Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parnoid parenthood - tälläkin palstalla niin tuttua
06.02.2008 |
Helping children to play stunts creativity
Independent, The (London), Jun 13, 2000 by s By Cherry Norton in Miami
PARENTS WHO spend a lot of encouraging their children while they are playing are unwittingly damaging their creativity, researchers say.
A study presented at the American Psychological Society' s conference shows that children are more creativewhen parents are not constantly encouraging them. The researchers said that a lot of parental involvement, previously seen as beneficial, suppressed creativity, because it turned play into a structured activity, leaving the child feeling anxious to perform well.
Dale Grubb, from Baldwin-Wallace College, near Cleveland, Ohio, a co- author of the study, said: " The adage that parents want to encourage kids to colour between the lines appears to be true. Parents need to allow their kids to feel free to experiment if they want their children to grow up into creative and original adults. If parents get involved too much the child feels they are being evaluated and judged.
Lisää voi lukea täältä: http: //findarticles. com/p/ articles/mi_qn4158/is_20000613/ai_n14302825
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saatiin palautetta, että lapsi ei reagoi virikkeisiin, vaan haluaa paneutua kuhunkin työhönsä ja lukea vapaan leikkihetken. Lapsi on eskarissa neljä tuntia ja tykkää kirjoista yli kaiken. Kotona ei aina saa tilaisuutta, koska täällä seuraa kärttää 3,5-vuotias pikkusisko. Ei, lapsessa on jotain vikaa, kun ei halua koko 4 tuntia osallistua ohjattuun toimintaan.
Vierailija:
Ei minun nähdäkseni mitään
Eikö tuossa jotain sanottu, että lapset alkaa kokea etteivät kelpaa.
Eli kaikki ne ilmiöt, että ollaan kotona hampaat irvessä kolme vuotta, koska se on parasta lapselle, pidetään lasta " pienenä" kauan, eli ei anneta itsenäistyä (opetella käyttämään saksia, leikkuuveistä, olemaan pihalla ilmen vanhempia jne.), tehdään vain yksi lapsi, että hänelle voi antaa kaikki harrastukset ja tavarat, mitä ikinä haluaa, valitaan parhaat tarhat ja koulut ja harrastukset. Eli mennään vielä astetta pidemmälle kuin curling-vanhemmuudessa.
Tuossa tutkimuksessa sanotaan, että oikeasti lapset ovat fiksumpia ja kestävämpiä kuin monet vanhemmat luulevatkaan.
toisaalta kaikki pitkän linjan lapsenkasvattajat sanovat, että koti on aina alle kouluikäiselle paras vaihtoehto, kaikki muu toissijaista.
Ja hyvin usein muuten ne yliharrastajat ovat niitä, jotka panevat lapsen aikaisin hoitoon. Meidän lapsen eskarissa on näitä. Hoitopäivät (vieraskielisine eskareineen) 10 - 11 -tuntisia. Siihen päälle harrastuksissa vähintään neljä iltaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan sitä, että ei käsittele niitä koko ajan silkkihansikkain, uskaltaa päästää vähän irtikin ja sysätä niille vastuuta.
Meidän lapset ovat ainoita lähipiirissä, jotka ovat esim. saaneet käyttää veistä auttaessaan ruuanlaitossa. Koskaan ei ole sattunut mitään. Kavereille aina sanotaan, että voi et sä vielä osaa, kun olet niin pieni. Minusta tuo on ihan hirveää.
Muutenkin meillä on niin, että kaikki " vaaralliset" ja rikkoontuvat tavarat ovat myös lasten ulottuvilla. Esim. sakset, kamerat, kännykät. Jos ne kiinnostavat, ollaan näytetty, miten niitä käytetään. Koskaan eivät ole rikkoneet mitään eivätkä satuttaneet itseään tai muita. Tuttavaperheissä kielletään kaikki ja mitä sitten tapahtuu, kun kamera jääkin pöydälle: lapsi nappaa sen, juoksee karkuun ja rikkoo vempeleen.
toisaalta kaikki pitkän linjan lapsenkasvattajat sanovat, että koti on aina alle kouluikäiselle paras vaihtoehto, kaikki muu toissijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka teillä ei olisi sattunut mitään niin se on kuitenkin tiedossa että lapsille sattuu onnettomuuksia.
Tarkoitus on, että tuntee lapsensa ja tietää, missä asioissa tämä pärjää. Monesti vain vanhemmat haluavat nähdä lapsensa paljon pienempinä ja haavoittuvaisempina kuin he ovatkaan. Ja onnettomuuksia pelätään ihan järjettömyyksiin asti.
Eihän kukaan tietysti anna saksia vauvalle, mutta kaksivuotiaalle voi jo hyvin antaa ja näyttää, miten niitä käytetään. Nelivuotiasta en jättäisi yksin ulos, mutta viisi-kuusivuotias voi jo ympäristöstä riippuen käydä jopa kioskilla. Mutta kun nelivuotias ei saa koskea saksiin, ettei vain tule pipi ja viisivuotiasta viedään kantaen tai rattailla tarhaan (tämä on nähty) niin silloin ollaan jo väärällä tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viisivuotias osaa jo käydä yksin ostoksilla?
Ihan kiva niin kauan kun mitään ei satu, mutta typerä ja vastuuton ei tarvitse olla.
käydä tankkaamassa auton, mennä lähipubiin kaljalle ja katsoa dvd:ltä pornoa koko päivän.
Ekaluokkalainenkin on vielä pieni olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelevat niitä vaaroja olevan kaikkialla, kuten tästäkin ketjusta huomaa.
joiden mielestä nelivuotiaan voi jättää hotelliin ja lähteä itse humputtamaan. Tai 3-vuotias selviää kyllä Helsingin yössä. Iso tyttöhän se jo on.
Lapsia kuolee harva se päivä johonkin mikä olisi voitu estää jos joku olisi välittänyt pitää heistä huolta.
Koska minun mielestäni pienten lasten päästäminen yksin ulos on heitteillejättö.
Teinejäkin kuolee, mutta silti ne on päästettävä yksin ulos.
Terve järki on tosiaankin se, mitä tässä ajetaan takaa, eikä kukaan terveellä järjellä ajatteleva laita liian pientä lasta yksin ulos. Mutta ei ole myöskään syytä koko ajan pelätä kaikkea ja istuttaa tätä pelkoa vielä lapsiinkin
Mutta miksei 5-vuotias voisi käydä yksin kioskilla, jos ei ole yhtään tietä ylitettävänä? Suurin ongelma on varmaan se, ettei ehkä jaksa avata ovea...
Alue: Aihe vapaa
Jotta lapset eivät vain kyllästyisi/hermostuisi/tylsistyisi pitää vanhempien olla koko ajan touhuissa mukana. Olen itse ollut aina sitä mieltä, että lapset tulee jättää rauhaan, antaa heidän kehitellä itse tekemisiään, eihän se mielikuvitus muuten kehity. Välillä näkee vanhempia, jotka koko ajan keksivät tekemistä lapsilleen, ohjaavat ja opastavat. Se on aika surullista.