Millainen aikuinen sisarusuhde sinulla on?

Olemme asuneet eri paikkakunnilla nyt 11 vuotta. Tuntuu, etten oikeastaan tunne isoveljeäni. Hyvän päivän kuulumiset vaihdetaan mesen välityksellä kerran kuussa, siinäpä se. Toivoisin, että pitäisimme enemmän yhteyttä ja että meillä olisi edes jotakin yhteistä.

Sama juttu meillä. Jotenkin tuntuu että oletetaan aina sisarusten oletetaan olevan hirmu läheisiä, mutta meillä näin ei ole koskaan ollut. Itselleni se ei ole ongelma, muille sisaruksille kylläkin. Minulle riittäisi hyvin se, että suurin piirtein tiedän mitä heidän perheilleen kuuluu, mutta tiiviiseen kanssa käymiseen en monestakaan syystä kaipaa. Olenko epänormaali? Tulisiko minun tuntea syyllisyyttä? teenkö väärin lapsiamme, eli serkuksia kohtaan?

Me nähdään myös lähes päivittäin ja asutaan muutaman kilometrin päässä toisistamme. Meillä on saman ikäiset lapset jotka pääsee leikkimään keskenään päivittäin ja toivomme että niistä tulee myös toisilleen läheisiä.



Mä olen erittäin onnellinen väleistämme ja annan sille suuren arvon, eli olen erittäin kiitollinen!



Jade ja tyty 1v1kk

eli Jade ja tyty 2v1kk, mihinhän se vuosi oikein katosi ;)

Minä ja sisareni näemme aina jonkun vuoden välein. Mitään yhteistä ei oikein ole.



Välillä tuntui että olisi kiva kun olisimme vähän läheisimmissä väleissä, mutta nyt kun viimeksi näin siskoni joulun tienoilla, niin huomasin että oli aika kuivakko tunnelma (ainakin kun miehet oli mukana). Jos yhdessäolo on tuollaista ettei keksi mitään puhuttavaakaan- tai saa lähinnä olla kysymässä toisilta ilman että pahemmin juttelevat, niin saa olla.



Jos siis tuntuisi että olisi kiva olla siskon seurassa ja yhteistä löytyisi, niin voisi harmitella harvoja näkemisiä. Mutta kun yhdessäolo on jäyhää ja tuntuu enemmän velvollisuudelta, niin tämä näkemistiheys on ihan hyvä.

ttä yksipuolisesti, ei riitaa tms.

ovat ikähaitarissa 25-4 vuotta. Kyllä se antaa iloa lapsille molemmin puolin: teini-ikäiset serkut ovat myös hyviä lapsenvahteja.

Eli olemme eläneet saman katon alla aika vähän aikaa ja siitäkin on jo kauan :)



Viimeiset 12 vuotta olemme asuneet eri maissa, mutta välit ovat pysyneet hyvinä siitä huolimatta. Tai ehkä sen vuoksi .... Kyläilemme puolin ja toisin suunnilleen joka vuosi. Hän on esikoiseni kummi ja minä hänen esikoisensa kummi.



Yhteyttä pidämme aika harvoin, soittele emme juuri koskaan. Sähköpostia lähettelemme. Osa yhteydenpidosta sujuu äidin kautta.



Jos asuisimme samassa maassa, uskoisin että tapaisimme aika usein. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä, mutta arvostamme toisiamme ja tekemiämme valintoja. Lapsetkin ovat varsin saman ikäisiä.

Välit ovat läheiset ja lämpimät. Sikäli erikoista vain, että näin ei ole ollut lapsuudessani. Olemme molemmat todella eriluonteisia, ja leikki-iän jälkeen molemmilla ollut täysin eri kaverit ja kiinnostukset, joskus 20 vuotiaana minulla oli vaikeuksia ylipäätään puhua veljeni kanssa. Nyt kun ikää on tullut enemmän, niin yhtäkkiä samuutta ja samoja kiinnostuksia löytyy enemmän kuin ennen. Mikä parasta, veljeni tulee myös todella hyvin toimeen mieheni kanssa. Hän on toisen lapsemme kummisetä ja tietty molempien lastemme eno, ja siis hyvä ja odotettu vieras aina myöskin lapsien kuin meidän vanhempienkin taholta. Aikaa ja jaksamista löytyy olla lasten kanssa, vaikka itse onkin " ikuinen" poikamies.



Olen onnellinen veljestäni!

Mulla isoveli vuoden vanhempi, ollaan aina oltu läheisiä, mutta varsinkin teininä oli aika viha-rakkaus suhde mutta nyt aikuisina sekin muuttunut. Oon huomannut, että meidän suhde on riippunut paljon veljeni tyttöystävistä. Veli muutti nuorempana muualle opiskelemaan ja seurusteli pari vuotta tytön kanssa joka ei tullut meidän perheen kanssa toimeen -sillon yhteydenpito muuttui eikä ollut niin tiivistä. myöhemmin veli kuitenkin meni hyvän ystäväni kanssa naimisiin ja nyt olemme todella läheisiä. mieheni ja veljeni ovat myös hyviä ystäviä ja harrastavat asioita yhdessä. Vaikka veljeni asuu toisella paikkakunnalla, tapaamme säännöllisesti ja kyläilemme toistemme luona viikonloppuisin.

on kaksi veljeä, joista toinen on kuollut ja toisen kanssa ei olla käytännössä missään tekemisissä, no suurinpiirtein joulukortti lähetetään. Syynä ongelmallinen veljen vaimo, joka on psyykkisesti sairas. Veljeni kanssa on myös iso ikäero.



Siskoni kanssa minulla on iso ikäero, siskoni voisi olla vaikka äitini.

Koen suhteen osittain ongelmalliseksi, ehkä johtuen siskoni iästä?

Huomaan, että jos menee pitempi väli ettei soitella, siskoni ihmettelee, miksen minä ole soittanut (jos hän on soittanut viimeksi). Jotenkin en millään haluaisi/jaksaisi tällaista " pakkosoittelua" , " mitä kuuluu?" . Olisi kiva, jos soiteltaisiin joskus enemmän, joskus vähemmän, niinkuin ystävienkin kanssa, mutta se ei oikein onnistu. Nyt juurikin minulla on tunne, että " pitäisi" siskolle soittaa.



Hän myös vierailisi meillä useammin kuin minä oikeastaan haluaisin. Hän asuu toisella paikkakunnalla, niinpä tulee yöksi-kahdeksi. Koen vierailut rasittaviksi, no ok yksi ilta menee mukavasti, mutta sitten päivä kuluu niin etten osaa olla omassa kodissani " normaalisti" . Enkä aina haluaisi keksiä mitään " ohjelmaakaan" . En voi olla ja tehdä kotitöitä ja esim. lukea, kun siskoni on meillä ikäänkuin " vieraana" .

Lapseni ovat jo murrosikäisiä, heilläkin on omat touhunsa ja menonsa, niinpä se viikonloppu ei mene heidänkään kanssaan touhutessaan, niinkuin silloin kun lapset olivat pieniä.