Muita keskenmenon kärsineitä, miten olette selvinneet?

Minä olen kokenut kaksi keskenmenoa ja ikuiset arvet on asiasta.

ja olin vain onnellinen kun se paljastui tuulimunaksi.

mennyt kesken. 2 lasta on. Kyllähän se oli aluksi vaikeaa, mutta elämä voittaa.

Eihän sitä tiedä vaikka vielä tapaisit uuden miehen ja hommaisitte yhteisen lapsen.



Aika parantaa haavat. Tai haalistaa ainakin.



Itselläni alkusurun jälkeen vaikeaa oli silloin kun lapsen olisi pitänyt syntyä. Nyt myöhemmin aina vaan joskus iskee mielee, että mullakin olis nyt ton ikänen lapsi.



Monethan sanoo, että uusi raskaus vasta saa km:n häipymään mielestä.

Mulla km:sta on vuosi ja uutta raskautta ei ole ja ihan elän täyspainoista elämää. Joskus vaan siis tulee mieleen.

Me koimme keskenmenon kaksi vuotta sitten. Aika on parantanut ja uusi vauva, mutta ainakaan vielä kipu ei ole kokonaan loppunut, menetys oli raskas ja kova.

Uusi raskaus ehkä vähän helpottaa, mutta toisaalta sitä pelkää koko ajan, että mitä jos nytkin käy jotain..

Mulla nyt rv38, ja edelleenkin pelkään kaiken menevän pieleen :(

enpä kumpaakaan surrut suuremmin. Ne on asioita, joille ei voi mitään eikä niihin voi vaikuttaa eikä niitä itse aiheuta.

Oho olinpas hätänen..

Nykyisin km tulee mieleen kun näen vauvoja ja jokaisena itkuisena menkkapäivänä. Toista raskautta yritetään. Ei vaan ota tarttuakseen ja ajatukset tietty menee sitä rataa, että oliko tämä keksken mennyt raskaus mun ainoa kokemus.

Aika parantaa haavat, sanotaan, mutta alkuun sitä on todella vaikea muistaa. Vieläkin, puoli vuotta km jälkeen tuntuu todella pahalta, mutta ei enää ihan joka ikinen hetki.

14