Arsyttaa pariskunnat jotka tekee kaiken aina " pariskuntana" , siis mitaa ei voida ikina tehda yksin tai omin pain esim. kavereiden kanssa!

Olen todella kateellinen heidän suhteelle. Ovat toistensa parhaita kavereita ja viihtyvät erinomaisesti vaikka 24h yhdessä. Löytäisimpä minäkin joskus miehen joka todella olisi se toinen puoliskoni.

Just serkulleni kävi näin, olivat 15v kiinniliimautuneita ja nyt mies otti ja lähti ennen joulua. Nyt sitten ihmeissään kun ei olekaan enää niitä " omia" kavereita, eihän hän voi niiden pariskuntakavereiden luo yksin mennä. No, meille saapi tulla ihan ilman miestäkin :)

Mäkään en ymmärrä näitä, jotka ei osaa tehä yksin mitään. Kaveri ei osannut kaupassa edes päättää millaisen takiin ostaa vaan pti mennä seuraavana päivänä uudestaan miehen kanssa.

Onhan siinä suhteessa sitten jotain mätää jos kerran erotaa. Jokainen valitsee oman polkunsa. Pitääkö olla kateellisia jos jotkut todella viihtyvät toistensa seurassa ennemmin kuin sinun?

Jokainen taplatkoon tyylillään. Toiset pariskunnat vaalivat omia menojaan ja toiset eivät. Jokainen tehköön niinkuin omalle kohdalle parhaiten sopii.

kiva käydä tyttöporukalla ulkona tai reissussa mutta harmittelen jo etukäteen mitä kivaa menettäisin ilman miestäni. Hän on paras kaverini ja se henkilö jonka kanssa haluan jakaa uudet kokemukset ensimmäisenä. Olemme olleet yhdessä yli 10v ja meillä n 4 lasta.



Työreissut riittää meille molemmille " omien" tuttujen kanssa, muuten ollaan yhdessä. Meillä myös kaverit samanlaisia himatuikkuja joten isot perhedinnerit pidetään n. kerran parissa kuukaudessa jonkun luona.

ittelleen ja nyt en enää näe tätä ystävääni ilman tätä " riippaa" . Ei voi koskaan enää tulla yksin kyläileen (ei varmaan uskalla lähtee yksin, kun ukko käyttää heti tilaisuuden ja häipyy ryyppäämään). Tosi harmi! En tosiaan kaipais tälläisia pariskuntavierailuja ollenkaan! Ite menen kaverini luo kyllä yksin, en viitti miestäni pakottaa " pakkoseurustelemaan" tän kaverini miehen kanssa.

musta on ihan ok jos pariskunta tekee kaiken pariskuntana yhdessä - jos kerran molemmat sitä haluaa. Miksi se mua ärsyttäisi, eihän se kuulu mulle pätkääkään, miten toiset onnelliseksi tulevat, kun se ei mua vahingoita.



Enempi mua ärsyttävät ne, joista toinen haluaa olla yhdessä ja toinen haluaa omaa aikaa ja sitten tapellaan aina ja kaikkialla. Ehkä jotkut heistäkin salaa haluavat just tota tappelua, mutta se julkinen tappelu kuitenkin häiristee mua, joten mulla on oikeus siitä ärsyyntyä.

Eiköhän erotilastot kerro sen että eipä sitä taideta kuitenkaan liikaa olla yhdessä?? Minä ainakin haluaisn olla PALJON enenmmän yhdessä.

Miten sua, aikuista ihmistä, voi haitata se, kuinka toiset pariskunnat keskenään toimivat? Ainoa syy mikä mieleen tulee tollasesta älyttämästä asiasta ärsyyntymisestä, on kateus.



Se ei ole sulta pois, jos toiset ovat elämänsä rakkauden löytäneet ja todella täysillä nauttivat toistensa seurasta, ja haluavat sekä ajallisesti että muutenkin panostaa siihen yhdessäoloon. Mun mielestä se on oikeastaan se ainoa oikea tapa, mutta muiden erilailla tekevien ratkaisut ovat muiden ratkaisuja, ja ei ne mua yhtään ärsytä.

Ei yhteisiä kavereita vaan molemmilla vain omat, matkustavat aina vain kavereiden kanssa, käyvät juhlimassa vain kavereiden kanssa jne.