ei ainakaan yhdenkään lapsen.



T:Ap

Vierailija:

Meillä, isovanhemmilla ja päivähoidossa ongelmia ei ole. Lähivanhempi aiheuttaa ongelmia ihan itse, kertomalla mm. lapselle vihastaan meidän perhettä kohtaan. Onko liian paljon pyydetty että saisi vaan elää ihan rauhassa omaa elämäänsä? Jos vielä reilut 12vuotta pitää jaksaa tapella niin kenen etu se on? Ei ainakaan yhdenkään lapsen.

T:Ap

Ja ikävä kyllä vastaus kysymykseesi on: Toisen ihmisen muuttaminen yksinkertaisesti ON liikaa pyydetty. Hän muuttuu ehkä iän mukana johonkin suuntaan, välttämättä ei parempaan.

Jos hylkäätte lapsen, hän joutuu vihaisen lähihuoltajansa armoille täysin, eikä hänellä ole korjaavia kokemuksia. Vaikka en ole mikään sanomaan, niin kyllä aikuisena paineet kestää. Lapsella koko persoonallisuuden kehitys voi pysähtyä ja tuloksena voi olla vaikka psykoottistasoiset ongelmat. Te olette siltä suojassa, vaikka entinen puolisosi kuinka " hullu" olisikin (olette jo ihan eri tavalla " valmiita" ihmisiä).

Jossain vaiheessa, parhaassa tapauksessa, vaikkapa entisen puolisosi ongelmat huomataan paremmin, eikä hänen arvostelukykyynsä enää luoteta. Jossain vaiheessa voi olla, että lapsesi haluaa luoksesi asumaan. Se riippuu aivan siitä, miten " hyvin" hänet aivopestään.

Käsitän ongelman vakavuuden ja laajuuden, sillä meillä on " ongelmana" miehen ex. Ei sen takia, että hän henkilönä meidän perhettämme uhkaisi, vaan sen takia, että hän aiheuttaa jokaisena päivänä vuodessa hirvittäviä vaurioita omille lapsilleen - mm. olemalla aivan kaoottinen ja hyvin pelottava.

Koska tällä palstalla äitipuolet on aina syyllisiä.



Mutta nämä asiat alkavat käydä jo minunkin mielenterveyden päälle, tuo ihminen on jo yli 30v eikä tälle kiusanteolle näy loppua. Eniten pelkään kuinka paljon omat lapseni kärsivät kun elävät kodissa jossa on koko ajan stressiä miehen ex:n suunnalta.



T:Ap

Vierailija:

Koska tällä palstalla äitipuolet on aina syyllisiä.

Mutta nämä asiat alkavat käydä jo minunkin mielenterveyden päälle, tuo ihminen on jo yli 30v eikä tälle kiusanteolle näy loppua. Eniten pelkään kuinka paljon omat lapseni kärsivät kun elävät kodissa jossa on koko ajan stressiä miehen ex:n suunnalta.

T:Ap

olen ajatellut hakea sieltä aluksi itselleni keskusteluapua. Teen " taustatyötä" siltä varalta, että jossain vaiheessa homma levähtää ihan totaalisesti käsiin. Silloin meidän perheellämme on jo olemassaoleva kontakti " sossuun" .

Olen hakenut tätä apua itselleni teemalla " haastava perhetilanne" . Näistä jutuista puhuminen on vaikeaa, koska vasta-argumentit on aina niin lannistavia. Ja sitten jos tilannetta selvittää enemmän, ei kenelläkään ole edelleenkään mitään parannusta esittää tilanteeseen.

t. Väsynyt äitipuoli

Käräjilläkin käytiin läpi hänen näkemyksiään mun elämästäni. En siis itse ollut edes paikalla siellä. Hänen näkemyksensä mukaan meidän avunpyynnöt on tuomittavia, hänen omansa ei.

T:Ap

Vierailija:

Käräjilläkin käytiin läpi hänen näkemyksiään mun elämästäni. En siis itse ollut edes paikalla siellä. Hänen näkemyksensä mukaan meidän avunpyynnöt on tuomittavia, hänen omansa ei.

T:Ap

Mitä enemmän hän jaksaa ottaa yhteyttä, sitä varmemmin hän joku päivä putoaa omaan näppäryyteensä.

tai todistelemaan totuuksia. Ei niillä valheilla kyllä mitään painoarvoa ollut.

T:Ap