Mussa herättää ärtymystä eräs äiti, jolla on
suurperhe ja ikää 45 vuotta. Hän näkee omaa äitiään useita kertoja viikossa ja aina ensimmäiseksi kutsuu ja saa äitinsä apuun kun tarvitsee vahtia tai apua missä tahansa asiassa. Hän väittää tietävänsä kaiken lapsiperhearjesta, mutta tekisi mieli joskus oikein sanoa suoraan, että miten hän kuvittelee voivansa samastua minun, yksinhuoltajan tilanteeseen kun itsellä on aina auttajia omassa miehessä ja omassa äidissä ja muissa sukulaisissa jotka ovat lähellä. Ja hän usein syyllistää minua siitä, että minulla on vain yksi lapsi tyyliin " Mieti nyt, miten ihana olisi jos tyttösi saisi sisaren. Kyllä ne sisarukset vaan ovat ihania." Eli ei mitään silmää minun tilanteeseeni!
Minua ärsyttää erityisesti hänen takertumisensa omaan äitiinsä, vaikka te varmasti sanottekin että olen vain kateellinen. Ehkä olenkin, mutta koen että hän on tietyllä tavalla " hemmoteltu" . Tapa, jolla hän värvää äitinsä tuekseen, jotenkin kismittää minua.
Anteeksi, ampukaa minut, katkeroitunut luuseri-äiti kun olen.