Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelkään pyytää tai rukoilla hyvää itselleni?
01.02.2008 |
Olen tässä moneen otteeseen rukoillut läheisilleni parempaa elämää, kuten sitä ,että tuttava saisi pitää sikiönsä, ettei se menisi kesken, tai sitä, että sukulaiseni lapsen sairaus olisi hoidettavissa.
Nyt näyttää siltä ,että rikouksiini on vastattu ja ajattelin rukoilla myös itseni puolesta. Siihen en kuitenkaan pysty, vaan ajattelen, etten ole siihen liian arvokas.
Miksi ajattelen ja tunnen näin. Siksikö ,että olen itse ihastunut toiseen, enkä rakasta miestäni?
Kommentit (9)
Enää en uskalla pyytää mitään tai ainakin varon pyyntöjeni kanssa koska voin saada sen, mitä pyysinkin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tunnet niin paljon syyllisyyttä, ettet koe ansaitsevasi mitään hyvää? Kuulostaa kyllä tarpeettomalta nöyryydeltä siinäkin tapauksessa, olet onnesi ansainnut tavalla tai toisella. Vastuu siitä, miten sen yrität saavuttaa, on sinun. Koita ratkaista elämäntilanteesi jotenkin, niin pääset turhasta syyllisyydestä. Pyydä itsellesi viisautta ja rohkeutta!
Pyytäisin itselleni lasta mieheni kanssa, en toista miestä itselleni tai rakastajaa. Mutta kun en koe, että olisin tarpeeksi hyvä jumalalle näine ajatuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että et tunne olevasi arvokas? Näin lyhyesti; moni ihminen voi ajatella olevansa arvoton ja toimia sen mukaan. On ehkä oppinut, kasvanut siihen elämänsä aikana, jos on saanut huonoa tai välinpitämätöntä kohtelua osakseen. Tai ehkä tärkeät roolimallit ovat sitä omassa elämässään toteuttaneet, olleet mallina itsensä vähättelyyn ja " hylkäämiseen" . Myös käsitys/ kuva Jumalasta voi olla negatiivinen jollakin tapaa. Että Jumala ei välitä, hylkää tai rankaisee, vaatii jotakin rakkautensa ehtona. Myös käsityksemme Jumalasta muovautuu elämän varrella. Onneksi niin se kuin käsityksemme itsestä voi aina muuttua. Ei tarvitse jäädä siihen entiseen käsitykseen.
Itse kyllä voin pyytää hyviä asioita itselle, kuten siunausta, johdatusta ja ihan konkreettisiakin asioita. Pieniä ja suuria. Joskus usko on vahvempaa ja joskus tosi heikkoa - niinkuin kai ihmisillä aika-ajoin kaikilla.
että mitä Herra oikeudenmukaisuudessaan vastaisi rukoukseesi?
Olisiko Häneltä oikein miestäsi/lasta kohtaan antaa lapsi rakkaudettomaan suhteeseen? Vai uskotko että lapsen myötä muuttuisi myös tunteet?
Ehkä en tilanteessasi rukoilisi lasta. Jos tulee niin niin on tarkoitettu.
Jos avioliitto olisi rakkaudellinen ja henkisestikin uskollinen niin silloin voisin lasta ehkä itse rukoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen että Jumala auttas synnissä?
rukoilla mitään " hyvää itselle" .
Korkeintaan jaksamista, armahdusta.
Ja jos jotain niin lapsellista kuin rakkausasiat, niin en todellakaan rupeaisi unelmien prinssiä rukouksen voimalla pyytämään. Vai käsitinkö oikein sinut?