Milloin kertoa esikoiselle tulevasta sisaruksesta?

Ehkä ajatellaan tilannetta jossa ultrassa paljastuukin jotain kurjaa joka järkyttää vanhempia ja näin ollen tietysti myös esikoista?



Meille tulossa 2 v ikäero (kuopus syntyy minä päivänä tahansa). Otimme asian puheeksi vasta n 3 kuukautta sitten - vatsani on ollut pieni, eikä lapsi ole sitä ihmetellyt. Meillä on ollut muita suuria muutoksia, kuten muutto, joten halusin saada ne ensin alta pois.



Nyt siis 2-3 kuukauden ajan olemme ottaneet puheeksi vauvan tulon ja sen että esikoisesta tulee isoveli. Olemme lukeneet kirjoja ' Sanna ja pikkkuveli' sekä ' Vallaton vauva valtaa vatsan' . Vallaton vauva tuntui vielä muutama kuukausi sitten hiukan liian " monimutkaiselta" , mutta nyt ihan sopivalta.



Jos mahdollista, järjestäisin esikoisen tilanteisiin joissa hän saa nähdä pieniä, avuttomia vauvoja.



Ei kannata puhua tulevasta vauvasta leikkikaverina, vaan ihan realistisesti kertoa, että ensin vauva nukkuu, syö ja itkee. Mutta vähitellen se oppii enemmän..

Meille on syntymässä kolmas lapsi elokuussa, ja entuudestaan meillä on 2v ja 4v lapset. Lapsille ei olla vielä kerrottu, mutta kohta se alkaa meillä olemaan ajankohtaista, sillä mun mahasta voi joku alkaa kysellä, ja haluan, että omat perheenjäsenet tietävät ensin ja sen jälkeen vasta muut.



Onhan se lapsille pitkä aika odottaa vauvaa ja varmasti pikkuhiljaa asiasta puhutaan enemmän syntymän lähestyessä ja vauvatarvikkkeiden esille oton yhteydessä. Ihan lasten tahtiin ajateltiin vastailla kysymyksiin pikkusisarustiedon kertomisen jälkeen. Samaa linjaa käytettiin esikoiselle kertomisessa nykyisen kuopuksen odtusvaiheessa ja ihan ok kaikki meni.



Näin siis meillä, jokainen lapsihan on omanlainen ja tarvitsee omanlaista ohjausta ja neuvontaa,mutta onneksi vanhemmat ovat hänen parhaiten tuntevia.



Mukavaa odotusta! t. mimmikisu

ps. vuonna 2005 esikoinen (silloin vajaa 2v.) oli mukana ultrassa, eikä ainakaan vielä näytä kovasti traumatisoituneen =)

Meillä täällä pohjanmaalla perustellaan tuota asiaa sillä että ultraäänitutkimus on tarkkuutta vaativaa homma eikä silloin kaivata lapsia sinne huoneeseen. Traumoista ei ole puhuttu. Jotenki aika hauska syy...



Hoitopaikka on aina pitänyt etsiä lapsille siksi aikaa, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan halunnutkaan lapsia sinne mukaan.



Meillä esikoiselle kerrottiin vauvan tulosta vasta kolmisen kuukautta ennen laskettua aikaa. Eipä tarvinut sitten hänen niin kauaa odottaa. Oli toisen syntyessä reilu kaks vuotias.



Nyt en sitte tiedä millon kerrotaan. Meille kolmas tulossa elokuussa ja vanhemmat lapset on 2 v ja 4 v. Uskonpa että vielä odotellaan kuukausi kaks. Maha kun ei mulla tule näkyviin niin kauhean aikaisin :)

ja ihan vasta viime viikkoina olen alkanut puhua vauvasta, kun mahakin kasvaa. meillä laskettuaika on huhtikuussa joten ikäeroa ei paljon tule.



lattialla istuskellessa olen neidin antanu taputella vatsaa ja puhunu siskosta tai veljestä/vauvasta. mitä enempi maha on kasvanut sitä enempi neiti tykkää makailla mahan päällä ja painaa päätään siihen.



joululahjaksi toivottiin neidille nukkea ja ollaan jo pikkusen " hoidettu" vauvaa eli siis laitettu tuttia suuhun, halittu ja suukoteltu :) vauvan syntyessä esikoinen saa sitten vaihtaa nukelleen vaippaa ja ruokkia :)



jos meille tulisi pikkuisen enemmän ikäeroa niin lukisin myöskin esikoiselle tuota Vallaton vauva - kirjaa (sehän on oikein sarja myöhempää ajatellen?!).



tuosta ultrasta en osaa sanoa. meillä olisi saanut ottaa mukaan, jos mieskin olisi ehtinyt tulla. toisaalta jos lapsi on jo kovin liikkuvainen tai äänekäs niin eihän siinä lääkäri/kätilö pysty keskittymään työhönsä ;) ehkäpä se on syynä..



t.Ufa (rv28+1) & Viivi (11kk+)

Me ollaan kerrottu molemmista raskauksista np-ultran jälkeen. Tosin kakkosta odottaessa esikoinen oli jo melkein kolme, joten se on aika eri asia kuin kertoa 2-vuotiaalle, tosin riippuu tietty lapsestakin.



Tätä kolmosta odottaessa kerrottiin kanssa np-ultran jälkeen, koska helposti asia lipsahtaa aikuisilta ja 4,5-vuotias tajuaa äidin masun kasvunkin aika hyvin. Kakkonen oli tuolloin 1v 8 kk, enkä tiedä paljonko ymmärsi asiasta, pian alkoi kuitenkin osoittelemaan masua ja sanomaan " vauva" . Nyt kun on luettu vauva valtaa vatsan-kirjaa, niin tuntuu että ymmärtää paremmin ja vallankin kun esikoinen leikkii kovasti synnytysjuttuja niin tämä nuorempikin on alkanut hirveästi hoitelemaan nukkea ja kantelee nalleja kuin vauvoja sylissä. Todella suloista poikalapselta!



Jos olisin tilanteessasi, niin varmaankin odottelisin puoleen väliin tai ehkä vähän pitemmällekin, koska aika on tosiaan pitkä.



Maaria 33+1

Niin ainakin meillä päin perustellaan, että ultrassa voi tulla huonojakin uutisia, eikä vanhempien järkytys välttämättä ole mukavaa katseltavaa, voipi olla vaikka traumatisoivaa. Helposti tuntuu unohtuvan, että kyseessä kuitenkin lääketieteellinen tutkimus ja mielessä vain, että mennään katsomaan vauvaa. Eihän lapsia muutenkaan laahata mukaan, jos äidillä jokin lääketieteellinen tutkimus.

Tramatisointi ei ole mielestäni mikään " hauska syy" . Ensinnäkin ultrat ovat keskittymistä vaativaa hommaa, ja mielestäni on oikein antaa työrauha ammattilaiselle. Pieni lapsi ei sitä välttämättä ymmärrä. Toisekseen ei ole mitenkään harvinaista, että sieltä jotain poikkeavaa löytyy, silloin on hyvä, että äiti (molemmat vanhemmat) pystyvät keskittymään asiaan 100%.



Minä en uskalla ottaa enää nuorempia lapsia neuvolaankaan mukaan, koska on tullut koettua sekin, että niitä sydänääniä ei enää kuuulunut.



Mutta siihen kertomiseen. Yleensä ollaan kerrottu kun raskauviikkoja on ollut reilut 15. Riippuen lapsen iästä. Pienellä, pari vuotiaalla ei kuitenkaan ole sellaista aikakäsitystä, että ymmärtäisi milloin on loppukesä tai vast. Eli sen ikäiselle mielestäni hyvä aika kertoa on silloin, kun maha alkaa selvästi näkyä.



Nyt kun minulla on rv 15 menossa, ei olla vielä kerrottu eikä ole aikomustakaan ainakaan kuukauteen mitään sanoa. Mutta tähän vaikuttaa meidän perheen kokema kohtukuolema (rv 40+1) viime keväältä. Tiedän jo etukäteen, minkä huolen raskausuutinen nostaa varsinkin vanhempien lasten mieleen ja joutuisin heidän taholtaan " jatkuvan tarkkailun alaiseksi" .



5vekaraa rv 14+1

ja vauva tulee kesäkuussa. Halusimme odottaa molemmat ultrat. Olisi ehkä voinut kertoa myöhemminkin mutta nyt kun naapuritkin taitavat tietää, on parempi että oma lapsikin tietää.



Sain tänään omalta äidiltäni vauvanvaatteita esikoisen ollessa paikalla. Pelkäsin mustasukkaista reaktiota. Sitä ei tullut vaan sen sijaan esikoinen (tyttö) päätti lahjoittaa vauvalle omia nukenvaatteitaan. Ai kun suloista! Olin ihan tippa linssissä liikutuksesta.

Poika täyttää ensi viikolla kaksi vuotta ja hän on jo marraskuusta asti tiennyt että " äidin masussa on vauva" . Me ollaan kovasti luettu tuota " Vallaton vauva valtaa vatsan" -kirjaa, hän kiikuttaa sitä minulle luettavaksi ihan omatoimisesti.



Nyt kun olen laittanut vauvalle vaatteita valmiiksi, on ollut helppo selittää, mitä varten pieniä vaatteita on. Poika on ollut kovasti pyykkiapuna. Myös kun ollaan nähty vauvoja, on ollut kiva selittää, että tuollainen vauva meillekin tulee: se syö tissistä maitoa, nukkuu ja itkee. :-)



Ultra ei minustakaan ole pienten lasten paikka. Siellä voi tosiaan tulla huonojakin uutisia. Ja muutenkin: lapsi ei ymmärrä, miksi tutkimus tehdään. Lapsi saattaa yhdistää lääkärissä käynnin sairastamiseen, jos takana on esim. omia korvatulehduskäyntejä. Meidän poika oli kerran neuvolassa mukana katsomassa, kun vauvaa kuunneltiin dopplerilla. Kotona hän totesi vakavasti, että " äitin masu pipi" . Sitten kun selitin, ettei äidin masu ole pipi vaan lääkäri kuunteli vauvaa ja keksin vielä, ett vauva vilkutti pojalle, hän ilostui ja vapautui silminnähden. Lapset tekee joskus ihan omia johtopäätöksiä, joita aikuinen ei aina ymmärrä.



Lene rv 32+

meillä on kyllä lapsille kerrottu ennen np-ultraa. Tosin ollaan kyllä jaettu ilo ystävien ja lähimpien kanssa tosi aikaseen, joten tottakai nyt ensin kuitenkin tytöille on infottu.

Esikoinen oli 1v. kun raskauduin ja heti kyllä kerrottiin tulevasta pikkuisesta. Ja kyllä meiän neiti ihan selkeästi jollain tasolla sisäisti ajatuksen:) Tuo on musta vähän hassu perustelu, että lapselle kerrotaan myöhäisessä vaiheessa, ettei ole niin pitkä odotus. Mä oon sitä mieltä, että lasten täytyy oppia odottamaan!

Tämän raskauden alussa esikoinen oli reilu 3v. ja kuopus reilu 1v. Kerrottiin lapsille ekan neuvolan jälkeen, kun näin pikkuisen ultrassa.



Pricilla ja Muru 16+4

Mutta en itse ihan plussatestin jälkeen menisi kertomaan pienelle lapselle raskaudesta. Raskaus voi mennä kesken, niin kuin itselleni on käynyt jo kolme kertaa.



Meillä poika ei ole kyllä kertaakaan kysellyt, että milloin se vauva tulee tms. Kärsivällisemmin hän odottaa kuin muu perhe. ;-)

eli vanhempi on ollut 10- ja 12-vuotta kun on kerrottu raskaudesta, ja silloin siis kerrottu np-ultran jälkeen (vaikka myös varhaisraskaudenultrassa käyty). Kakkoselle, eli nyt 2v2kk vanhalle kerrottiin toki tästä uusimmasta samaa aikaan, mutta oikeastaan vasta sitten kun maha kasvoi selvästi, ja alettin vauvajuttuja laittelemaan (vaatteet, sitteri, pinnis etc) on alettu puhumaan vauvasta enemmän. Nyt ei enään pitkää aikaa synnytykseen, eikä tässä nyt tän enempää enään hössötetä. Oikeasti en usko että tyttö voi käsittää mitä tarkoittaa että äidin mahassa on vauva, tai että kohta meille tulee vauvaa joka käyttää pieniä vaatteita ja nukkuu pinniksessä etc. Uskon, että tyttö ottaa vauvan lämmöllä vastaan kun laitokselta kotiin tullaan, mutta että lämpö haihtuu kun tajuaa ettei vauva minnekkään katoa ;-)



t.sokeritoppa 37+4

Kiitos tosi paljon hyvistä neuvoista:-O)



Ton kirjan " vallaton vauva" ajattelin ainakin hankkia, monethan kehuivat sitä, ja sitten kun maha on jo isohko, vois varmaan alkaa asiasta puhumaan ja ton kirjan avulla kanssa kertoilemaan!



Hyvää odotusta kaikille!