Millä ilveellä laihtuisin 60-kiloiseksi jälleen?

vettä ei kyllä kannata hulauttaa ennen ateriaa tyhjään vatsaan, koska se EI täytä vaan venyttää vatsalaukkua!! Näin ainakin BBC:ltä näkemäni dokumentti näytti toteen. Ennemmin kannattaa syödä soseutettuja keittoja, jonka ruoka-aineet pitävät nälän paremmin poissa kuin samat ruoat ilman soseutusta + lasi vettä.



Vettä kyllä kannattaa laihduttajan (ja muutenkin :-)) juoda vähän väliä, mutta ei suuria määriä kerrallaan (iso lasikin on jo liikaa kerralla, varsinkin tyhjään vatsaan.)

sama ongelma täälläkin.



iltasin riittää tahdonvoimaa, mutta aamulla alkaa sama mättö: jos vaan ihan vähän syön...



174cm/70kg

olen asettanut tavoitteeksi vanhat merkkifarkkuni. 10 kiloa pitäisi saada pois. Olen nyt onnistunut jättämään sokerin kahvista, pullan, karkit ja suklaat. Pitsasta en koskaan ole välittänytkään.



Silti tekee tiukkaa! Ei millään ala paino pudota. Jumpassa olen käynyt sitkeästi, onneksi löysin sinne kaverin mukaan, yksin loppuu motivaatio heti.

Täällä painitaan saman asian kanssa. Nyt kuitenkin olen saanut ikävästä 15 kilon tavoitteesta saanut jo 5 kg pois. Enää 10 kg jäljellä :(



Ja kolme viikkoa sitten aloitin laihduttamisen. Makeanhimo kyllä on aika hyvin selätetty. Ensimmäinen viikonloppu oli kaikista vaikein.

syökää terveellisemmin esim jos tekee mieli sipsiä ja dippiä korvatkaa joka toinen kerta sipsit kasviksilla(yllätävän hyviä)ja sit vaik se kerran ku syötte sipsiä ostakaa niitä mis on vähemmän rasvaa...

syökää useasti,monipuolisesti ja terveellisesti vaikka se välillä tuntuukin mahdottomalle...

liikuntaa enemmän jos vaan aika sen sallii tai sit on yksinkertaisesti tingittävä jostain muusta...

Pitäis vaan jättää ne herkut kauppaan. En pysty syömään yhtä keksiä tai suklaanpalaa, vaan vetäisen puoli pakettia kerralla ja siinä onkin helposti puolet päivän energiantarpeesta.



Muutenkin pitäisi pienentää annoksia. Liikuntaan ei ole aikaa tässä elämäntilanteessa.

Ihanaa, kun on kohtalotovereita, jopa yksi oli aika lailla samoissa mitoissakin kuin minä - paitsi vähän hoikempi (olen 172/74) :)



Niin... helppoa on kun on konstit tiedossa vaan ei sittenkään. Liikuntaa mahtuu viikkooni 6-8h ja syön 5 kevyttä ateriaa, juon paljon vettä, syön kasvis- ja proteiinivoittoisesti, mutta sitten se vaan iskee: menen kauppaan, ostan kaksi runebergintorttua ja mätän ne naamaani kun " mitä väliä sillä muka on" .



Millä siis motivaatiota jaksaa nuo hällävälifiilarit???



Mainittakoon, että olen laihduttanut yli 10 kiloa jo, pitänyt vuoden taukoa ja sen ajan paino on pysynyt samassa heitellen kilon-kaksi suuntiinsa ja nyt päätin olla ensi kesänä taas MINÄ. Se minä, jollainen haluan ulkoisesti olla. Sisäinen minä taas... hmm.. siinä on näemmä toivomisen varaa kun mielialat heittelee :-/



ap

syö vähemmän, liiku enemmän. Siinähän se, pähkinänkuoressa. Mutta mitä tekemistä sillä on kysytyn motivaation kanssa?



:)

" saisi sen 10kg pudotettua" ?



Kyllä ihmisellä pitäisi olla itsellä hyvä olla riippumatta siitä mikä paino on, kun se kuitenkin on normaalin/terveen rajoissa. Tässäkin ketjussa on urheilua harrastavia ja terveellisesti syöviä. Miksi ihmeessä pitäisi olla kevyempi, kun on jo terveet elämäntavat? Ehkä nykyinen paino on luontevin teille /meille (itsekin normaalipainon rajalla, ehkä aavistuksen yli).

Nykyinen painoni on sellainen, että inhoan alasti olemista ja istuessa vatsa menee ällörullalle. Aamuisin näytän ihan kivalta, mutta iltaa kohti painovoima voittaa.



Olen ollut koko aikuisikäni nykyistä painoa 10+kg hoikempi ja viihtynyt siinä koossa. Kaikki vaatteeni ovat sen kokoisia, se on oma kokoni. Ei siinä ole mitään epärealistista. Uskon pystyväni pitämään sen koon, jos joskus siihen pääsen, sillä tasapainottelu on minulle helpompaa. Laihdutus on se, joka saa mielialat heittelemään kun toisaalta on liian kärsimätön ja toisaalta taas miettii, että onko sillä niin väliä painanko 70 vai 60kg...



ap

Aikuinen nainen (= 30+) painaa aina enemmän kuin 20vuotias. Iän myötä ihminen painaa enemmän, vaikkei läskiksi muuttuisikaan. Iän myötä tulee muitakin kropan muutoksia kuin makkaroita :-) Millä muuten olet sen 10kg nyt painavampi, jos aiemmin olit aina saman painoinen?



Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että juoksulenkille mars. KAIKKI tuntemani ihmiset, jotka harrastavat juoksua (useamman kerran viikossa, 5-10km lenkkejä) ovat hoikkia ja lihaksikkaita. Ja tässä ei tarkoiteta koiran kanssa parinkin tunnin (laahustaen)kävelylenkkejä vaan oikeaa hölkkää/juoksua.



TIEDÄN, että jos musta olis juoksijaksi, olisin sen 10kg kevyempi. Vaan kun en tykkää juoksemisesta.

aloitin 167/71 nyt 68 ja kohti 60 aion. itsekuri on oltava lujana. itse lasken pv-pisteitä osittain (18 pistettä on minusta liian vähän) ja syön lautasmallin mukaan. herkut ja alkoholi minimiin. hedelmiä, kasviksia. ei liikaa leipää . peruna, riisi, pasta minimiin. vettä paljon.

lisäsin hieman liikuntaa (välillä menee monta viikkoa ilman) ja vähensin tietoisesti voileipien mussuttamista. Jouluun asti ei tapahtunut mitään suuntaan tai toiseen. Vähän tätä ihmettelin, mutta ajattelin, että ei sitä painoa ennenkään nyt hirveästi liikaa ollut.



Mutta nyt olen yhtäkkiä huomannut, että olen laihtunut neljä kiloa ja kunto on paljon parempi kuin kesällä. Eli minulla jostain syystä kesti vain tosi kauan ennen kun elämäntapojen korjaus näkyi painossa. Toisaalta uskon, että paino pysyy nyt tässä, koska olen täysin tottunut tähän " uuteen" elämääni ilman irtokarkkeja ja iltavoileipiä. Lisäksi jumapssa on kiva käydä, kun oikeasti jaksan vetää täysillä koko tunnin. Ja kyllä oman miehen kehutkin hivelivät mieltä.

Syön kyllä terveellisesti ja liikun, mutta makean ja hyvän himo on välillä tosi vaikea voittaa.

Mulla ei oo mikään muu tehonnut kuin se, etten osta kotiin mitään herkkuja! No, on meillä jätskiä ja " vierasvarapullia" pakkasessa, mutta ei sen enempää.

Ja tahdonvoimaa oon saanut siitä, että olen ollut vaan törkeä itselleni ja aina, kun on kaupassa (tai kotona) tehnyt mieli ostaa jotain hyvää, oon vaan hokenut mielessäni " Yök! Et halua oikeesti! Susta tulee ällöttävä lyllyläski, jos syöt tota tai tota. Ällöttävä paksureisi, ihraperse." Kuulostaa karmeelta, mutta toiminut... Nyt lähtenyt jo 5 kg, enää 2 kg saatava pois, sitten on hyvä.

onneksi kesään on vielä aikaa:)

niinpä levon saaminen reilaan auttaa laihduttamsiessakin

myös äkkimakeennälkään tosi hyvä ja pistää vieläpä aineenvaihduntaan liikettä. Raejuustoa sopii porkkanaraasteeseen ja täyttää sopivasti esim. iltapalana.



Vinkki sipsin nälkään: maissinaksut on aivan erinomaisen hyviä maukkaan dippikastikkeen kanssa! Niissä ei liiemmin kaloreita ole.

Tavoite on 55-57kg, mutta olen teitä lyhempikin (163cm).



Mulla on toiminut motivoijana ihan vain se, että punnitsen itseni joka aamu, ja kirjaan painon ylös. Pidän ruokapäiväkirjaa, jonne merkkaan ylös KAIKEN, aina vesilasillisesta lähtien. Lisäksi olen pitänyt satunnaisesti koko päivän ajan askelmittaria vyötäröllä, ja todennut, että tulee liikuntaa aivan liian vähän, niinpä olen lisännyt lenkkeilyä parista kerrasta/vko aina neljään kertaan viikossa, ja lisäksi käyn uimassa.



Namit olen voittanut Danone Vitalinea suklaamoussella, jossa on vain 72 kcal per purkki :) Vie suklaanhimon mennessään, ja sikahyvää. Illalla iskevään makeanhimoon olen syönyt banaanijäätelöä (jäädytetystä banaanista tehtyä sosetta). Mulla tosin makeat eivät ole koskaan olleet ylitsepääsemätön ongelma vaan ne suolaiset hyvät; pikkusuolaisenhimon iskiessä pistelen pari palaa itse tehtyä lesepaloja suolakurkulla.



Se kilo viikossa on siis lähtenyt useimpina viikkoina, joten hyvässä tahdissa ollaan. Luultavasti pudotusvauhti hidastuu koko ajan, mutta tavoite onkin painaa tuo 57kg kesän alussa.

Itseäni ihan jo huvittaa miten musta on tullut tälläinen painovartijoiden puolesta puhuja. Mulla roikkui toi samainen +10 ja sit päätin että ei hitto, nyt se saa lähteä. Menin vähän epäilevänä paikallisiin painonvartijoihin ja sieltä löytyi se motivaatio. Ja mikä mulle parasta niin kun noudatan niitä ohjeita niin usein jää pisteitä niin, että voi jonkun pikkusuklaan tai muun herkunkin ottaa. Olen ollut nyt mukana reilun 6 viikkoa ja -5kg.

vaikka ruokatottumukset muuttuneet jo elokuussa. Olen ollut jouluun asti tosi stressaantunut ja nyt on helpottanut.