Ovatko yksinkertaiset ihmiset onnellisempia?
Olen viime aikoina oppinut paljon uutta. Olen tavannut ihmisiä, joiden elämänpiiri on hämmästyttävän pieni. Ulkopuolisesta näyttää siltä, että heitä ei kiinnosta mikään perheen ulkopuolinen asia ollenkaan. Mutta kuitenkin (tai ehkä juuri siksi?) he vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä pieneen elämäänsä. Olisiko siinä onnellisuuden salaisuus? Miksi vaivata päätään maailmanpoliittisilla kysymyksillä, talouden suhdanteilla, taiteen olemuksella tai muulla, mitä ilmankin näyttää tulevan oikein hyvin toimeen.
Ihmisten erilaisuus jaksaa hämmästyttää. Miten saisi oman päänsä välillä säästöliekille, että ongelmaksi riittäisi se mistä saa halvimmalla lauantaimakkaraa. Helpottaisi varmasti kummasti elämää.
Ja jos joku tulkitsi minut väärin, niin tämä ei ole sarkasmia tai oman hännän kohottamista. Vilpittömin mielin vaan ihmettelen maailmaa.
Kommentit (15)
Minä en ainakaan tunnusta olevani yksinkertainen vaikka simppeliä elämää elelenkin. Olen akateeminen mutta en koskaan oikein ole perustanut uran luomisesta tai työllä pätemisestä. Jättäydyin siis kotiin, sillä se on meille taloudellisesti mahdollista. Vietämme tosiaan aika yksinkertaista elämää enkä vaivaa päätäni muulla kuin oman perheen ja ystävieni/sukulaisteni asioilla. Toki kannan huolta monista yhteiskunnallisista asioista (koulukiusaaminen, ympäristöasiat) mutta ne koskettavat suorasti tai epäsuorasti perhettämme.
Elämämme muodostuu tietyistä rutiineista ja niistä ainakin minä saan jokapäiväisen tyydytyksen. Toki huonojakin päiviä riittää mutta uskon, että moni meidän tuttavistamme kyllä ihmettelee minun " tyytymistä" tällaiseen elämään, kun olisin voinut heidän mielestään saada paljon enemmän. Minä olen tässä asiassa eri mieltä :)
Kuulut itse siihen kastiin, jos niin kuvittelet. Koulutus ei ole se tekijä. Tätä ei tosin tarvitse oikeasti älykkäälle ihmiselle edes sanoa.
Vierailija:
Kuulut itse siihen kastiin, jos niin kuvittelet. Koulutus ei ole se tekijä. Tätä ei tosin tarvitse oikeasti älykkäälle ihmiselle edes sanoa.
En sanonutkaan että kouluttamattomuus olisi ainoa tekijä.
Niitä ihmisiähän on paljon, jotka kuvittelevat pystyvänsä hallitsemaan ympäristönsä täysin. He kuvittelevat, että jos vain on tarkkana niin pystyy pitämään lapset turvassa jne. Tietysti se omalla tavallaan tekee elämästä vähemmän ahdistavaa, jos ei ymmärrä, että se vahinko voi osua myös omalle kohdalle. Olisihan sellaisessa kuplassa kiva elää.
Ja tämä ei todellakaan tarkoittanut, että esim. lapsia ei pitäisi vahtia. Joku tulisi mongertamaan siitäkin.
Ja luulee, että näennäisen " yksinkertaista elämää" eläviltä sellaiset hyveet ihan puuttuvat. Mitäpä, jos onkin niin, että ne kuvailemasi ihmiset ovat oikeasti ymmärtäneet elämästä jotakin, mitä et vielä itse ole oppinut ymmärtämään?
Muutama vuosi lisää elämäkokemusta ja ehkä joitakin isompia kolauksiakin elämässä, niin voi olla, että hän näkee vähän avarammin tämänkin asian.
Mutta joo, onhan sitä oikeastikin " yksinkertaisia" ihmisiä olemassa varmaan, eihän sitä voi kieltää. Eivät ne vaan välttämättä todellakaan ole niitä, jotka elelevät onnellisina " vähään tyytyen" .
Ovat siis omaksuneet go-with-the-flow-tyyppiset zenimäisen ajattelutavan. Yksinkertaisuus ei näin ollen välttämättä merkitse tyhmyyttä, vaan pyrkimystä eheyteen ja mielenrauhaan.
minä rakastan ja inhoan av:ta
ap ei määritellyt sanaa yksinkertainen oikein, mutta viestistä on varmaankin luettavissa mitä ap tarkoittaa yksinkertaisuudella.
onnellisia ovat mielestäni ne, jotka eivät ole kuluttamisen oravanpyörässä ja ovat siis henkisesti vapaita. tämä yksinkertaisuus voi olla syvällisen pohdinnan tulos. nämä henkisesti vapaat ihmiset voivat kyllä työskennellä millä alalla tahansa ja millä tahansa koulutuksella. duunareissa on orjia samalla tavalla kun salkkuihmisissä ja päin vastoin
mielestäni liittyy oleellisesti onnellisuuteen.
http: //www. buddha-dharma. info/buddhalainen/sivu3. htm
minusta tämä kaava jolla keskustelu etenee av:lla on huoh.
ap: aloitus
sitten monta viestiä jossa ap haukutaan ylimieliseksi
ap puolustautuu
ap:ta haukutaan lisää
--->
Yksinkertainen ja vähään tyytyväinenhän eivät ole ollenkaan samoja asioita, vaan yksinkertainen tarkoittaa älyllisesti tyhmempää ihmistä.
Mutta, itse kuulun niihin jotka viihtyvät kotona eikä kerää materiaa talon täydeltä. Olen hoitovapaalla eikä minulla ole korkeaa koulutusta. Itse asiassa lukion jälkeen päädyin ammattikouluun ja löysin " hanttihomman" josta pidän ja jolla tulee kuitenkin toimeen.
Minua ei sen suuremmin liikuta jos jossainpäin maailmaa terrorisoidaan tai tsunamit tai tulvat mylläävät. Ainoastaan jos kotimaassa tai jollain tapaa edes epäsuorasti liittyy minuun, niin tapahtumalla on vaikutusta minuunkin.
En murehdi USAan liittyvistä asioista, eikä minun suremisillani ole vaikutusta sotiin. Teen sen mitä voin, kierrätän ja vältän kertakäyttökamaa.
Voin väittää olevani onnellinen.
Olen juuri tuommoinen yksinkertainen mutta onnellinen ihminen.
Teen työtä josta tykkään vaikka juuri ja juuri jaksoin kouluttautua(lastenhoito).
Koti, perhe, ystävät ja sukulaiset ovat tärkeimmät elämässä, lisäksi elämään kuuluu pientä liikuntaharrastusta ja yhdistystoimintaa.
Onnellisuutta lisää pienet asiat kuten lähiluonto, kotikaupunki, meren läheisyys, kulttuuritapahtumat.
Mitään desingiä ei kotoa löydy, mutta kaikki on sydämellä valittu ja paikoilleen asetettu. Maailmaa voi nähdä vaikka mukavasti nojautolista upeiden matkaohjelmien ja dokumenttien kautta, mitään paloa matkustamiseen ei ole.
siis sellaisia ihmisiä, jotka ei taviottele kuuta taivaalta, töissä käydään tasan, että saadaan leipää pöytään yms. Siis näiden elämä ei näytä kauheen jännittävältä, makeelta ulos päin. Esim. yks sukulainen on juuri sellainen, asuu perheinensä tuppukylässä(ei tietenkään meinaa mitään asua tuppukylässä) ja ei kaipaa mihinkään suureen maailmaan, ilot löytyy kun esim. bensa on halpaa jossain tai lastenvaatteet tai jotain. Ei oo kuitenkaan mitään köyhiä sillain eikää yhtään raukkoja. jotenkin tyytyväisiä ja tasapainoisia. :) Itte en viihtyisi, mutta yleisesti ei yhtään huono vaihtoehto.
minäkin olen pohtinut ko. asiaa. Yksinkertainen on tietenkin vaikea määritellä tai käyttää tässä kohtaa, mutta itse tunnen yhden ihmisen, joka ei sen kummemmin pohdi ja pähkäile asioita, ei ole kovin kiinnostunut ulkomaailman tapahtumista (kotiäitinä), ei " turhia" murehdi, ei omaa laajaa sosiaalista tai harrastuksellista piiriä, ei ole kouluttautunut korkealle, mutta elämänasenne on todella kohdallaan ja hän on aina iloinen ja nauravainen (ihan oikeasti!).
En todellakaan tiedä, mitkä näistä tekijöistä vaikuttavat (jos vaikuttavat) hänen kokemuksiinsa omasta elämänlaadustaan, mutta yksi minkä olen itse huomannut on, että monesti " tieto lisää tuskaa" ja kovin syvällisesti tuntevat ja pohdiskelevat ihmiset eivät välttämättä yllä tuolle onnellisuuden tasolle...
Olisitpa töissä sairaanhoitajana niin näkisit miten erilaisia ihmiset todella ovat!