Ei hitto kun hävettää. Aloitin lokakuun alussa uudessa työssä. Lapset 2v9kk ja 4,5v menivät päiväkotiin.

Mulla ihan sama juttu. Hieman " vihjailevasti" kysytty miehen työpaikkaa ja mahdollisuutta jäädä kotiin- no, eipä voi jäädä. Elokuusta tammikuuhun joka ainut kuukausi olin pois vähintään päivän, pahimmillaan viikon. Meillä pyöri flunssat, vesirokot, vatsataudit...Todella noloa mutta minkäs teen :/

välitä, olen ollut töihinpaluuni jälkeen joka viikko päivän tai pari sairaita lapsia hoitamassa.

T: 2

Kyllä se joskus vielä helpottaa. Meillä lapset nyt 5 ja 8v ja olen ollut tasan yhden päivän pois tänä talvena lapsen sairastamisen vuoksi. Aiemmin olivat enemmän sairaana kuin terveenä.

Ei kenenkään, siis yleensä, ole helppoa olla poissa töistä. Meillä mies on 30-40 prossaa lasten sairasteluista, vaikkei silloin sitten palkkaa saakkaan. Niillä kerroilla, kun hänen on aivan pakko mennä töihin menee, mutta jos saa peruttua tai siirrettyä palaverit, niin on kotona lasten kanssa. Eihän tämä ole meille taloudellisesti järkevää, mutta tasa-arvoista.

Juuri noin alkoi munkin työura. Eipä sille mitään mahda. Itselläni sentään oli se lohtu, että työ oli vakituinen, joten ei tarvinnut jännätä sitä, saako jatkoa tuon takia.

Tiedän tuon tunteen, vaikka itselläni onkin vakituinen työpaikka. Ongelmana on, että kaikki ennakoimattomat poissaoloni pistävät samantien monen muunkin ihmisen arjen sekaisin :-/ Miehelläni on vastaava ongelma omassa työssään, eli ei ole helppoa. Välillä olin jo heittämässä hanskat tiskiin, mutta nyt löysimme ratkaisun: läheisiltä saa apua, jos kehtaa pyytää. Aikaisemmin emme sitä ottaneet vastaan edes tarjottaessa, kun jotenkin sitä vain halusi jääräpäisesti leikkiä marttyyria tai jotain ja pärjätä ennemmin itse.



Nyt joko minä tai mieheni jäädään pois töistä ensimmäiseksi päiväksi lasten sairastelun takia, sen jälkeen sukulaisverkostomme auttaa, jos lapset voivat hyvin (esim. kuumeeton päivä). Ja vatsatautitoipilaita hoitaa mieheni firman kautta saatu lastenhoitaja, joka on aina sama ja lapsille tuttu. Hänet kehtaa tartuttaa ns. maksua vastaan ennemmin kuin hyvää hyvyyttään auttavat sukulaiset ;) Tietenkin pahimman vaiheen yli edelleen jompi kumpi meistä jää kotiin, mutta tosiaan nuo ns. " melkein terveet" päivät hoituvat verkoston avulla.



Totuus on, että pienet lapset sairastelevat enemmän tai vähemmän, yleensä paljon. Työnantajasi varmasti tiesi asian jo etukäteen, vaikka tietenkin se on silti harmillista. Pitkällä tähtäimellä pikkulapsiaika on kuitenkin lyhyt, jos palkaksi kärsivällisyydestä saa hyvän työntekijän eläkeikään asti :) Tsemppiä!



Ps. Kannattaa panostaa tosi paljon käsihygieniaan! Saippuapsesu (ja huolellinen kuivaus) poikkeuksetta kotiin tullessa, ennen ruokailua ja vessakäyntien jälkeen on oikeasti tärkeitä. Me syödään nyt talvella pahimman nuha-vatsapöpökautena myös ylimääräisenä c-vitamiinia ja maitohappobakteereita - voi olla sattumaa, mutta on sairastettu tällä reseptillä nyt vähemmän kuin ennen.

Mullakin ollut työkavereita jotka jatkuvasti poissa. Poikani kummitäti jopa vie terveen lapsen terveydenhoitajalle kun on mahatauti, lapset jo oppineet ja saa kolme päivää.

Itselläni neljä lasta, kuinka voivat olla tuollaisia pukkeja etteivät sairastu samoin itse, ehkä lomalla tai viikonlopulla.

Joustaa kyllä välillä, eli on esim aamupäivän kotona, mutta kun joutuu työn puolesta matkustelemaan ulkomailla kaksi viikkoa kuussa, niin eipä sieltä esim Australiasta noin vain lapsia tulla hoitamaan.



t: 2

ettekö voi palkata lastenhoitoapua lisää? Tai sinä jäät osa-aikaiseksi.

Minä kans olin määräaikaisena vuoden verran ja varmaankin enemmän pois lasten sairastelujen vuoksi kuin paikalla...Mies hoiti lapsia minkä töiltään kerkesi, mutta minullehan se vuoro useimmiten lankesi.

Työyheisössä pientä supinaa joskus kuului kun palasin viikonkin tauon jälkeen töihin, mutta en antanut haitata.

Sen verran tunnollinen olin, etten pienessä mielessänikään kuvitellut työsuhteen jatkuvan määräaikaisuuden loputtua mutta niin vain kävi :)



Nyt tänä talvena sairastelut ovat vähentyneet toden teolla, vain pari-kolme poissaoloa syksyn jälkeen! Varmasti aika tekee teilläkin tehtävänsä, vastustuskyky kasvaa.



Niin, meillä siis 3 alle 7v. lasta

Minun pitää hakea sairaanhoitajalta AINA se todistus kun lapsi on kipeä. Siis työnantaja vaatii sen. Ilman sitä on luvaton poissaolo, siis jopa mahataudin vuoksi.

Puljut voivat olla esim. yhden miehen firmoja, jotka tekee tappiota. Silloinkin niissä on tj.

eikä 1000 euron netto kk-ansioista hoitajan palkkoja maksella.

miehesi on 2 firman toimitusjohtaja joka reissaa 2vko kuukaudessa ulkomailla, ja sinäkin olet töissä, ja yhteensä teidän nettotulonne ovat 1000 Euroa kuussa?

Onnellisia te, joilta löytyy. Meillä ainakin ystävät, ihanat naapurit, sisarukset ja isovanhemmat käyvät töissä, asuvat toisella paikkakunnalla tai ovat itse pienten lasten vanhempia. Silloin tällöin oma äitini tai anoppi ovat pystyneet auttamaan hoitojärjestelyissä, mutta useimmiten se olen minä, joka kotiin jään.

Eli ei meillä ole varaa palkata lastenhoitajaa kotiin. Ja itse olin ensin osa-aikaisena ja sitten osittaisella hoitovapaalla aikani.

Kyllä meidän tulot ihan hyvät on - ja menot myös, pk-seudulla kun asutaan.



T: 2

Siis tuo jolla tukiverkot 400km päässä ja tulot 1000e EN ole minä :) Meillä on tukiverkot kyllä lähellä, mutta kaikki iso-vanhemmat vielä työelämässä joten ei heitäkään voi vaivata.



t: 2

sitten alkaa helpottaa... Kyllä ne sairaspoissaolot pian vähenee roimasti!