Haittaako se, jos tyttolapsi ei ole yhtaan empaattinen, kayttaytyy toisinaan hyvin julmasti leikkitovereitaan kohtaan, ei koskaan puhu kotiasioista
hoitopaikassa? Ei koskaan ole pahoillaan, eikä ikinä pyydä anteeksi keneltäkään? On äärettömän fiksu ja muistaa hyvin asioita. Ei halua yleensä yrittää mitään uutta juttua, koska pelkää epäonnistuvansa. Ai niin, ja ei leiki nukeilla lainkaan, ei ole koskaan osoittanut mitään hellyyttä nukkeja kohtaan.
Kommentit (34)
minusta tuo ei ole ihmeellistä, ettei halua leikkiä nukeilla. Mutta se on ihmeellistä, ettei koskaan osoita empaattisuutta. Osoittaako hän kotona empatiaa?
Tuntematta teitä yhtään, niin minulle tulee ensimmäiseksi mieleen, että onko teillä hyvin tiukka kasvatus?
ja sorkkinut nukkeja. Mutta ei siis mitään sellaista hellää tuudittelua, silittelyä, mitä yleensä tyttölapsilla edes jossain iässä on, jonkun verran.
yleensähän näet lapsessa oman peilikuvasi.
Kuinka usein ja missä tilanteissa sinä pyydät anteeksi häneltä?
Osoitatko sinä empatiaa? Miten?
Minulla on poika, joka oli yhteen aikaan hyvin " armoton" . Sitten ymmärsin, että minä itse asetan rajat hyvin armottomasti, tyyliin " kerrasta poikki" , eikä anteeksiantoa sen jälkeen heru.
Kun minä löysensin linjaani, annoin hänen tehdä virheitä valinnoissaan, niin poika itsekin pehmentyi.
itse en esim. huomaa edes autismia hänessä. Mutta pojan äiti oli huomannut sen juuri kun hän ei tunne ikävää, syyllisyyttä, empatiaa, surua jne.
Vihaa kyllä tuntee.
t.6
Mun pojasta ei koskaan tutkittu mitään, vaikka itse yritin saada koulupsykologit, kuraattorit, erityisopet ym. huomaamaan, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Mutta kun koulu sujui hyvin, niin se kuulemma riitti. Koulukiusattu hän oli koko kouluajan eikä ainuttakaan kaveria ollut yläasteelle siirtymisen jälkeen. Itse pidän häntä vähintäänkin lievänä aspergerina. Nyt hän on jo 19-vuotias, ja empaattisuutta on ihan viime aikoina tullut vähän esille. Fiksu ja lahjakas hän on, mutta aika omalaatuinen, kaavoihin kangistunut, ja alisuoriutuja, kun ei uskalla ryhtyä mihinkään, missä ei ehkä onnistuisi täydellisesti.
Kuulostaa että puhuisit jonkun toisen tytöstä?
Ja todellisia vaikeuksia tulossa. Hae apua- jos ei vikaa löydy, pyydä neuvoja kuinka saada tunneyhteys auki.
Mun lapsi sairasteli pienenä paljon ja häne oli myös aluksi hyvin itsekeskeinen, mutta nykyään on hyviä ystäviä, hellii nukkejaan jne.
Oli lukossa kun oli niin paljon kipuja kokenut.
Maallikkoneuvo jota itse toteutin;
Houkuttele lapsi leikkimään jotakin pientä ja hellittävää ja ryhdy hellimään häntä. Heittäydy itsekin " lattian tasolle" - tai sitten ota joku pehmolelu joka tuntee asioita- on pieni ja peloissaan ja houkuttele lapsi hoivaamaan sitä. Hassulta kuullostaa mutta voi toimia...
Jos tuollainen käytös tuottaa esim. koulukiusaamista, niin eikö se ole ongelma?
Vierailija:
Jos tuollainen käytös tuottaa esim. koulukiusaamista, niin eikö se ole ongelma?
Sillä hän on aivan tarkoituksellisesti hyvin ilkeä, ei vahingossa.
Jos on tahallaan ilkeä, niin mahtaako kukaan haluta sellaista kaveria? Ja jos ei ole kavereita, niin mitä siitä seuraa? Tiedät jo itsekin vastauksen, joten mitä vielä haet?
Nyt minäkin ymmärrän, eli mitä seurauksia tuolla voi olla.
Empatia ja mainitsemasi kyvyt ovat ns. tunneälytaitoja. Elämässä menestymistä ei takaa älykkyysosamäärä, vaan nämä tunneälytaidot. Eli seurauksena voi olla se, että tyttösi voi kyllä päästä opiskelemaan haluamalleen alalle, mutta ei tule menestymään työelämässä.
en ole kuitenkaan mikään asiantuntija tai selvänäkijä.
kerro ajatuksesi, niin me jalostamme niitä.
Jos täällä on kerrottu, miten se on toisiin vaikuttanut, niin voihan siitä joitain viitteitä saada.
Sitä on myös lievänä. Tutulla tohtorilla on lievänä. Vikaa on aina muissa
Lapsi voi oireilla esimerkiksi:
Sosiaalisesti valikoimaton
Sosiaalisesti vetäytyvä, ei tule kontaktiin
Aggressiivinen ja provosoiva käyttäytyminen, käyttäytymishäiriöinen lapsi/masentunut lapsi
Pakonomaisesti totteleva, hoivaava, suorittava lapsi (pakonomaisuus näkyy vakavuutena/teennäisesti iloisena tunnetilana)
Itsetuhoinen/sadistinen lapsi
Lapsi samaistuu pahan kanssa
että heidän lapsellaan saattaa olla tosiaan joku todellinen ongelma. Sääli kun asiantuntijoiden avulla lapsi voisi paremmin.
Siskoni tyttö on juuri tuollainen ja hänellä on yliopsitollisessa sairaalassa todettu asperger. On periaatteessa tosi sosiaalinen ja menee juttuun uusissa tilanteissa kaikkien kanssa, mutta sitten ei pysty luomaan ystäväsuhteita. Paitsi yhden kaverin, joka antaa pomottaa mennen tullen. Tyttö on myös koulukiusattu eikä viihdy koulussa vaikka älykkyysosamäärä on mitattu tosi korkeaksi.
että empatiakyky puuttuu, ei ole pahoillaan/ pyydä anteeksi jne. (Kaikki muut paitsi ne nuket) ja hänellä on autismi.. :((