Kerro murheesi - minä lohdutan!

t. 6

ollaan oltu epäonnenkierteesä jo yli vuosi..

Perheen talous on vaakalaudalla.. tuntuu että eletään kädestä suuhun.

Ystäviäkin saisi olla enemmän..

ja kärsin paniikkihäiriöstä. Yöt ovat painajaista. Mitä tehdä?

Kaiken kukkuraksi tapasin tänään töissä, työn merkeissä exäni yli 10v takaa - ja hän olisi ollut valmis lähtemään " pitkälle lounaalle" . En viitsi tätä kertoa vaimolleni, sillä jotenkin epäilen ettei hän kykene sitäkään arvostamaan.



Uskollinen lapsia hoitava mies, olen varmaan ihan vääränlainen? Ehkä muutaman kuukauden ryyppyputki, kenkää duunista ja ulkopuolinen suhde piristäisi hänenkin kuvaa minusta ja tekisi minut taas kiinnostavaksi?

..että tulipahan hassusti kirjoitettua; eli ei osaa arvostaa sitä että pysyn uskollisena.



Mutta itse mietin jo missä ihmeessä se vaimo oikein luuhaa. En viitsi soittaa perään.

Ne oli hukanneet sen tilauksen eivätkä meinanneen ymmärtää edes reklamaatiota millään yhteisesti käyttämällämme kielellä. Mun verensokeri on 0 ja ketutuskäyrä katossa. Kerrankin, kun olisin hemmotellut itseäni ja miestäni... ja kaikki odotus ihan turhaan.