Kerro murheesi - minä lohdutan!

Se satutti.

Minulle on diagnosoitu persoonallisuushäiriö enkä pysty tekemään normaalia palkkatyötä enkä mitään muutakaan työtä. Kuvittelen että ihmiset ovat vihamielisiä ja odottavat vain tilaisuutta nauraa mulle. Jos saan jotain töitä, ahdistun työnantajan puolesta, koska hän on mennyt palkkaamaan tällaisen luuserin, ja koska on vaan ajan kysymys milloin mokaan kaiken. Terapiasta ei ollut apua, ja uuteen terapiaan ei ole enää mahdollisuutta. Että revi siitä.

:( Muuttaa on pakko

Mulla on vielä kamala vauvan kaipuu ja toivo saada neljäs tenava, josta kasvaa sitten iso ihminen.

Käytä kunnallisia terapioita, jos kelan terapia on jo käytetty.



Sinä selviät ja löydät kyllä tiesi ulos tästä tilanteesta!



ap

mut silti oon vaativassa, hyvin palkatussa työssä! Pointti on se, että hvyäksy tunteesi! Ja mene niinä tunteinesi siihen työhön! kyllä se sujuu! Ei kenenkään tarvi tehdä aina 100 prosenttista suoritusta! t: psykologin asiakas (jo kolme vuotta...)

Sinulla on kolme ihanaa lasta, nauti heistä ja odota, jos miehesi kypsyy ajatukseen asiasta. Vihastumalla asiasta miehellesi aiheutat hallaa itsellesi, parisuhteellesi ja kolmelle lapsellesi. Maltti on valttia sinullekin!



ap

Vierailija:

mut silti oon vaativassa, hyvin palkatussa työssä! Pointti on se, että hvyäksy tunteesi! Ja mene niinä tunteinesi siihen työhön! kyllä se sujuu! Ei kenenkään tarvi tehdä aina 100 prosenttista suoritusta! t: psykologin asiakas (jo kolme vuotta...)

Helppo sanoa.. Juuri siksi en enää uskallakaan, kun ne tunteet on niin kauheita. Mun psyyke ei vaan kestä sitä edes rauhoittavien voimalla. Kokeiltu on jo niin niin monta kertaa. Viimeisimmässä kokeilussa hankkiuduin duuniin joka ei edes vaadi mitään koulutusta tai erityistä taitoa - minä akateemisen tutkinnon suorittanut. Ja sama juttu taas. Voin niin huonosti, että vaihtoehdot oli irtisanoutuminen tai itsemurha.

Ovatko noin kamalat tunteet aina sun seurana?

Vierailija:

Ovatko noin kamalat tunteet aina sun seurana?

Totta kai ahdistun myös normaalielämässä tosi pienistä asioista, mutta jos en ole töissä ilmiö pysyy hallinnassa. Mutta annas kun menen töihin. Yhdessä työpaikassa esim. oli pomo, joka piti minusta tosi paljon. Aina käytävällä pysähtyi kyselemään kuulumisia jne. Se pomo rupesi ikään kuin elämään mun alitajunnassa valvovana silmänä, tunsin että hänen paheksuntansa vaara seurasi minua koko ajan painostavana tunteena. Olin ihan sataprosenttisen varma, että hän tulee pettymään minuun ja sen pettymisen odotus tuntui kamalalta. Jne. Naurettavaa, tiedän. Mutta nämä jutut elää kropassa. Tuntuu että rintalastaa painaa ja sitten kun miettii että miksi, niin huomaa tällaiset tunteet. Ne voi yrittää selittää järjellä pois, mutta siitä on apua noin 5 minuttia.

Miten tästä eteenpäin?

Lisäksi on kaksi ihan pientä lasta ja uraputki päällä ja se talokin rakenteilla että ei oikein ole aikaa puhua ja setviä kaikkea. Ajoittain ahdistaa kovasti. Välillä kuvittelen että kaikki on ok, välillä en siihen usko.

Selittämätöntä ei voi pois selittää. Voimia teille molemmille.



ap

Asuntolaina ja muita lainoja. Saatan saada jatkaa nykyisessäkin, mutta yrityksen seuraava vuosi epävarma. Ja nykyiseen firmaan liittyy kysymyksiä...

Kyllä te selviätte, käyttäkää ammattilaisapua kun siihen kerran on mahdollisuus. Perheneuvola on paikkanne. Älkää pitäkö vaikeita asioita mielessänne, lastenne takia! Pyydän!



ap

Kaksi vuotta kaksi kertaa viikossa, kolmantena vuonna kerta viikossa.

koska ei ollut kuulema tarpeeksi hyvä. Sanottiin vaan että ensi kerralla ei tartte tulla:(

mua ollenkaan

kannettavaksi yhdessä elämässä. Milloinkohan helpottaa vai helpottaakohan koskaan? :(

Eli seksin puute. Aamulla vaimoni kyllä teki aamiaiset ja puki lapset, sitten minä vein kouluun ja tarhaan, jatkoin töihin ja töistä taas hain lapset, kaupan kautta kotiin syötiin katsottiin lastenohjelmia tein iltapalaa ja nyt laitoin nukkumaan. Vaimoni sillä välin kävi kampaajalla, lähti hoitamaan asioita ja tulee kai kohta kotiin. Seksiä ei ole harrastettu kuin kerran tänä vuonna, toivoisin jotenkin että tänään vaikka olen väsynyt mutten enää usko. Joku selitys varmaan löytyy, ehkä häntä väsyttää rankka päivä.