uutta ja " ihmeellistä"

Jäin itse kahden lapsen yksinhuoltajaksi kun lapset olivat toinen 2v. ja toinen 8kk. Rankkaa on ollut, mutta mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Olen yrittänyt vain selvitä päivä kerrallaan. Erosta on kohta 2 vuotta ja ihan hyvin olen omasta mielestä selvinnyt. Apua olen saanut perheneuvolasta, perhetyöntekijöiltä ja Yksin- ja yhteishuoltajien liitosta. Kannattaa lukea sivut www.yyl.fi ja katsoa olisiko paikkakunnallasi vertaistukiryhmää. Meidän ryhmä tapaa kerran kuussa päiväkodin tiloissa jossa lapset voivat leikkiä ja aikuiset rupatella. Tehdään myös yhdessä retkiä ym. mukavaa. Voimia!

miiru82:

olen 25.v nainen ja jäin 1.vk sit kahden tytön yh-äidiksi ja tarvisin vertais tukea. miten teillä sujuu arki.. yms... kiitos jo etukäteen..

En tiedä, tuliko yksinhuoltajuutesi yllättäen vai tiesitkö ennakolta tulevasta. Erotessahan tuota tulevaa ehtii prosessoida ja yksinhuoltajuus ei tule ihan yllättäen.

Itselleni yksinhuoltajuuden epäkohdat ovat tulleet viimeisen vajaan vuoden aikana tutuiksi. Yksi puhelu muutti kaiken: " valitettavasti minulla on Teille hyvin ikäviä uutisia...)

Erolapsilla on kuitenkin molemmat vanhemmat ja valtaosa tapaa molempia, jolloin lähivanhemmalla on omaa aikaa.

Tietenkin on tärkeää ja vaikeaa miettiä oikeaa tapaa kertoa erosta/kuolemasta lapselle. Väitän kuitenkin, että erosta kertominen on helpompaa kuin kuolemasta.

Tiedän monia leskiä, joilla on pieiä lapsia. Viimeksi kuulin isästä, jolla on 3 leikki-ikäistä.

Kyllä yksinhuoltajuudesta selviää, vaikka vaatii se välillä kekseliäisyyttä, stressinsietokykyä, pitkää pinnaa ja huumorintajua...