Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia olemaan välittämättä ihmisestä jonka seura ahdistaa aina vain enemmän...
19.11.2008 |
ja joka selvästikään ei pidä minusta ja haluaa aina mustamaalata ja loukata, osoittaa olevansa itse jotenkin parempi jne. Hän on aina ollut sellainen, mieheni sisko. On nauranut minulle päin naamaa monta kertaa, tai sanonut jotain sellaista että muut ovat nauraneet kustannuksellani. En voi sietää häntä, mutta joudun pakosta olemaan jonkun verran tekemisissä ja sietämään pakolliset vierailut ym.
Hän vain ahdistaa minua, vuosien varrella yhä vain enemmän.
Kuinka voisin "unohtaa" hänet?
Kommentit (4)
En käsitä että joku kihisee raivosta itsekseen eikä heittele ikinä takaisin... Tiedä miten hauskasti teillä pilkkakirves lentelisi jos sinäkin osallistuisit keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mollaa takaisin En käsitä että joku kihisee raivosta itsekseen eikä heittele ikinä takaisin... Tiedä miten hauskasti teillä pilkkakirves lentelisi jos sinäkin osallistuisit keskusteluun.
Ei tällainen paranna tilannetta mitenkään.
Oletko puhunut miehesi siskolle suoraan, sanonut, että hänen käyttäytymisensä/ asenteensa tuntuu sinusta pahalle? Oletko kysynyt, mikä häntä jurppii, kun hän käyttäytyy kuvaamallasi tavalla sinua kohtaan? Voisit myös sanoa, että haluaisit, että teidän suhteenne paranisi ja kysyä, onko hän valmis siihen? Jos hän ei muuta käyttäytymistään, pidä silti sinnikkäästi rajoistasi kiinni, vastaa jämäkästi, mutta asiallisesti, ilmaise tahtosi, ajatuksesi ja tunteesi ja osoita, ettet suostu hänen pahan olonsa purkukohteeksi.
Saatko mieheltäsi tai joltain muulta ihmiseltä tukea tilanteissa, missä koet jääväsi alakynteen? Jos sinun on pakko tavata miehesi siskoa, pyydä etukäteen jotain toista ihmistä pysymään lähelläsi tai kuuloetäisyydelllä ja puolustamaan sinua napakasti, jos miehen sisko alkaa kohdella sinua asiattomasti.
Mieti vielä, mistä ahdistuksesi nousee. Miksi juuri tämä ihminen ja hänen käytös ahdistaa? Oletko joutunut samanlaiseen tilanteeseen aiemmin, ehkä lapsuudessasi, jolloin olet ollut puolustuskyvyttömämpi? Muista, että nyt olet aikuinen, sinussa on voimaa ja sinulla on keinoja puolustaa itseäsi.
Jotenkin oon vaan sietänyt sitä, mutta joku aika sitten tuli mitta täyteen ja sanoin kaiken suoraan mitä ajattelen. Enää ei sitten tarvi stressata tapaamisilla ja puheluilla. Hänessähän ei tietysti ole mitään vikaa, mutta mua ei enää haittaa vaikka hän puhisee ja haukkuu mua nyt miten paljon. Saipahan mietittävää. Muutenkin kaverit kaikkoaa häneltä, samasta syystä mutta ei tajua ite asiaa. Vika aina toisissa. Tiedän, että kaikki kelle hän mahdollisesti kertoo mun avautumisesta, tietää että asiat ei ole niin mustavalkoisia kuin hän esittää...
ajattele, että hänellä on ongelmia. Joka kerta kun mollaa niin mieti, kuinka paha olo hänellä on, kuinka ongelmallinen hän olo. Siksi hän puhuu mitä puhuu.