Lue keskustelun säännöt.
Lähipiirissäsi Munchausen by proxy -äitejä?
22.06.2014 |
Ajattelin tuon Lacey Spears -ketjun yhteydessä, että tunteekohan kukaan ihmistä, jolla on ollut tai epäilee olevan ko. syndrooma?
Kommentit (57)
Sisareni on aina pitänyt sairastamisesta, sairaaloista ja se on ollut keino saada huomiota. Ei kuitenkaan läpäissyt soveltuvuustestiä aikoinaan eikä päässyt sairaanhoitajakoulutukseen. No, miehensä sai aivoinfarktin ja some täyttyy sairaalakuvista (miehen lupaa ei tainnut kysyä). Ja kun hän sai syövän, en meinannut heti uskoa. Sitä saa mitä tilaa :( Surettaa ja myötähävettääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen lievempi versio on tuttavapiirissä. Kahta lasta käytetään pienemmästäkin nuhasta lastenklinikalla ja näistä isot tarinat someen. Lapsilla on olevinaan vaikka mitä allergioita mihin lääkäri ei ole antanut diagnoosia. Silti vältellään tiettyjä ruoka-aineita ja ainakin toinen lapsista on alipainoinen ja lääkäri jyrähtänyt, että äiti tekee hallaa lapselleen kun turhaa välttelee tiettyjä ruoka-aineita. Tän kaiken siis jakanut someen ja saanut hurjan kasan tsemppaavia viestejä siitä kuinka lääkärin ei tajua mistään mitään.
Nyt uusimpana on lähtenyt hakemaan lapselleen neurologista poikkeavuutta kun kolme vuotias syö sormiaan leikin lomassa. Kun olen nähnyt tätä perhettä niin saattaa keskustelun lomasta huudahtaa, että katso nyt, taas *piip* tekee tuota.
Jos lapsi esimerkiksi kaatuu ja saa pienen nihrauman menee äiti ihan hysteeriseksi ja on lähdössä heti lääkäriin.
En kuitenkaan usko, että tämä kyseinen äiti satuttamalla lapsiaan etsisi syytä huolestua ja hoidattaa lapsiaan. Hän vain on jotenkin kiintynyt terveydenhuoltoon ja sairauksien kautta saamaansa tukeen muilta ihmisiltä.
OT. Minulla ei ole lapsia, mutta ihmetyttä joidenkin äitien tapa raportoida kaikki sairaudet ja muut lasten tekemiset somessa, eikö lasten yksityisyyttä tulisi kunnioittaa?
Munchausenista. Tunnen yhden huomionkipeän aikuisen, jolla epäilen olevan ko syndrooma. Hänellä on puolen vuoden sisään ollut sydänvaivaa, kuulohäiriöitä, näköhäiriöitä, selkäkipuja, sormi paketissa, epämääräisiä oireita ja sairaalassa on käynyt tutkimuksissa näiden takia, mitään vakavaa ei kuitenkaan ole löytynyt.
Isäni uusi vaimo. Aina puhumassa siitä, miten isälläni on niin vakavia sairauksia, vaikka kaikki muut läheiset tietävät asioiden oikean laidan. Eli tekee kaikesta pahaa ja todella vaikeaa, vaikkei asioissa olisi mitään kovin kummallista. Sai puhuttua isäni hoivakotiinkin, jossa asuu jo toista vuotta, vaikka nykyään on todella vaikeaa saada vanhuksia mihinkään. Lisäksi kaikki hoitajat aina kehuvat, miten isäni on ehdottomasti paraskuntoisin hoidettava (tuskin havaittavaa dementiaa) verrattuna muihin (täysin pöpejä). Mutta koska fyysinen kunto on kuitenkin huono, isä on siellä hoivakodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT. Minulla ei ole lapsia, mutta ihmetyttä joidenkin äitien tapa raportoida kaikki sairaudet ja muut lasten tekemiset somessa, eikö lasten yksityisyyttä tulisi kunnioittaa?
Munchausenista. Tunnen yhden huomionkipeän aikuisen, jolla epäilen olevan ko syndrooma. Hänellä on puolen vuoden sisään ollut sydänvaivaa, kuulohäiriöitä, näköhäiriöitä, selkäkipuja, sormi paketissa, epämääräisiä oireita ja sairaalassa on käynyt tutkimuksissa näiden takia, mitään vakavaa ei kuitenkaan ole löytynyt.
Ei tuo ole Munchausenia. Siinähän potilas aiheuttaa itselleen oireita, esim lääkkeillä, saadakseen huomiota.
Münchausen on paljon yleisempi kuin Münchausen by proxy. Münchausenissa on kysymys siitä, että henkilö uskottelee itsellään olevan tai jopa aiheuttaa itselleen sairauksia saadakseen huomiota muilta. M. by proxy käyttää hohottavaa ihmistä (esim. lastaan) välikappaleena saadakseen tällaista huomiota itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M. by proxy -jutut tulevat varmasti lisääntymään vanhusväestössä, kun porukka vanhenee, ja kaikenlaiset hyväksikäyttävät hullut pääsevät siipeilemään esim. varakkaiden sinkkuvanhusten siivelle. :(
Tätä on ulkopuolisten vain erittäin vaikeaa tunnistaa, ja vanhus voi olla todella alistetussa ja ryövätyssäkin asemassa.
Meillä on töissä yksi Münchausen (ei Proxy). Hänellä on kyllä oikeitakin vaivoja, mutta kukaan työkaveri ei säästy hänen alati muuttuvilta latinankielisiltä diagnooseiltaan ja hoitotoimenpiteiden yksityiskohtaiselta kuvaamiselta. On varmasti kipeää ja sattuu. Luulen, että hän kaipaa sääliä ja ymmärrystä osakseen, mutta vaikutus on valitettavasti päinvastainen. Meille muille riittäisi tieto, että hän on poissa/lääkärissä aamupäivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suvussa yksi. työtön reilu kolmikymppinen kotiäiti. kaikki opinnot jääneet kesken, töissä pari viikkoa elämässään ollut. on aikanaan ollut pienestä lähtien kaikenlaista sairautta, jolla ilmeisesti oppinut saamaan huomiota. nyt on itse kolmen lapsen äiti. omat vaivat kadonneet, mutta saanut yhdelle lapsistaan autismidiagnoosin ja vammaishoidon tuet. tätä lasta koettaa saada päivähoitoon sillä perusteella että arki on stressaavaa. molemmat vanhemmat työttömiä ja kotona. toisella lapsella pään tutkimukset menossa, äidin mukaan kovia päänsärkyjä vaikkei lapsi 2v itse osaa kertoa. odotellaan mitä diagnoosia tulee vielä yhdelle "normaalille" lapselleen...
Vierailija kirjoitti:
M. by proxy -jutut tulevat varmasti lisääntymään vanhusväestössä, kun porukka vanhenee, ja kaikenlaiset hyväksikäyttävät hullut pääsevät siipeilemään esim. varakkaiden sinkkuvanhusten siivelle. :(
Tätä on ulkopuolisten vain erittäin vaikeaa tunnistaa, ja vanhus voi olla todella alistetussa ja ryövätyssäkin asemassa.
Epäilemättä tällainen tulee lisääntymään. Rikollinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely on kuitenkin eri asia kuin Münchausen by Proxy, vaikka keinot ovat samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän eri kantilta tämä, mutta yksi äiti "aiheuttaa" lapselleen koulukiusaamista. Hän esimerkiksi tenttaa lapsensa koulupäivästä niin pitkään että lopulta lapsi muistaa että joku sanoi hänelle esim. "mitäs homo" tms. yleistä typerää. Sitten äiti selittää lapselle, että nyt sinua on koulukiusattu ja sinulla on paha mieli eikä kouluun tarvitse mennä. Ja "kiusaajia" rangaistaan, mistä on seurannut varmasti ihan oikeaakin kiusaamista. Tämä paisui niin isoksi ongelmaksi koululuokassa että asia siirtyi lastensuojeluun. Äiti on itse ollut vakavasti koulukiusattu.
Ei ihan ehkä näitä, jotka tahallaan aiheuttavat oireita ja vaaraa lapselleen, mutta monia, jotka hakevat juuri sitä huomiota ja sankarillisuutta itselleen oman lapsen sairauden kautta. Tämä näkyy niin, että lapsen sairaus on paljon puheissa ja sen ympärillä pyöritetään omia vanhempia ja sukulaisia värväämällä heitä milloin mihinkin lääkärikäynteihin ja kuskailuihin ja lapsenhoutamisiin isolla numerolla. Kaikki kokeiden tulokset käydään huolellisesti läpi joka kerta, kun niitä saadaan ja kakista tutkimuksista on koko suvulla tarkat päivämäärät tiedossa. Kun kylään menee, niin lääkkeet ja kaikki sairauteen liittyvä on keskeisillä paikoilla kodissa ja keskusteluissa. Joka ikinen sairaalareissu päivitetäön facebookiin tietenkin ja niistä jo kymmen vuoden takaisista sairaalakokemuksista muistetaan mainita joka kerta. Lapsen sairaus on ikävä asia, mutta joskus siihen liittyy tällainen selvä huomion hakemisen ulottuvuus, mikä jatkuu hyvin voimakkaana hyvin pitkiä aikoja. Minusta tässä on jo jotakin astetta tai taipumusta tuohon varsinaiseen sairauteen, vaikka se ei sitä vielä olekaan. Tässäkin on kuitenkin se vaara, että sairaudesta tulee liian iso osa kasvavan lapsen identiteettiä. Sen sijaan, että olisi minä, onkin minä, jolla on tämä sairaus, ja joka on siitä syystä erilainen kuin muut. Lapsi voi jopa aikuisena pelätä, että jos hän onkin ihan normaali ja voi hyvin, niin hänen vanhemmilleen tapahtuu jotain pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana epäilin yhtä. Lapsen sairaus oli sen kaltainen, että diagnoosi perustuu oirekuvauksiin, ei selkeisiin löydöksiin.
Tuttavapiirissä yksi äiti. Lapsella on nyt kahdeksan vuoden ikään mennessä epäilty kaikkia mahdollisia yliherkkyyksiä ja allergioita (aina tavatessa joku uusi ruoka- aine on pahasta ja se on sitten karsittu pois). Missään testeissähän nämä ei tietystikkään näy. Lisäksi mittaavat lämmön jokailta (sic jo sinänsä), normi touhulämpökin lapsella on sitten kuumetta ja johtaa petiin.. puheiden perusteella on päivystyksessä ravattu milloin mitäkin vakavaa vammaa epäillen, joka olisi jostain pienestä muksahduksesta aiheutunut. Lapsi on sitten varulti mm röntgenkuvattu ja pahimmillaan ambulanssia soitettu hätiin. Pahinta tässä on, että tällä naisella itsellään on terveysalan koulutus, joten tällaisen maallikon puhuu pökerryksiin hetkessä ja TK lääkärit ei tietty mistään mitään tiedä. Kaikki puheet tuntuvatkin aina pyörivän sairauksien tai niiden epäilyn piirissä. Lastensuojeluilmoitusta yhden ”sairastapauksen” yhteydessä harkitsin vakavissani ja sellaisen varmaan teen, jos vielä jotain kuulen. Aina miettii millaisen minäkuvan tällainen ihminen lapselle aiheuttaa, kun tämänpitää koko ajan tarkkailla syömisiään ja lämpötilojaan ja onko joku oire päällä.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen lievempi versio on tuttavapiirissä. Kahta lasta käytetään pienemmästäkin nuhasta lastenklinikalla ja näistä isot tarinat someen. Lapsilla on olevinaan vaikka mitä allergioita mihin lääkäri ei ole antanut diagnoosia. Silti vältellään tiettyjä ruoka-aineita ja ainakin toinen lapsista on alipainoinen ja lääkäri jyrähtänyt, että äiti tekee hallaa lapselleen kun turhaa välttelee tiettyjä ruoka-aineita. Tän kaiken siis jakanut someen ja saanut hurjan kasan tsemppaavia viestejä siitä kuinka lääkärin ei tajua mistään mitään.
Nyt uusimpana on lähtenyt hakemaan lapselleen neurologista poikkeavuutta kun kolme vuotias syö sormiaan leikin lomassa. Kun olen nähnyt tätä perhettä niin saattaa keskustelun lomasta huudahtaa, että katso nyt, taas *piip* tekee tuota.
Jos lapsi esimerkiksi kaatuu ja saa pienen nihrauman menee äiti ihan hysteeriseksi ja on lähdössä heti lääkäriin.
En kuitenkaan usko, että tämä kyseinen äiti satuttamalla lapsiaan etsisi syytä huolestua ja hoidattaa lapsiaan. Hän vain on jotenkin kiintynyt terveydenhuoltoon ja sairauksien kautta saamaansa tukeen muilta ihmisiltä.
OT
Minulle eräs lastenlääkäri jyrähteli ruoka-aineiden välttämisestä. Suoraan kielsi kaiken välttelyn ja käski menemään psykologin vastaanotolle.
Kuitenkin allergioihin erikoistunut lastenlääkäri diagnosoi allergioita ja tämän lääkärin ohjeilla (= tiettyjen ruoka-aineiden välttämisellä) saatiin lapsi oireettomaksi.
Nyt lapsi pystyy elämään normaalia elämää eikä ole enää koko ajan kipeä. Oireita tulee vain jos sattuu syömään jotain allergisoivaa esim kaverin luona käydessään.
Tämä jyrähdellyt lastenlääkäri veti ihan kunnolla herneet nenään siitä että mentiin allergialääkärin eikä psykologin vastaanotolle. Kävelimme ilmeisesti arvovaltansa yli.
Nykyään minulla on sellainen olo, että minua epäillään ties mistä jos joudun käyttämään lasta lääkärissä 😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M. by proxy -jutut tulevat varmasti lisääntymään vanhusväestössä, kun porukka vanhenee, ja kaikenlaiset hyväksikäyttävät hullut pääsevät siipeilemään esim. varakkaiden sinkkuvanhusten siivelle. :(
Tätä on ulkopuolisten vain erittäin vaikeaa tunnistaa, ja vanhus voi olla todella alistetussa ja ryövätyssäkin asemassa.Epäilemättä tällainen tulee lisääntymään. Rikollinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely on kuitenkin eri asia kuin Münchausen by Proxy, vaikka keinot ovat samat.
Kuten tuossa edellisessä tapauksessa: uusi vaimo on lykännyt miehen hoitokotiin ja odottaa miehen kuolemaa. En suosittele vanhuksena avioitumista.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta näitä tapauksia on lievempinä? Esimerkiksi niin, että äiti kuvittelee alitajuisesti jonkin allergiareaktion suuremmaksi kuin se onkaan ja hankkiutuu lääkäriin ja kertoo vaikeasta lapsen ruokavaliosta läheisilleen sääliä kerjäten.
Vähän OT, mutta terkkarina on neuvolassa tullut vastaan paljonkin maitoallergisia vauvoja. En epäile, etteikö maitoallergiaa esiinny mutta en usko sen esiintyvän ihan siinä mittakaavassa mitä neuvolassa tulee vastaan. Monista tulee mieleen että ihan vauvoille tyypillinen epäkypsä ruoansulatus tulkitaan vähän turhan herkäksi allergiaksi ja mennään yksityiselle (yleensä siinä kohtaa jo toinen tai kolmas lastenlääkäri) joka sitten lopulta antaa maitoallergiadiagnoosin. Osa lääkäreistä antaa diagnoosin helpommin ja puistopiireissä näitä lääkäreitä sitten ylistetään. Riskinsä liian herkällä allergiadiagnoosilla ja välttämisruokavaliolla on noin niinkuin lapsen allergiariskin takia, mutta toki jokainen perhe tekee omat valintansa :) Hyvä on lapsen hyvinvoinnista huolehtia ja haluta helpottaa lapsen oloa, mutta tiettyyn ikävaiheeseen kuuluu pulauttelu eikä masuvaivatkaan automaattisesti tarkoita allergiaa. Maitoallergia on tällä hetkellä vähän näitä samoja muotidiagnooseja kuin silent refluksikin.
Minullakin on vastaava tuttava, 90% päivityksistä on sairauskertomuksia. Joko omia tai lasten. Häiritsevää, kun kertoo lastensa psykiatrikäynnitkin. Ei siinä mitään hävettävää ole, mutta kun kyse on alaikäisestä joka ei edes somessa ole. Arvioisin että ylihuolehtivaa sorttia, ei M-tapaus.