Lihavat: Kertokaa mikä siinä laihduttamisessa on niin vaikeaa? Ja miten olette ylipäänsä saaneet itsenne lihavaan kuntoon?

Mutta eikö silloin kannattaisi koettaa päästä eroon siitä masennuksesta ja hankkia ystäviä?

ilman muuta. Hyvä kun kerroit, moni ei varmaan olekaan hoksannut että noin kannattaisi tehdä.

Vierailija:

Mutta eikö silloin kannattaisi koettaa päästä eroon siitä masennuksesta ja hankkia ystäviä?

Sen jälkeen on tullut noin kymmenessä vuodessa kilo/vuosi.

En ole muuttanut ruokailutottumuksia lainkaan. Edelleen juon rasvatonta maitoa, syön vähärasvaisia tuotteita ja ruisleipää.



Se laihtumisessa on vaikeaa kun ei oikein osaa tehdä muutoksia, kun ei ole mitä tehdä! Nyt ei ole tullut moneen vuoteen painoa lisää, vaikka olen " vaihdevuosissa" lääkityksellä tehdyissä. Siksikin laihtuminen on oikeasti vaikeaa.



Tavallaan huomaan kehossani painon erilaisen jakautumisen nyt kuin ennen, Olen laihtunut jaloista, mutta vatsaan tullut enemmän. Tyypillistä vaihdevuosissa.



Kunhan saan vaihdevuodet kohta pois, yritän vielä kerran saada painoa pois. Liikuntaa pitää lisätä, sen tiedän! Tällä hetkellä se on pientä koiran kusetuslenkkeilyä vaan.

Ruokaa teke koko ajan mieli. Kun tupakoitsija sytyttää tupakan, puputtaja käväisee jääkaapilla.



Hoikat eivät usein ymmärrä että usein ylipainoiset ovat riipuvaisia syömisestä. " Terveet" syövät vain silloin kun on nälkä, mutta puputtajat syövät vaikka maha olisi täpötäynnä.



Laihduttaa voi ja moni sitä on yrittänyt lukemattomia kertoja, mutta ei ne mielihalut mihinkään katoa vaikka kuinka laihduttaa. Taistellaan minkä pystytään mutta se tuntuu tuulimyllyjä vastaan taistelulta.

että syömistä ei voi lopettaa kokonaan kuten sen tupakan.

Teilläkin on varmasti jotain elämässänne mistä nautitte niin paljon ettette pysty siitä luopumaan. Vaikkapa ystävät tai seksi, liikunta tms. Näistä luopuminen on paljon helpompaa kuin jos nautintona on ruoka. Varmasti päivän selviää ilman ystäviä, seksiä ja liikuntaa ettei sitä edes ajattele, mutta pystyisitkö sinäkään olemaan ajattelematta ruokaa vaikka se ei olekaan sinulle se suuri nautinnon lähde. Kyse ei ole kuitenkaan päivästä vaan loppuelämästä kun joka päivä valitset suuhusi jotain mistä et oikeasti pidä.



Ymmärsittekö yhtään mitä tarkoitan? Ihmiset ovat erilaisia ja ovat riippuvaisia eri asioista. Vaikka sinulla menee siinä suhteessa hyvin niin se ei tarkoita että muut saavuttaisivat saman yhtä helpolla.

Ruuan syöntiä kun ei voi vaan lopettaa ja loppujen lopuksi unohtaa.

Vierailija:

Eikö elämästä nauttimisen keinoja ole paljon muitakin?

Minulle elämästä nauttiminen tarkoittaa --- rakastamieni liikuntalajien harrastamista (purjehdus, kävelyt metsässä koiran kanssa, laskettelu, ratsastus), ---

Ei elämästä nauttimiseen tarvita valtavaa läjää ruokaa naaman eteen.

t. ap

Minulle iso kasa herkkuruokaa on NAUTINTO! Ja herrkuruoka saa olla valmistettu kermalla, juustolla ja voilla (muttei ehkä kovin usein). Pakko puolustaa näitä kulinaristejakin :) Itsellä ei onneksi ole paino-ongelmia, taidan olla ns. läpipasko, hih!

Rakkaudesta ruokaan,

172/65

Kun itse laihdutin itseni ihannepainooni (168/62) ihmiset kommentoivat että älä nyt ainakaan yhtään enää kuihdu ettei mee anoreksian puolelle.

Ja ei siis kai ole tarkoituskaan olla hoikka, vaan normaalipainoinen!

en sanonut itseäni hoikaksi. Sanoin, ettei mulla ole paino-ongelmia. Olen normaalipainoinen - joku voi sanoa hoikka. Pulleaksi mua ei kukaan ole sanonut.



t. 39 (172/65)

leffoista en pahemmin välitä. Harrastaisin mielelläni liikuntaa, mutta en pysty, voi enkä ennätä. En yleensäkään pääse kotoa juuri minnekään, paitsi töihin. Puutarhaa ei näin talvella oikein hoideta. Lunta tulee välillä pukattua, mutta 3 kertaa on tälle talvelle riittänyt. Mökkiä meillä ei ole.

t. yksi, jolle on tullut 10kg lisää ihan siksi, kun koko elämä on vain kodin ja työn välillä

Vierailija:

Eikö elämästä nauttimisen keinoja ole paljon muitakin?

Minulle elämästä nauttiminen tarkoittaa ystävien kanssa olemista, lukemista, hyviä elokuvia, rakastamieni liikuntalajien harrastamista (purjehdus, kävelyt metsässä koiran kanssa, laskettelu, ratsastus), puutarhanhoitoa, touhuilua lasten kanssa mökillä jne.

Ei elämästä nauttimiseen tarvita valtavaa läjää ruokaa naaman eteen.

t. ap

kevyet ruoat eivät ole niin hyviä, kuin vastaavat, jotka on tyhty kermasta tai voista. Esim 5/10% juustot on ihan järkkyä kengänpohjaa verrattuna kunnolliseen kermajuustoon.

Minun ongelma on myös, että syön valtavan suuria annoksia. Jos en syö suuria annoksia, en tunnu tulevan täyteen.

Liikuntaa en tällä hetkellä harrasta ollenkaan, koska p*skiaismies ei päästä mua illalla lenkille/jumppaan, koska ei jaksa vahtia lapsia.

Yksi syy ylipainooni on myös kotiäitiys: Kotona jääkaappi on kokoajan vieressä, josta voi aina tehdä voileipiä tai syödä jogurttia pieneenkin nälkään.

Lisäksi sorrun helposti herkkuihin. Esim tänään söin lounaaksi suklaata.



Painonvartijoissa sain 1,5 kuukaudessa tiputettua 5 kg, mutta olin koko sen ajan kamalan nälkäinen ja heikko, joka aiheutti mm. unettomuutta ja jatkuvaa ärtyneisyyttä.



Tavoite olisi olla 10-15 kiloa laihempi (sen painoinen olin ennen lapsia), mutta voi mennä vielä muutama vuosi (tai koko loppu elämä) ennen kuin ihannepainooni pääsen!

Mikään muu ei tuonut lohtua kuin ruoka. Perheessä oli kuolemantapaus, pitkä suhde kariutui jne. Suklaaholisti olen ollut lapsesta asti, muista makeista en niin paljoa välitä. Nyt talvella katsoin itseäni peilistä ja tunsin oloni pahoinvoivaksi- onko tuo möhkäle MINÄ??



Viikko sitten jätin suklaan kauppaan ja kun teki tiukkaa, söin mitä tahansa muuta sen tilalla. Tämä onkin vinkki, joka saattaa auttaa muita; sen sijaan että ahdat levyn suklaata, syö esim. Nutrilett-patukka tai vaikkapa iso annos puuroa, jos siitä pidät. Kuulostaa hullulta, mutta toimii! Äsken söin olosuhteiden pakosta valmisruokaa ja ensimmäistä kertaa huomasin, miten rasvaista kys. ruoka olikaan. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa.

Sen jälkeen tuli jokunen kilo lisää ihan syömällä seuraavan kahdeksan vuoden aikana. Ei siis mahdottomasti kuitenkaan.



Sitten sairastuin krooniseen autoimmuunitautiin, jonka hoitona käytetään mm. pitkiä kortisonikuureja. Ja siitäpä se sitten lähti. Ekan pitkän kuurin aikana paino nousi 7-8 kg, ja niitä kiloja oli muuten aika hankala saada pois, kaikki ei lähteneetkään. Nyt olen taas syönyt kortisonia 6 kk, ja paino on noussut taas sen 7-8 kg. Olen nyt 72 kg ja pituuteeni nähden siis lihava. Olo on kurja sen takia, ihmiset huomauttelevat.



Tarkoitus olisi laihduttaa, jos ja kun joskus tästä lääkkeestä pääsen eroon.



Sain muutama vuosi sitten myös lapsen, ja jäihän siitäkin jokunen kilo varmasti lanteille :)

Syyt siihen, miksi paino pääsi nousemaan ovat kai ne " perinteiset" : lapset pienellä ikäerolla, liikunta jäi vähemmälle, eikä painonnousua tullut niin seurattua kun raskauksiin tietty painonnousu kuitenkin kuuluu. Koskaan en ollut vahtinut syömisiäni, eikä painon kanssa ongelmia ollut.



No, tulos on kuitenkin se, että nyt olen 162/70 kun ennen lapsia mitat olivat 162/53.



Minulle ruoka on AINA, myös hoikkana ollessani, ollut nautinto. En nyt tarkoita mitään sipsien syöntiä pussikaupalla tms. vaan oikeasti hyvää ruokaa, ihan gourmet-tasoista ja arkisempaakin (kokkailemme paljon esim. italialaista). Silloin kun paino ei millään noussut, tuosta nautinnosta ei mitään haittaa ollut, enkä tiedä olisinko silloinkaan pystynyt mihinkään salaattilinjaan, kun ei ollut mitään tarvetta.



Laihduttaminen pysyvästi ON vaikeaa - sitä on vaikea tietää, jos ei siihen ole koskaan ollut tarvetta. Todellakaan kaikki ylipainoiset eivät makaile sohvalla ja mässytä mitä sattuu, en minä ainakaan. Kuntokin on edelleen kuntotestin mukaan hyvä.

niin paino ei nouse. Voin kuvitella, ettei se laihtuminen ole lihavalle helppoa.