Mikä vaivaa?

On tietenkin tavallista olla väsynyt ja kärttyinen, mutta jos jo kuukauden ajan olet tuntenut olosi tavallisesta poikkeavaksi, olisi varmasti hyvä olla yhteydessä esimerkiksi neuvolaan.



Sen tiedät varmasti itsekin, ettei yksi pieni mustelma lapsesi käsivarressa tee sinusta huonoa äitiä. Niinkuin ei mikään, mitä olet kuvannut. Muista kuitenkin että vaikka kuinka hermostuttaisi, lasta ei saa lyödä eikä ravistella...



Voimia ja jaksamista, ota olosi vakavasti ja vaadi apua!

Eiköhän äidin ole ihan normaalia ja sallittua tuntea väsymystä,ei se lapsen hoito ole aina mitään herkkua.VArsinkin eka vuosi voi olla rankka.Kun tyttö oli saman ikäinen niin olin väsynyt,suoraan sanottuna koko lapsen hoitoon,yöheräilyihin ja hampas itkuihin.Tuntu että jossain puurossa meni päivät eteenpäin.Saattohan siinä pientä masentuneisuuttakin olla.Meinasi siinä jo tulla parisuhdekriisikin kun purin pahaa mieltäni tiuskimalla lapselle ja muutenkin äksyilemällä kaikesta.Mutta onneksi uskalsin pyytää äidiltäni hoitoapua ja hän auttoikin pahimman vaiheen ylitse.ENkä ole ikinä huonoa omaatuntoa potenut että olen lapsen hoitoon laittanut,pitää sitä äidin ja isin saada omaaa aikaa ja äidinkin levätä.Mutta nyt kun tyttö on jo kohta kaksi vuotta niin kaikki sujuu hyvin,elämä hymyilee =) Niin ja mulle teki ehkäisyrengas ihan ihme olon,siis just näitä mielialan vaihteluita.Nyt kun en käytä enää niin paljon tasasempi olo.

Hei,



Kuulostaa aika harmilliselta toi sinun olotila. Mutta koska osaat noin hyvin itse kertoa tilanteesta ja tiedostat että et ole huono äiti vaikka siltä tuntuu, niin minun mielestä ei ole mitään hätää.



Mutta kannattaa silti tehdä jotain. Eli neuvolassa kannattaa jutella niin kuin joku ehdottikin. Minun mielestäni kannattaa miettiä seuraavia juttuja:



1. Oletko käynyt ulkona tuulettumassa milloin viimeksi? Siis vaikka kahvilla, ravintolassa, kampaajalla tai shoppailemassa?



2. Onko parisuhde kunnossa?



3, Oletko harrastanut ulkoilua tarpeeksi?



4. Musiikin kuuntelu yksin helpottaa usein stressiä



Tällaiset asiat helpottavat ainakin minua jos tuntuu raskaalta tai alkaa masentaa. Kaikista paras niistä on ulkoilu metsässä uupumiseen asti. Eli siis kotiin tullaan 1,5 hikisenä. Ja kannattaa muistaa hemmotella ja vaatia itselleen taukoja, koska eihän lapselle ole mitään hyötyä äidistä joka on lopen uupunut.



Toivottavasti näistä neuvoista on apua.



Terveisin Liisa (äitinä 3kk)

imetysaika on aika hormoniherkkää aikaa monelle ja silloin tunteet on pinnassa. Eli voi ärsyyntyä todella pienistä asioista, tiuskia melkeinpä syyttä ja eihän väsymys yhtään auta asiaa. Meillä oli esikoinen varsinkin todella kovin tississä kiinni ja varsinkin yöt olivat tosi repaleisia tuossa 6-8kk iässä. Tuntui että vauva käytti minua öisin tuttina. Kaksi nuorempaa olivat vähän helpompia, pehmeän unikoulun toteutin keskimmäisellä puoli vuotiaana, kun hän söi pullomaitoa ihan hirmu määrät ja varsinkin yöllä (imetys ei hänellä onnistunut 4kk pidempään, kun joutui punnituksiin jo alle 2kk iässä pelkällä rintamaidolla ja pullomaitoa piti antaa lisäksi). Nuorimmalla myös yösyttöjen lopetus auttoi väsymykseeni, häntä imetin noin 8kk ikään. Harmillisesti yösyttöjenlopetus vaikutti aika pian maidontuotantoon ja siihen että kiinteitä alkoi mennä paljon enemmän kuin maitoa. Pikku hiljaa imetys hiipui kuopuksella näin. Mutta itse jaksoin paremmin, kun imetys ei sitonut minua koko ajan vauvaan, vaan pääsin jopa päiväksi tuulettumaan kaverin kanssa ilman lapsia. Sekin tosiaan voi auttaa tuohon väsymykseen ja äreyteesi. Jos omaa aikaa on liian vähän, niin se uuvuttaa. Masentunut et varmaankaan vielä ole, koska tiedostat oman olosi niin hyvin ja osaat kertoa tuntemuksistasi, mutta jottei väsymys ja uupumus vie masennukseen, ota itsellesi aikaa.



Jaksamista antoisaan mutta välillä todella rankkaankin vauvavuoteen!



t. June ja lapsukaiset 6v, 2v ja 1v