En jaksa kolmatta lasta ja olen raskaana! Mitä teen?

Usko siihen väitteeseen, että kolmannesta lapsesta sitä vasta nauttii :)

älä pilaa itsesi, miehesi ja lastesi elämää!

Kuulostaa erikoiselta, että kaksi aikuista ei jaksa paria lasta.

Meillä oli ennen 2 lasta. Rauhallinen esikoinen ja tosi villi kakkonen. Mies reissutöissä. Jaksoin noiden kahden kanssa ihan hyvin vaikka villi kakkonen työllistikin paljon.

Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja mietin aborttiakin. Mies kumminkin suostutteli pitämään lapsen (eihän hänen tarvitse edes olla lasten kanssa...)

Nyt kun vauva on jo 1v niin minä olen ihan loppu. Mies on vuodessa n 10 viikkoa kotona (tekee kotonakin töitä), sukulaiset kaukana ja minä en muuta kuin huudan lapsille ja olen heitä muutamia kertoja läppäissytkin :(



Jos tuntuu, että et jaksa niin ajattele mielummin aikaisempia lapsia ja heidän etuaan...

Nyt sinulla on aikaa varautua pahimpaan ja hommata tosi laaja turvaverkosto.

Meilläkin on se vähäkin liitto mennyt alamäkeä miehen työkiireiden ja minun stressin myötä.

MEillä riittää rakkautta.

Aborttia en halua, en pystyisi elämään sellaisen asian kanssa. Eikä mieheni varmasti minua siihen painostaisi, mutta luultavasti sitä ehdottaisi kuitenkin. Enkä vaihtaisi näitä kahta maailman rakkainta villikkoa mihinkään, he ovat minulle kaikki kaikessa. Mutta silti olen välillä niin väsynyt että itkettää, ja aviomiehen kanssa ei jakseta tehdä mitään yhdessä.



Mutta ei siitä ole kuin pari kuukautta, kun yhdessä suunnittelimme huoneratkaisuja, isyysvapaita ja tuplarattaita. Mieheni on ihana, vastuullinen mies, mutta kaipaa omaa vaimoaan takaisin vaippamaailmasta. Niin hän asian ilmaisi.

ap

Hei,



koeta ajatella aikaa hieman eteenpäin, vaikka se ehkä hankalaa onkin. Raskauden aikana ne toisetkin lapset kasvavat ja vanhinhan taitaa olla vauvan syntyessä jo eskarissa?

Jutelkaa miehen kanssa, että satsaatte tähän hommaan yhdessä ja kestätte sen YHDESSÄ. Kuten jo kahden lapsen äitinä tiedät, niin parin vuoden päästä on jo helpompaa. Voitte jopa sopia sen, että ette eroa ainakaan sen väliaikaisen härdellin takia ekaan kolmeen vuoteen ;-), koska se on VÄLIAIKAISTA.

Kannattaa myös miettiä lapsen mukanaan tuomia hyviä asioita, sellaisiakin mitkä koit hyväksi vanhempien lasten syntyessä ja kasvaessa. Ja sitten - ajattele tulevaisuuttasi, esimerkiksi 20 vuoden päähän. Eikö ole ihanaa ajatella, että sinulla on kolme aikuista lasta, jotka ilahduttavat sinua ja joiden elämää saat seurata. Elämässä säilyy elämisen maku vielä vanhempanakin, kun omat lapset alkavat raahata vaimoehdokkaita ja sitten jo tulee lapsenlapsia yms.



Olen itse hetkessä eläjä ja meillekin tuli kolmas vauva isompien lasten ollessa 6 ja 4. Itselläni toimi ja toimii edellee (nuorin 1) nämä mielikuvat ja päätökset (vaikka normaalisti en siis osaa ajatella pitkälle eteenpäin). Kolmas lapsi on tuonut tosi paljon iloa ja uudenlaisia juttuja varsinkin isoveljille, vaikka luulin juuri päinvastoin. Jollain tavalla olen oikein ylpeä juuri siitä, että olen pystynyt nauttimaan tästä ajasta ja lapsesta juuri näillä mielikuvilla tulevaisuudesta. Ja ylpeähän tällaisesta katraasta saa olla ja tosi hienoja asioita tulee eteen lasten kasvettua.



Parisuhde on pysynyt hyvänä meillä, kun nyt jo tietää mitä pitää tehdä. Eli säännöllisesti käydään kahdestaankin ulkona. Lisäksi itselle on ollut hyvä katkos mökkihöperyyteen muutamat yksin-päivät. Tällöin mies on ollut vapaalla tai ottanut ylityövapaan tai mitä tahansa, ja minä olen lähtenyt jo aamusta pois kotoa tekemään mitä haluan. Noina päivinä olen saanut leikkiä itsellistä ja ne on virkistäneet. Ei ole ollut ikävä töihin, varsinkin kun olen joitakin päiviä käyttänyt opiskeluunkin.



Teet itse päätöksen, mutta toivottavasti tämä positiiviseksi kääntynyt kokemus kannustaa sinua näkemään ilon ja onnenkin!



t. popo

lapset päivähoitoon? Vai voisitko järjestää arkea helpommaksi esim luopumalla ylimääräisistä leluista, tavaroista, vaatteista ym ja järjestämällä kodin hyvin helppohoitoiseksi. Esim leluja kerrallaan lapsille esille vain muutama ja muita pitäisit lukkojen takana. Lelut silloin aina " uusia" ja kiinnostavampia. Isommalle askartelutarvikkeita. Pöytätasot tyhjemmiksi mattoja pois ym.



Omaa aikaa nyt kun olet raskaana ja enemmän vastuun vierittämistä miehelle! Vastuun vastapainoksi myös miehelle aivan omaa aikaa. Ette ehdi tekemään kaikkea yhdessä miehen kanssa, joten kullekin omaa lepoa.

Älä välitä esim. seiskan kommentista. Se ensinnäkin kuulostaa epäuskottavalta ja toiseksi jokainen perhe on yksilöllinen. Saat varmasti voimia!

Olen töissä, ollut kuukauden, ja aamut on helvettiä. Miehen työmatkoihin menee 2 tuntia päivässä (pois 6.30-17.00), joten minä vien ja haen lapset. Aamut on huutamista, kiukuttelua, iltapäivät samoin. Viikonloput on ok, silloinkin kun mies on lauantaitöissä. En takuulla vie ainakaan pienempää päivähoitoon jos jään kotiin, se juuri tekee elämästämme rankkaa..



11, kiitos ihanasta, avuliaasta ja lämpimästä kirjoituksesta!



ap

Äiti on ollut leskenä jo yli 10 vuotta. Eikä ole uutta miestä ottanut, vaikka ottajia olisi kyllä ollut.



Veli asuu Lontoossa ja ehtii työltään käydä joka toinen vuosi jouluna äidin luona. Eikä ole perhettä perustanut, tyttöystävä on kuulemma, taas uusi.



Sisko on ikuinen opiskelija. Omissa oloissaan, käy kyllä äidin luona, mutta lähinnä silloin, kun tarvitsee rahaa ja vaatteita ja kirjoja tms.



Minä olen perustanut perheen. Äitini sanoo, että mummina olo meidän kahdelle lapselle on parasta, mitä hänelle on tässä elämässä tapahtunut. Käymme häntä säännöllisesti katsomassa ja hän meillä. Minä olen se kenelle hän uskoutuu ja minä hänelle.



Joskus hän sanoi, että oli syvästi masentunut, kun alkoi minua odottamaan. Olin vahinko ja nyt mietti, mitä olisikaan menettänyt, jos minua ei olisikaan. Ei pelkästään minua, vaan myös lapsenlapset.

Ajatelkaa mitä puhutte toiselle, toinen on puhki lapsen kanssa, ja te käskette tekemään abortin. Onneksi kukaan ei luultavasti tee aborttia pelkän av:n kommenttien perusteella. Entäs jos tekisi?

... Tuohonhan ei tarvita, kuin hänen panostaan. Arvottakoon elämänsä tärkeysjärjestyksen uusiksi ja laittakoon perheen ennen uraa listalle.



Perhe on yhteisprojekti, jossa tarvitaan (yleensä) molempia tai ainakin toimiakseen kaikkien osapuolten kannalta tasaveroisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä, mutta kaikkea ei voi kaataa vain toisen työikäisen vastuulle.



Eihän firmakaan (OY) toimi niin, että yksi tekee kaiken muiden osakkaiden puolesta. TMI onkin sitten eri juttu, mutta se on valinta, myös arvovalinta...



Toivottavasti ymmärsit pointtini



T: yrittävä kotiäiti, jonka yritystoiminta kaatuisi ilman miehen osallisuutta perheen arkeen.

nyt ensin puolisosi kanssa ja murehdi sitten jos on syytä. ONNEA!

Juttelin miehen kanssa, hän oli aluksi vähän vaikeana, ja sanoi että jutellaan kun ollaan saatu lapset nukkumaan. Sitten hän lähti lenkille, oli pitkään lenkillä, minä laitoin yksin lapset nukkumaan sillä välin. Kun hän tuli takaisin, hänellä oli mukanaan suklaalevy (kukkakaupat olivat kiinni ja kioskilta ei parempaakaan saanut) halasi mua pitkään ja sanoi että näin on tarkoitettu, lapsi on tervetullut, ja me selvitään kyllä.



Että unohtakaa jo se abortti-huutelu, sanoin jo aiemmin ettei se ole vaihtoehto.



ap