Miksi synnytys on kaikille muille naisille aivan normaali tapahtuma ja mä vaan kuolen

Minustakin synnytys oli vastenmielinen, pelottava ja kivulias kokemus. Tulos oli ihana, mutta hätäsektio vei kaikki vähätkin synnytyshalut. Eikä siinä mitkään puhumiset auta, kävin kokemuksen läpi jo kätilön kanssa, joka oli aivan ihana ihminen. Oksettaakin ajatus makaamisesta avuttomana kaiken maailman johdot ja letkut kiinni niin ettei liikkumaankaan pysty.

ja koin kyllä nöyryyttävänä kun jouduin alvariinsa laukkamaan ultrassa ja aina tehtiin alapäätutkimus. Samaten kun tehtiin sektio niin kätilö ja lääkäri todellakin olivat tosi kovakouraisia. En näe mitään kaunista tai hyvää synnytyksissä tai sektioissa, tosin synnytys olisi varmaan vielä nöyryyttävämpää.

synnytystä kohtaan ja olin aivan varma että jotain pahaa tapahtuu, mutta onneksi voitin pelkoni ja synnytin terveet lapset. Puhu pelostasi etukäteen hoitohenkiökunnan kanssa.

Ellei sitten tarkoita sillä tonkijalla vauvaa...

Synnytys on elämää tekevä tapahtuma jonka tekijäksi on naiset on tehty.

herkkä koko ikäni ja minulle oli nuorena paljon kummallisia pelkoja, pyörtyilin jopa jos näin omaa verta jne.....raskausaikana minullla oli aluksi outo tunne, että nyt mun sisällä kasvaa joku, siihen johonkuhun kiintyi ja tottui ja jotenkin koko raskaus ja äitiys sai minutkin suhtautumaan kaikkeen jalat maassa mentaliteetilla. Minulla ei kyllä synnytys sitten mennyt ihan normaalien kaavojen mukaan vaan jouduin hätäsektioon, mutta olen vaan niin kiitollinen, että nykyaikana useimmat vaikeatkin synnytykset saavat onnellisen lopun. Toivuin sektiosta ihan älyttömän hyvin ja imetyskin sujui heti hyvin ja tuntui maailman luonnollisemmalta asialta (edesauttaa kohdun supistumista ja toipumista).

mutta oli se synnytys ssitten sen verran kova kokemus että mietin kaks kertaa ennen kuin alan toista lasta tekemään. Pitäsköhän adoptoida....Nyt kun synnytys on ohi ja jälkitarkastukset on käyty niin oon onnellinen kun kukaan ei taas vähään aikaan tue pimpsaa kaivelemaan!!!!!! Paitsi tietysti oma mies sitten joskus myöhemmin....

Eli et ole ainoo!!!

Olen kolme synnyttänyt ja kenenkään ei ole tarvinnut alakertaa kaivella.

p. s. Luulin että Suomessa on hyvin vaikea saada sektio, mutta sen saakin tosi helpolla...

Mulle laitettiin kohdunkaulapuudutus, joka oli aikamoista kaivelua. Kalvot myös puhkaistu joka synnytyksessä. Mutta jotuuhan jokainen synnyttäjä vähintään neuvolalääkärillä käymään ja muutenkin luulisi, että kaikilla naisilla on kokemusta sisätutkimuksista, joten tuskinpa se pimpan kaivelu on oikeasti ap:n suurin pelko, vaikka tosta viestistä saa sen kuvan.

ja supistukset koko ajan säännöllisiä viiden minuutin välein...

Pimpsaa kaiveltiin sitten aina vähän väliä ja ihmeteltiin jotta eikö se ole vieläkään lähteny avautumaan. Notta ei ole koko elämän aikana kukaan ravannu yhtä tiuhaan meikäläisen alapäässä. Huh onneks se on ohi ja rauha maas.

Syynä juuri tuo kaivelu ja se, että olet yksin ilman housuja haarat levällään ja muut seuraavat mitä alapäässäsi tapahtuu. MUTTA tämä kyllä unohtuu siinä synnytystohinassa. Minä olin ainakin lopulta sen verran kivulias, että ei olisi haitannut vaikka olisivat kaivaneet vauvat ulos puskutraktorilla.

t: se kolmen äiti

Niin kävi tuttavalleni 9v sitten. Isä jäi vastasyntyneen kanssa yksin.

kun niitä pitää niin kovasti kaivella ja kaivella:O



Mulla ainakin synnytyksien aikana pari kertaa kokeiltiin sievästi kohdunsuuta ja sieltä ne lapset vaan nätisti putkahtivat. Ilman mitään kaivelua jne.

Oli muuten normaali alatie synnytys.

Luulisi että kuolleisuus olisi laskenut, mutta kyllä näyttäisi olevan lapsikuolleisuus synnytyssairaalassa nousussa.

kaikki muutkin kuin vauvat kuolee, jopa vanhukset! kamalaa!