Ovatko muut huomanneet, että kolmas lapsi muuttaa elämää kuitenkin aika paljon.

Minkalaisia vierailijoita olette muiden luona? Ovatko lapset ottaneet ns. vallan? riittaako teilla aikaa jokaiselle lapselle?

On paljon vilkkaampaa ja todellakin paljon paljon enemmän työtä...



Meillä tämä kolmas on nukkunut huonosti aina, syö huonosti, nyt 2-vuotiaana on JOKA paikassa, sellainen ikiliikkuja. En oikein ehdi mitään tehdä näiden kahden vanhemman kanssa, kun tuota pienintä pitää jatkuvasti pitää silmällä.



Todellakaan ei voi lähteä noin vain minnekään enää. On työläämpää kolmen kanssa...

Yksi tosi hyvä ystävä katosi pikku hiljaa sen jälkeen kun oli synnyttänyt kolmannen. Palasi töihin, eihän tällaisen kotiäidin kanssa nyt passaa kaveerata. Minä olin aktiivisempi ottamaan yhteyttä, kun huomasin miten hän tavallaan kohteli minua, vähensin yhteyden pitoa ja mitä siitä sitten seurasikaan.. hiipuminen... No, esikoinen on vilkas, muuta rauhallisempia, enpä nyt tiedä ollaanko kylässä sen ihmeellisempiä kuin muut lapsiperheet silti. No ei meillä kyllä lapset ole mitään valtaa ottaneet. Ja kyllä meillä lapset huomiota saavat, ei kolme silti vielä kovin paljon ole siinä mielessä. ap

Me mennään ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Jotkut aina ihmettelee, että miten viitsit lähteä kolmen lapsen kanssa kaupungille julkisilla, mutta sehän on vain mukavaa. Tarpeeksi harvoin (1-2krt/kk) kun käy niin se on lapsille nautinto. Lapsista on seuraa toisilleen. Ainoastaan parempaan suuntaan on menty. Ruokalaskussa vaan alkaa näkyä kolmas lapsi. Kaikki ruokapakkaukset on tehty neljälle ja kun kolmaskin lapsi syö jo samaa ruokaa, niin monesti pitää ottaa se toinen paketti.

minullekin on tullut ihan yllätyksenä, etukäteen kuvittelin että siinä tuo kolmas menee missä kaksikin... meidän kuopus on varsin vilkas ja saa keskimmäisen houkuteltua mukaansa ja yhdessä sitten keppostelevat aina kun silmä välttää...



liikkuminenkin on sellaista joukkojenhallintaa. ei hirveästi enää huvita mennä kaupoille shoppailemaan koko revohkan kanssa kun riehaantuvat kuitenkin eikä ostoksista tule yhtään mitään.



meillä kolme poikaa 2v ikäeroilla.

Olen kyllä joskus ollut ostoksilla koko joukon kanssa ja on selvitty ihan mukavasti. Omaa aikaakaan ei ole yhtään tuon huono päiväunisen takia...

sen jälkeen kun esikoinen syntyi, siihen katosi kaikki se, mitä ennen tehtiin miehen kanssa kahdestaan. Ihan samoin ollaan aina lasten kanssa 365 päivää vuodessa, oli heitä yksi tai kolme.

Olen kyllä joskus ollut ostoksilla koko joukon kanssa ja on selvitty ihan mukavasti. Omaa aikaakaan ei ole yhtään tuon huono päiväunisen takia...

:)

Kahden kanssa olin elämäni tarmossa ja mentiin aikas paljon joka paikkaan. Tuplarattailla pääsi kivasti liikkumaan jne.



Nyt tämä on kyllä tosiaan sitä " joukkojen hallintaa" vai miten joku kuvasi.

Kun kaikki ovat aika pientiä niin työmäärä tuntuu lisääntyneen.

Enemmän passaamista, pyykkäämistä, siivoomista jne.

Ehkä tilanne muuttuu taas sitten kun vauvakin liikkuu, syö samaa ruokaa kun muut, leikkii muiden kanssa jne.

Kova luotto siihen, että elämä tulee helpttumaan.



Hyvää on se, että isommat kyllä oppivat nopeaan juttuja ja omatoimiseksi kun ei aina ole kaikki valmiina. Ja ihanaa aikaa kuitenkin seurata noita pikkuisia.



Meillä vanhimmainen täytti ennen joulua neljä ja nuorin 7kk.

luulen kyllä että 4 olis isompi muutos ku ei kaikki edes mahu tavalliseen autoon.



ja mitä kavereihin tulee..niin jos ne katoaa niin ne ei ole niin hyviä kavereita ku luulit.

Eka ei muuttanut juuri mitenkään, nukkui sairaalsta päästyä jo koko yön unet ja vain nukkuin ja söi ja oli niiiin helppo ja elämä jatkui lähes samoin kuin ennenkin, ehdin käydä harrastuksissakin jne. Mutta kun toinen syntyi, jolla oli koliikki ja monenlaista allergiaa ja muutenkin hyvin tempperamenttinen ja äidissä kiinni niin, että minnekään en yksin pääse minuutiksikaan..kaikki harrastukset ja oma aika jäänyt jne.. Yllättävän raskaaksi mennyt elämä..:(

Eikä välttämättä helpompaan suuntaan. Esikoinen oli vasta 2v kolmannen syntyessä. Ja faktahan se on että sitä vähemmän aikaa riittää kullekin, mitä enemmän lapsia on. Aina ei voi esim. ottaa isompaa syliin jos on syöttämässä pienempää.

Vierailija:

minullekin on tullut ihan yllätyksenä, etukäteen kuvittelin että siinä tuo kolmas menee missä kaksikin... meidän kuopus on varsin vilkas ja saa keskimmäisen houkuteltua mukaansa ja yhdessä sitten keppostelevat aina kun silmä välttää...

Meillä muuten sama juttu!!! Mutta vähän niin päin että meidän KESKIMMÄINEN, joka on erityistarpeinen lapsi, houkuttelee tämän pienimmän mukaansa kaikenlaiseen pahantekoon. Meidän vanhin poika on niin järkevä että se ei enää kaikenlaiseen hömppään mene mukaan. Ja vähän vahtii ja katsookin tämän pienimmän perään. Mutta tämä keskimmäinen tyttö sitten + vielä siihen tämä pikkuveli 2v...

Nro 3

Mustakin tuntuu, että meillä aina joku itkee tai huutaa!! Meidän esikoinen on siis järkevä poika, 6v. Mutta hänkin on alkanut saada jotain uhmaitkuja välillä.



Sitten on tämä erityistarpeinen tyttö 5v. Hän itkee joka päivä erittäin paljon. Kun hänellä on näitä kielenymmärtämisvaikeuksia yms. niin hän sitten aina reagoi itkulla kaikkeen. Eikä hän osaa yhtään puolustautuakaan vaikkapa jos pikkuveli 2v, vähän pökkää häntä. Heti vain itkee ja parkuu.



Sitten tietty pikkuveli parkuu välillä, no kun hän on kuitenkin tietysti vielä niin pieni.



Ja isoveli mustasukkaisesti vahtii tavaroitansa ja pikkuveli haluaisi jatkuvasti leikkiä isoveljen tavaroilla... Että kyllä tässä on tekemistä!



Aika paljon on mun mielestä vielä myös ruokapöydässä aikamoista rumbaa. Pikkuveli syö itse, mutta sotkee minkä kerkeää. Suosikkipuuha on ruoan heittely ja maitomukin kaataminen.



Erityistyttö valittelee ruoasta, häntä pitää patistella eikä hän ole omatoiminen missään.



No kyllä kai tämä tästä:-)). Iloinen olen kyllä lapsistani!!



3

Eka ja kolmas ovat ihan erilaisia heidän kanssa voi käydä/tehdä kaikkea. Tokan kanssa kauppakäynnitkin muodostuvat yleensä painajaisiksi.

Lapsissa on valtavia eroja tässäkin. Toki jos on kolme suht rauhallista ja järkevää lasta, niin ei kai se elämä sitten niin raskasta tai vaikeaa ole?



t. yhden rauhallisen, yhden erityislapsen ja yhden vilkkaan taaperon äiti.

Mutta kummastakaan ei ole ollut mitään ongelmaa. Kolmatta kuumeillaan enkä usko että siitäkään mitään kummaa tapahtuu.



Lapsilla on 14 kk ikäeroa ja olen päässyt liikkumaan niin yksin ilman lapsia ja yksinään kummankin kanssa. Nyt isompina (alle 4- vuotiaita) ne saa kyllä kuriin, mutta ei todellakaan haittaa että ne on vilkkaita.



Joku toinen voi kokea oman jaksamisensa erilailla. Esim. ystäväni ei sitten millään uskonut että lapseton voi osata vaihtaa vaipan vaikkei ole omaa lasta. ;)



Mutta mua ihmetyttää se että joku jaksaa miettiä kuka pitää ystävyydessä alotetta yhteydenpidossa! Ehkä se kaveri jolla selvästi aapeen kirjotuksen mukaan on vähempi lapsia ja palannut töihin -ei vaan jaksa/ehdi? Just tollanen vertaaminen on perseestä! Ehkä se sun kaveri haluaa tarjota sulle omaa rauhaa ja lepoa kun sulla varmaan on tekemistä lapsissa ja muissa vieraissa??? ;)

Tai ajattele vaan kaikki negatiivisesti, sillähän se ystävyys kaatuu.

Ystävyys on ystävyyttä, ei vertailua!