*** SUURPERHEkuumeilijoiden helmikuu, osa 1 :) ***

Eli haaveilen itsekin suuresta perheestä. Nyt " vasta" kolmatta kuumeillaan, mutta haluaisin kysyä teiltä muutamia kysymyksiä tulevaisuutta ajatellen.

Eli: Minkälaisia ikäeroja teidän lapsilla on? Onko tullut lapset ns. putkeen vai pitkilläkin väleillä? Itse toivoisin saavani lapset suht nuorena, nyt olen 29. Toiseksi haluaisin kysyä, että tällainen tavallinen asuntolainainen perhe kun ollaan, niin miten te pärjäätte taloudellisesti, kun on monta suuta ruokittavana? Vai onko suurperhe vain hyvätuloisten etuoikeus? Ne tuet kun ei suurensuuret ole, kuten tiedätte.

Minulla on kyllä yksi sukulainen, jolla on viisi lasta ja heidän perheessä äiti oli kotona niin pitkään, kun nuorinkin meni kouluun ja isä oli tehtaassa töissä, joten ei ollut kovin suuret tulot. Olen monta kertaa ihmetellyt miten he ovat pärjänneet. No, eipä ole heillä uusia hienoja autoja tms. hienouksia (eikä tarvii ollakaan), mutta en ole koskaan kehdannut kysyä, että kuinka tiukkaa heillä on ollut. Toisaalta en yhtään ihmettele sitä, että perheen äiti oli kotona, koska päivähoitomaksut viidestä lapsesta ovat jo aikamoiset... (Olen todellakin sitä mieltä, että päivähoito tulisi olla ilmainen, kuten koulukin).

Olisin todella iloinen, jos saisin teiltä vastauksia näihin kysymyksiin. :)

missä kaikki suurperheelliset?? Älkää nyt mua tänne yksin jättäkö....



2xäiti78: meillä lasten ikäerot ovat yhtä neljän vuoden väliä lukuun ottamatta n. 3 vuotta. Eli esikoinen täytti jo 13v ja kuopus on nyt 7kk. Siinä välissä sitten ovat 10v, 7v ja 3v :) Ja itse olen 33v. Lasten välilla ja aikana olen sitten opiskellut ensin yhden ammatin, sitten ollut vuoroin kotona ja töissä ja nyt olen toisen tutkinnon opinnoista jälleen äitiyslomalla. Ja edelleen on vähän auki, mitä minusta tulee isona

;) Paitsi ÄITI tietenkin :)



Tuosta toimeentulosta sen verran (luin myös sitä varten olevan oman ketjun, johon olitkin jo saanut vastauksia), että minusta sitä asiaa on hirvittävän vaikea ajatella minkään muun perheen kautta, sillä siihen todella vaikuttaa niin moni asia. Ja jokainen tietää omat resurssinsa parhaiten. Meillä mies on ihan hyvässä työssä, mutta minä siis olen ollut paljon lasten kanssa kotona ja opiskellut, joten minulla esim. nuo päivärahat eivät ole koskaan olleet kovin suuret. (Vain yhden äitiysloman ajan olen saanut nauttia työtulojen perusteella laskettua päivärahaa.) Ihan kohtuullisesti olemme kuitenkin aina tulleet toimeen; lapset ovat saaneet harrastaa (pojat peläävat mm. jääkiekkoa), olemme päässeet ulkomaan lomille, risteilyille jne., vaatteita on tässä talossa ihan liikaakin ja ihmisten lisäksi meillä asuu myös koira ja kolme häkkieläintä :) Ja syödäksemmekin olemme aina saaneet reilusti :) Mutta missään tapauksessa emme rahoissa kieriskele, suunnillee kaikki, mikä tulee, myöskin menee. Mutta tämä on nyt tämä vaihe, kun lapset kuluttavat paljon, ehkä säästämään pääsemme myöhemmin ;) Ja taas toisaalta, meille pääasia on se, että meillä on hyvä olla nyt, mitään ei täältä kukaan mukaansa saa kuitenkaan.



Toisin sanoen, elämällä ihan tavallista arkea lasten ehdoilla, pärjäämme ihan kivasti. Meillä ei myöskään tupakoida, eikä käytetä alkoholia, joten sellaisiin juttuihin ei meillä rahaa kulu. Ja koska minä olen ollut pitkähköjä pätkiä kotona, eivät hoitomaksut verota kukkaron sisältöä.



Toivottavasti tästä oli sinulle apua ja kannustusta :) Kyllä lapsi leivän tuo tullessaan, niinhän se vanha kansa sanoo...



M ja viisikko

Heippa vaan,

täällä suurperheen äiti, neljä lasta talosta löytyy. Iältään 1, 4, 6 ja 13. Ihan tulin kyselemään teiltä vielä suurempiperheellisiltä, kuinka on viisi lasta mahtunut tila-autoon? Meillä isäntä sitä mieltä, että 7-paikkaiseen EI mahdu siis mitenkään se seitsemäs, mutta itse olen kovasti sitä mieltä, että mahtuisi!

Vauvakuumetta siis pukkaa ja rankemman päälle, kuinkahan vaan tuon miehen saisi tartutettua samaan tautiin?!

Joku kyseli rahojen riittävyyttä jne. Meillä ainankin rahat riittävät, niukin naukin, mikä tulee, se menee eikä juurikaan matkustella tms. " ylimääräistä" . Kunnon vaattet on jokaisella päällä ja hyvään ruokaan panostetaan. Harrastuksia on useita, lapsilla siis, itsellä ei niinkään kyllä. Olen ollut äitiys-/hoitovapaalla jo usean vuoden putkeen.

Mutta kertokaa siis, kuinka isukit ovat viidenteen suostuneet =)

m@mu

Tulin tuolta odotus puolelta kurkkimaan josko täältä ois vaikka uusia plussia tulossa meidän pinoomme! :) Tervetuloa vaan kunhan aika koittaa! Ilokseni löysin Mistinkin täältä!! :)



Itse odotan viidettä lasta viikoilla 34+4. Raskaus on sujunut ihanasti ja laskettu aika häämöttää maaliskuun puolivälissä. Hyvin jaksan odotella, sillä tämä on suurella varmuudella viimeinen lapsi meille..niin haikeaa kuin se onkin.. Kai se vain niin on, että joskus on pakko lopettaa.. Ikää mulla on 31, joten ei niin hirveän paljon, mutta mies ei takuulla suostu enää kuudenteen lapseen. Ja EHKÄ viisi on minullekin hyvä luku! ;) Meidän lapset ovat syntyneet: kaksospojat-98, tyttö-00 ja tyttö-06. Tämä viides siis ratkaisee ukko-tai akkavallan! Sukupuolta ei olla kysytty, mutta villiveikkaus on.. ;)



Vastailen tässä samalla kysymyksiinne... Meillä kolme lasta tuli melkoisen peräjälkeen kun ensin kaksospojat ja perään tyttö kun pojat olivat vasta 1v 11 kk. Siis kolme vaippaikäistä. ;) Sitten tulikin tunne, että meidän katras on siinä. Arki sujui hyvin ja lapset olivat reippaita ja terveitä, mutta kolme tuntui sopivalta luvulta ja kun kerran molempia sukupuoliakin jo oli. :) Taloudellisesti pärjättiin ihan ok. Miehellä oli jo tuolloin vakipaikka töissä ja säännölliset tulot. Itse olin tottunut vähään kun jäin kotiin koulunpenkiltä suoraan. Töihin pääsin ja menin kun pojat olivat 4,5 vuotiaita ja tytär 2,5 vuotias. Kaikki kolme menivät samaan päivähoitoon ja muutos tuntui mukavalta. Minusta oli kiva tienata välillä. :) Parin vuoden päästä sain ihan huipputyöpaikan ja silloin tuntui entistä selvemmin, että lapset tosiaan ovat nyt siinä kolmessa. MUTTA hiipi se kuume sieltä jostain kuitenkin ;) Minulle, ei niinkään isukille. Raskaus sai onnekseni alkunsa yhdestä " varomattomasta" kerrasta ;) ja tottakai oltiin sitten molemmat ihan onnellisia! Tuntui mahtavalta odottaa pitkästä aikaa! Neljännen todellakin PITI olla viimeinen! ;) Mutta jo äitiysloman aikana kuume hiipi takaisin ja hups taas kävi niin suloisesti, että kerta heitolla tulin uudelleen raskaaksi! ;) Tällä kertaa mies jo nieleskeli hieman, mutta pääsi pian siitä ohi ja iloittu ollaan kovasti tästäkin raskaudesta!! :) Jotku ovat olleet ihan hölmistyneitä kun ovat kuulleet viidennen jo tulevan, mutta muuten kommentit ovat olleet ihan hyviä. Olen koittanut nauttia tästä viimeisestä odotuksesta.



Joku kyselikin, että miten miehen saisi houkuteltua viidenteen lapseen? Ole vain itse varma haaveestasi ja näytä miehelle, että olet tosissasi. Pehmittely auttaa. :) Meillä ensimmäistä raskautta kuumeiltiin yhdessä kovasti ja kestikin 1,5 vuotta ennen kuin aloin odottaa poikia. Nämä kolme muuta raskautta ovat sitten alkaneet kertaheitosta. Tytöt... ;)



Taloudellisesti pärjättiin hyvin äitiyslomani aika, mutta kotihoidontuen aikana jouduttiin hieman kiristelemään. Nyt on taas äippäloma alkanut ja saan tulopohjaista päivärahaa. Auttaa kummasti. Ei meillä kaikki jutut todellakaan ole viimeisen päälle, mutta lapsilla on aina hyvät vaatteet ja muut tarvittavat välineet. Jotain isompaa hankitaan aina silloin kun on vara.



Meillä on autona 7-paikkainen farkku ja kyllä me siihen aiotaan mahtua edelleenkin kun viides lapsi syntyy. Suksiboxi on hyvä hankinta. Tosin isukki on katsellut toisella silmällä isompaakin menopeliä, mutta ei kai vielä ainakaan mitenkään tosissaan.



Meillä on talossa 5 makuuhuonetta, joten kun viides lapsi syntyy, on yksi makkari liian vähän...mutta mitä siitäkään! Kyllähän sopu sijaa antaa ja ainahan voi haaveilla pienestä laajennuksesta! ;)



Kaiken kaikkiaan elämä suurperheenä on ollut nautittavaa ja täyttä elämää. En koe jääneeni mistään paitsi, päinvastoin. Joskus on kiva olla miehen kans kaksin ja pyytää lapsia mummuloihin. Se auttaa taas jaksamaan ja on mukavaa kaikille! :)



Vuosia sitten en olisi voinut kuvitella meille viittä lasta, mutta just nyt se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta! :)



Onnea jokaisen valinnoille! :)



Omppis

ja eihan kaikkea todellakaan tarvitse olla jokaiselle ' omaa' . Kun jo pienesta tottuvat jakamaan, ja isommillekin on selitetty asia meilla ainakin toimii ihan hyvin nainkin! Omassa asutaan, ja makkareita on vain kolme! Ja sekin vasta nyt kesalla kun tehtiin tilan jarjestelya ja luovuin suuresta keittiostani johon siis tehtiin likoille toinen makkari. Pihaan pain kun ei ole enaa mahdollista laajentaa, ja ylakertaan emme saaneet naapurin lupaa..

Meilla siis kaikki nelja tyttoa jakoivat yhden makuuhuoneen. Sankyja oli huoneessa kaksi ja alaosat vedettavia iltasella sangyiksi. Paivisin siis oli nainkin enemman tilaa huoneessa.

Nyt kaksi teinia (16v ja 12v) jakavat yhden huoneen ja viela kaksi muuta (9v ja 5v) ovat toisesssa ja runsaan vuoden paasta tama nuorimmainenkin menee sinne seuraksi! Ja teen samalla toiselle seinalle 1 hengen parvisangyn ylasangyksi vanhimmalle siina huoneessa.

Meilla on ikaeroa jokaisella 3-4 vuoteen. Tuo kolme oli se oma valinta - joilla on enemman se ei vaan onnistunut raskaaksi tuleminen heti vaikka halusi. Nyt viitosta edelsi esim. tuulimuna ja kaksi km.

Ma en vaan oo vielakaan saanu aikaseksi menna laittaan mitaan ehkaisyjuttua; ja mies on kovasti kuumeilemassa kuudetta: minne sen sitten sijoitan vanhemmiten - asiasta on keskusteltu jo alustavasti. OLen vain edelleen erittain kielteisella kannalla " lisaa lapsia" -keskusteluun!

Mutta se naista lopinoista!

Mistille vilkutus!

-levinia ja 5 tyton katras-

Mistin kertomus kuulosti aika tutulta, toisin sanoen, samanikäisiä ollaan, lapsetkin (5 kpl) suunnilleen samanikäisiä kaiketi. Meillä vanhin on 14 ja nuorin 1, noin kolmen vuoden ikäeroilla. Olen opiskellut ja käynyt töissä, opiskellut, töissä ja nyt hoitovapaalla.

Lapset osaa jakaa, mutta teini-ikä tuo rahankäyttöön uusia ulottuvuuksia. Varovasti on ajateltu kuudetta lasta, mutta se vaatisi ehkä muuttoa suurempaan asuntoon. Olemme iloisia suuresta katraastamme enkä koe joutuneeni luopumaan mistään. Yhteistä aikaa miehen kanssa ehkä eniten kaipaan, mutta kohta ehkä tuolta vanhemmasta päästä saamme innokkaita lastenvahteja.

On kiva lukea kirjoituksianne, meilläpäin ei näin suuria perheitä juuri ole, tuttavapiirissäkin monet ovat vasta äideiksi tulleita tai tulossa.

Minullakin neljä lasta ja viidennestä haaveilen. Ikäeroa lapsillani on kolme vuotta ja nuorimmilla 4,5 vuotta, että aikalailla samoilla linjoilla ollaan muiden suurperhekuumeilijoiden kanssa. Itse olen kokenut nämä ikäerot juuri sopiviksi, ei ole ollut kahta vaippaikäistä samaan aikaan. On myös jäänyt hyvin aikaa jokaisen lapsen huomioimiseen ja elämä lasten kanssa on sujunut kohtuullisen stressittömästi. Välillä kun olen seuraillut pienellä ikäerolla olevien lasten vanhempia on vauhti ihan toista vaikka lapsia ei ihan niin monta olisikaan. Perheessämme isoimmat lapset ovat hyvin omatoimisia ja heistäkin on jo paljon apua pienempien kanssa (auttavat mielellään). Niin että ei tässä itseään nyt niin hirveen " suurperheelliseksi" koe. Jep, mutta nyt nuorin sanoo " kakka" " kakka" joten täytyy mennä.

aino-liina

Kai se on pakko jo kunnolla ääneen sanoa että viitosta tähän perheeseen kaipaillaan.Lapset on 4,6,9 ja 11 vuotiaat,enempää ei pitänyt tehdä,vaikkei vauvakuume minua koskaan ole rauhaan jättänytkään.

Nyt just on kierto lopuillaan ja oireet sen mukaiset,rinnat arat ,palelee jne. jotka tosin voisi kai olla raskausoireitakin,mutta kyllä sen vaan tietää jos raskaana oisi.

Lapsillekin vauveli olisi mieluinen,kun tuossa vähän asiasta vihjailin.Meillä on lapst 1.8-2.8v ikäerolla ja nyt sitten jos/kun lykästää niin suurempi ikäero tulee,se sitten himpun mietityttää että tuleekohan mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan,meillä kun ei sitä aijemmin ole ilmennyt.

Mites teillä muilla?

Ehkäisy on ollu muutamia kuukausia pois,mutta varsinaista yritystä ei ole ollut mitenkään erityisesti päällä,mutta nyt on kuume kyllä jo aika pahana,joten kai se on alettava " tähtäilemään" .

Mukavaa kun täällä tuntuu olevan enemmänkin meitä kummajaisia,suurperheellisiä=)

Täältä on vaikea pysyä pois. Kuukausi sitten vannoin ettei koskaan enää ja perhe on nyt tässä, mutta sydän ei oo ihan täysillä samaa mieltä.

Kiitos vaan tsempeistä, jotka vastailleet kysymyksiini =)



Meillä siis melko yksipuolista vielä viidennen kuumeilu, mutta kovasti koitan tartuttaa tuohon mieheen myös tämän taudin!



Ei varsinaisen tosissaan sano " ei" , mutta ei siis sano sitä juutakaan... Mutta jospa se tästä.



Itsellä kuume senkun nousee, viidennelle kyllä sijaa vielä olisi, ei ehkä niinkään neliöissä, kuin sydämessä. Mutta kuten joku muukin sanoi, sopu sijaa antaa. Eikä meillä nyttenkään ole jokaisella esim. omaa huonetta, joten ei sinänsä hätä. Ja autoonkin vielä yhdelle paikka olisi, joten siinäkään ei ongelmaa.



Ja joku muukin sanoi, ettei tunne itseään suurperheelliseksi. Meillä ihan sama juttu! Meillä vaan on monta lasta, jos nyt neljä on monta, mutta lisää vaan vielä mahtuisi =) Noinkohan sitä joskus tulee sitten tunne, että nyt riittää?!



Mutta josko saisi projektin aluille vaikkapa kesällä viimeistään...



Mukavaa viikonloppua teille suurperheelliset =)

Heipparallaa!



Piiitkästä aikaa uskallan tänne tulla kurkistelemaan.

Meillä on 4 poikaa (10,8,4,3) Todellakin nuorimmainen täytti juur 3 ja meillä ei ole siis vauvaa, kamalaa!! Pitkään aikaan ei ole ollut tutteja,pulloja,vaippoja. Hieman rupeaa kuumetta pukkaileen. olen ollut jonkin aikaa töissä, oiskohan parisen vuotta ja nyt vielä opisekelenkin. Jotenkin on vain tullut semmoinen olo etten jaksaisi painaa töitä 30vuotta olematta kotona välillä... Toisaalta olen pian 36v. joten jos meinaa vielä tehdä niin kovin kauaa en haluaisi ootella.

Onhan noissakin käsityötä, tukijoukkoja ei ole minkäänlaisia-paitsi ehkä maksulliset.

Auto on 7-hengen farkku joten sinne vielä yksi mahtuu, suksiboxi on tavaroita varten. Isommaksi vaihdetaan JOS joskus rikastutaan.

Talossa on 3 makuria ja ihan hyvin mahdutaan. Keittiötä pienentämällä saisi yhden makurin lisää mutta jokin muu ratkaisu on parempi varmaankin...

Kun lapset on samaa sukupuolta niin ongelmia ei oikeestaan ole. nytkin huoneissa on pienet ja isot.

Lisäsiipeä olen joskus miettinyt ja se on varmaan ihan hyvä vaihtoehto jos meille vielä vauva tulisi ja pari huonetta tekisimme. Toisaalta mitäpä sitä kovin kasvattaan tuota mökkiä, isommat hyvällä lykyllä häviävät pesästä muutaman vuoden kuluttua...



Mutta kuumetta on... jokin aika sitten se oli vielä ettei missään nimessä. Nyt se on lämmin ailahdus...

Hiihtolomaviikkoa vietellään. Mieskin on lomalla, joten ihan " oikealta" lomalta tuntuu :) Muita suunnitelmia ei ole kuin ke-to miniristeily Tku-Tukholma. Saas nähdä onnistuuko, meillä on täällä flunssa jyllännyt jo useamman viikon :( Toissailtana nosti 3v:lle kuumeen. Kuopus lopetteli juuri toisen antibioottikuurinsa ensimmäiseen korvatulehdukseensa. Ja silti aina välillä se vauvakuumekin nostelee päätään ;)



Tulkaahan kertomaan kuulumisianne, jos lomailuiltanne joudatte!



M ja viisikko

ja sain kuulla että terveyteni kestäisi vielä raskauden...se on mietityttänyt siitä asti kun minut leikattiin -06.Kerroin tuosta tytölleni (9v)siis että uutta leikkausta ei tarvita ja vauvaakin voisi yrittää,niin tyttöpä halasi minua=)

Vaikka välillä tuntuu että nuo neljä murusta nahistelevat jatkuvasti,niin yksi nyytti sekaan mahtusi koko perheen mielestä.Ja kuume on huippulukemissa.Vauveli saakin tulla,jos on tullakseen.

Olen ollut tässä jo valmiiksi pahoillani,kun tiedän että kaikki eivät riemastu siitä että meille tulisi vielä yksi neljän lisäksi,mutta alan päästä siitä kokonaan yli,tämä on minun ja perheeni unelma ja meidän elämä.

Onko muilla vastaavia tunteita?

Haastetta eloon tuo se että perheessä on nyt myös murkkuikäinen.Viimeksi kun meille syntyi vauva oli meillä yhtälukuunottamatta kaikki alle kouluikäisiä lapsia.Ja kyllä on pakko sanoa että helpompaa oli neljän suht pienen kanssa,kun yhden murkun!

Talvilomaterveisin kimmi

Hiihtolomalla koko porukka. Tai no mies on töissä...

Meidän kuopus on nyt 5kk. Aika menee järkyttävää vauhtia. Vauvakuume on tällä hetkellä taka-alalla, mutta ei ihan kokonaan unohdettukaan. Nyt vaan koitan keskittyä tän hetkiseen elämään...ja luen teiän kuumeiluja ja mahdollisia iloisia plussa uutisia!

Niin se vaan aika rientää! Täällä sitä ollaan käyty katselemassa ihmisten kuulumisia ja nyt viidettä kuumeillessa uskaltaudun itse joukkoon=) 5 olisi lämpimästi tervetullut. Olen kohta 30 vuotias 4 lapsen onnellinen äiti vanhin lapsista on 11 ja nuorin 8kk nämä siis tyttäriä ja kaksi ihanaa vilkasta pojan viiroa mahtuu tähän väliin 9 ja 5v. Perheemme on uusperhe elikkä kolme vanhinta lasta ovat minun edellisestä liitosta. Uuteen paikkakuntaan ollaan tässä totuteltu kohta vuoden verran ja kotiäidiksi ollaan tässä jäämässä. Tällaisen talven jälkeen sitä odottaa kovasti kevättä, aurinkoa ja sinistä taivasta. Siinä samassa on hyvä haavella perheenlisäyksestä. Nuorimmaisen synnyttyä oli selvää, että perhe saa kasvaa vielä jos on kasvaakseen. Tämä siis mieheni ja minun yhteinen päätös. 4kk imetin tyttöä ja neljät kuukautiset on siis imetyksen jälkeen tullut eli vielä saa kuumeilu jatkua=) Ihanaa aikaa tämäkin! Jännittävää. Rahallisesti olemme pärjänneeit ihan mukavasti. Mihinkään yleellisyyksiin ei kuitenkaan ole varaa. Ruoka, puhtaat vaatteet asuminen ja harrastukset, 2-3 kertaaa vuodessa matkaillaan Suomen lapissa. Ei kuitenkaan missään lomakeskuksissa. Tila-auto saattaa käydä ahtaaksi jos vielä perhe tästä kasvaa. suksiboxi on oltava nyt jo, muuten ei mahduttaisi pitemmille matkoille. Luulin että viidettä kuumeilevia ei paljon löydy. Yllätyin kuitenkin positiivisesti=) Hienoa! Että ihmiset haluavat ison perheen. Kuinka mukavaa se on lapsillekkin kun on myöhemmin rakkaita ihmisiä ympärillä keihin turvautua. Jaaha ja keittiö maailma odottaa...oikein hyvää keskiviikkoa kaikille.

Hei vaan taas,

täällä sitä kuumeillaan myös viidettä! Tosin yksipuolisesti vielä toistaiseksi, ikävä kyllä...

Kimmi; olen täysin samaa mieltä, kyllä pienten kanssa pärjää aivan toisin, kuin tuon murkun kanssa =/ Hankaloittaa kummasti kaikkea, murkun asiat ajateltava jotenkin koko lailla toisin, pienet vain " kulkevat mukana" =)

Vaan vielä sitä tuntuu, että viides mahtuisi sydämeen sekä taloon, autosta en niin varma... Tila-autossa voisi olla tiivis tunnelma, kun jokaisella paikalla olisi kyyditettävä. Kertokaahan te, joilla jo viisi lasta, mahtuuko 7-paikkaiseen todellakin se 7 henkilöä istuimineen päivineen?!

Hiihtolomaterveisin,

m@mu

Meillä on neljä lasta (1,5v kolmoset ja esikoinen 5v) ja autona Chevyn Trans Sport. Neljän lapsen istuimet mahtuu hyvin ja mielestäni viides mahtuisi myös. Tavaratilaakin jää!



Ja mitä teen täällä kuumeilijoissa? Yritän pysyä poissa, mutta jotenkin välillä tulee sellainen tunne, että yksi olisi vielä tervetullut... Mies on tosin eri mieltä, joten todennäköisesti tähän jää meidän lapsiluku.