Lue keskustelun säännöt.
Lapsi + anteeksi pyytäminen (tuli tosta toisesta ketjusta mieleen)
29.01.2008 |
En jaksanut tota toista ketjua (perhekerho) kokonaan lukea, mutta on jo pidemmän aikaa pitänyt täällä ihmetellä tota lasten anteeksi pyytämistä.
Meillä ei ole alle 2-vuotiaalta vaadittu anteeksi pyytämistä, koska en itse usko, että sen ikäinen lapsi ihan tosiaan tajuaa tota syy-seuraus-suhdetta. Siis se sana " anteeksi" ei heillä välttämättä tarkoita samaa kuin aikuisilla. Vanhemmille lapsille ollaan sitten alettu opettamaan, että jos esim. satuttaa jotain lasta/aikuista (oli se sitten vahingossa tai tahallaan), olisi hyvä pyytää sitä anteeksi, niin toiselle tulisi parempi mieli. Vanhin lapsemme on kohta jo 5-v, mutta ei edelleenkään suostu koskaan pyytämään keneltäkään perheemme ulkopuoliselta anteeksi. Tosi harvoin tekee mitään sellaista, mitä pitäisi muilta pyytää anteeksi, mutta silloin harvoin kun tekee (esim. vahingossa satuttaa toista lasta), ei millään suostu pyytämään anteeksi. Olen sitten itse pyytänyt anteeksi tältä lapselta, kun oma lapseni häntä (vahingossa tai joskus harvoin tahallaan) satutti ja kertonut, että omaa lastanikin harmittaa, eikä hän siksi halua tulla pyytämään anteeksi. En vaan millään pysty pakottamaan lastani pyytämään anteeksi, jos hän ei halua sitä tehdä. Meiltä vanhemmiltaan ja veljeltään lapsi pyytää yleensä anteeksi, jos siihen on aihetta. Usein ilman erillistä kehoitusta ja yleensä viimeistään, kun mainitaan, että pitäisi pyytää anteeksi. Ihan aina ei meiltäkään pyydä anteeksi, jos lasta oikein harmittaa.
Toinen juttu mikä mua häiritsee, on se, kun vanhemmat opettavat lapsensa halaamaan samalla kun pyytävät anteeksi. Varmaan perhepiirissä toimii ihan hyvin, mutta esim. puistossa on aika hämmentävää ja joskus jopa pelottavaa, kun joku lapsi tulee ensin tönäisemään nuoremman (2 v) lapseni kumoon ja hetken päästä äiti raahaa lapsensa takaisin paikalle pyytämään lapseltani anteeksi. Itkuhan siinä monesti tulee tolle nuoremmalle, kun tämä tönäisijä-lapsi lähestyy uudelleen ja tulee halaamaan. Lapseni lähinnä pelkää, että hänet tönäistään uudelleen kumoon! Eikä todellakaan ole mikään nössö-tapaus, vaan ihan reipas lapsi, joka ei vaan halua, että vieraat lapset tulevat häntä halaamaan, varsinkaan sen jälkeen, jos ovat ensin tönäisseet tai vieneet lelun kädestä. Eli voisitteko jättää sen halaamisen väliin tai älkää ainakaan laittako lastanne halaamaan, jos toinen lapsi sitä pelkää!
Kommentit (19)
Teidän 5v on siis niin kuriton ja tottelematon, että ei tosiaan tee kuten äiti/isä opettaa ja kehottaa? Ehkä tosiaan olisi kannattanut opettaa anteeksi pyytämisen MERKITYS jo pienempänä, ettei siitä tarttisi nyt tehdä tuollaista numeroa.
Ja JOS (aivan niin) alle 3v ei ole ollut tilannetta, jossa pitäisi pytää anteeksi, olisin itse käyttänyt opetusmielessä hyväkseni niiden muiden (kiusaa tekevien) kakaroiden anteeksipyyntöyrityksiä ja selittänyt lapselleni, että nyt tuo pyytää sinulta anteeksi, kun eki tuhmasti. Jos sinä teet joskus tuhmasti on sinunkin pyydettävä anteeksi ja blaablaablaa...
Älä siis yritä esittää täydellistä äitiä täydellisine lapsineen. Anteeksi pyytämisen taito kuuluu peruskätöstapoihin, kuten kiittäminen jne!!!!
Vierailija:
Meidän kohta 5 v on todellakin niin junttura, että jos on päättänyt, ettei pyydä anteeksi, niin ei sitten todellakaan suostu pyytämään. Silloin harvoin, kun noin on käynyt, ollaan laitettu jäähylle, mutta ei auta mitään. Noissa tilanteissa on se toinen osapuoli ehtinyt sitten lähteä jo kotiinkin, mutta ei lapseni ole suostunut anteeksi pyytämään edes seuraavina päivinä tai viikkoina. Oisko pitänyt pitää monta kuukautta putkeen siinä jäähyllä?Entä miten vartavasti opetat lapsen pyytämään muilta ihmisiltä anteeksi, jos ei alle 3-vuotiaana ole koskaan ollut sellaista tilannetta, että olisi pitänyt pyytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellakin on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, joka koskee myös halaamista.
Taisit ymmärtää vähän väärin! Mä todellakin haluaisin, että lapseni pyytäisi anteeksi myös perheemme ulkopuolisilta ihmisiltä, jos vahingossa tai tahallaan satuttaa heitä. Mutta joissan asioissa hän on vaan niin itsepäinen (ja myös kuriton ja tottelematon), ettei mikään auta. Näitä anteeksipyyntö-tilanteita on onneksi ollut todella vähän, mutta kovasti toivoisin, että sellaisissa tilanteissa lapseni pyytäisi anteeksi. Muuten hän osaa kyllä hienosti käytöstavat ja olen siitä tosi ylpeä! Mutta toi anteeksipyytäminen on jostain syystä tosi vaikeaa tai lähes mahdotonta. Aina kun joku toinen lapsi on satuttanut lastani ja tullut pyytämään anteeksi (onneksi kaikki eivät halaa), olen omalle lapselleni selittänyt, että niin hänenkin pitäisi tehdä, jos tekee toiselle jotain ikävää. Ehkä lapsessani on tosiaan jotain vialla, kun ei asiaa ymmärrä tai suostu niin tekemään =(
Että en todellakaan ole mikään täydellinen äiti, jolla olisi täydellinen lapsi...
Miten olisimme voineet opettaa alle 2-vuotiaalle anteeksi pyytämistä, kun lapsi ei koskaan tehnyt mitään anteeksi pyydettävää. Ei kaikkien lapset töni, vie leluja käsistä tms. alle 3-vuotiaana. Lapsi ei myöskään lyönyt meitä vanhempia tms. Ihan oma-aloitteisesti pyysi pienestä asti anteeksi, jos esim. juostessaan törmäsi muhun tai isäänsä. Nyt vajaa 5-vuotiaana on ollut vain muutama tilanne, jos lapsi on vahingossa satuttanut toista lasta, eikä ole sen jälkeen suostunut pyytämään anteeksi. Haluaisin kysyä, miten lapsi pakotetaan pyytämään anteeksi, jos siitä kieltäytyy??? Meidän lapsi on niin junttura, että menee mielummin vaikka jäähylle kuin pyytää anteeksi, jos on päättänyt, ettei anteeksi pyydä. Ei siinä silloin paljon auta, jos vanhempi sanoo, että on pakko pyytää anteeksi! Pyydättekö itse aina samantien anteeksi, jos olette esim. loukanneet miestänne jotenkin tai olette riidelleet miehenne kanssa ja toinen on pahoittanut mielensä? Ainakin mun mies on sellainen, että myöntää vasta monen päivän päästä virheensä ja pyytää vasta silloin anteeksi. Ei koskaan pyydä heti, kun " tilanne on päällä" , koska luulee silloin olevansa oikeassa. Ehkä lapsellani on sama juttu. Itse kyllä pyrin pyytämään mieheltä anteeksi, vaikka itseäni jokin asia vielä suututtaisi, mutta aina en minäkään pysty siinä tilanteessa anteeksi pyytämään.
Tosta halaamisesta vielä. Meillä halaillaan kotona tosi paljon, mutta en yhtään ihmettele, jos 2-v ei halua vieraan lapsen halaavan, varsinki jos sama lapsi on aikaisemmin käynyt tönäisemässä tms. Miettikää omalle kohdallenne, miltä tuntuisi, jos joku vieras aikuinen tulisi ensin lyömään ja sen jälkeen halaamaan... Eli säästäkää ne halaukset omaan perhepiiriinne tai tuttujen lasten seuraan.
Vierailija:
Haluaisin kysyä, miten lapsi pakotetaan pyytämään anteeksi, jos siitä kieltäytyy??? Meidän lapsi on niin junttura, että menee mielummin vaikka jäähylle kuin pyytää anteeksi, jos on päättänyt, ettei anteeksi pyydä. Ei siinä silloin paljon auta, jos vanhempi sanoo, että on pakko pyytää anteeksi! Pyydättekö itse aina samantien anteeksi, jos olette esim. loukanneet miestänne jotenkin tai olette riidelleet miehenne kanssa ja toinen on pahoittanut mielensä? Ainakin mun mies on sellainen, että myöntää vasta monen päivän päästä virheensä ja pyytää vasta silloin anteeksi. Ei koskaan pyydä heti, kun " tilanne on päällä" , koska luulee silloin olevansa oikeassa. Ehkä lapsellani on sama juttu. Itse kyllä pyrin pyytämään mieheltä anteeksi, vaikka itseäni jokin asia vielä suututtaisi, mutta aina en minäkään pysty siinä tilanteessa anteeksi pyytämään.Tosta halaamisesta vielä. Meillä halaillaan kotona tosi paljon, mutta en yhtään ihmettele, jos 2-v ei halua vieraan lapsen halaavan, varsinki jos sama lapsi on aikaisemmin käynyt tönäisemässä tms. Miettikää omalle kohdallenne, miltä tuntuisi, jos joku vieras aikuinen tulisi ensin lyömään ja sen jälkeen halaamaan... Eli säästäkää ne halaukset omaan perhepiiriinne tai tuttujen lasten seuraan.
Jos ei 5v pysty heti pyytämään anteeksi, kyllä on vanhemman syytä laittaa lapsi miettimään tilannetta uudelleen.
En pysty minäkään eikä 3- ja 5-vuotiaat lapsenikaan aina heti pyytämään anteeksi, mutta tuollaisessa tilanteessa on jäähy paikallaan.
Kun aikuinen on sitä mieltä, että lapsi on tehnyt väärin ja huomauttaa tälle tästä, eikä lapsi pysty (minkätakia tahansa) pyytämään anteeksi, kyllä hänet pitäisi pistää sivuun niin kauan kuin pyytää anteeksi, olkoonkin vaikka kuinka kauaksi aikaa. Minusta on lapsessa vikaa, jos ei pysty 5-vuotiaana miettimään miltä toisesta tuntuu ja olemaan pahoillaan jos on teoillaan tai käytöksellään aiheuttanut toiselle mielipahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän se juju juuri on. Opitaan ensin sana, myöhemmin merkitys. Ei lapsi ymmärrä välttämättä aluksi kiitos-sanan merkitystä tai heippa-sanan merkitystäkään, mutta harvempi jättää ne sen vuoksi opettamatta.
Kyllä mä opetan lapseni pienestä pitäen pyytämään anteeksi, nimenomaan siksi, että se pyyntö on sen loukatun osapuolen oikeus. Pikkuhiljaa se pienikin lapsi oppii sen anteeksipyynnön merkityksen, mitä väliä jos ei heti niin syvällisesti sisäistä mistä on kysymys. Tuskin pieni lapsi ymmärtää kiittämisenkään merkitystä heti alkuunsa, mutta kyllä sekin meillä kuuluu peruskäytöstapoihin.
Millä tavalla se anteeksipyytäminen sitten on pahasta pienen lapsen kohdalla teidän mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei se tarkoita sitä, että koko anteeksipyyntö pitää unohtaa.
Jos ei lapsi kykene heti pyytämään anteeksi, hänet voi lähettää rauhoittumaan omaan huoneeseen, jutella hänen kanssaan (mikä kullekin lapselle sopii) ja sanoa, että voi tulla takaisin tilanteeseen, kun on valmis pyytämään anteeksi. Ja todellakin pitää sitten pitää huolta siitä, että lapsen kohdalla mikään tilanne ei " etene" , ennen kuin se anteeksipyydettävä tilanne on hoidettu loppuun.
Lapsi ei siis esim. ala syömään, katselemaan televisiota, leikkimään tms. ennen kuin se anteeksipyyntö on hoidettu pois alta.
pyytämään anteeksi liian aikaisin, ja koska tämä ei vielä osannut puhua, käytin halausta anteeksipyyntönä.
Nyt olen tajunnut, että kaikki eivät pidä halaamisesta ja joissain perheissä se on jopa kiusallista. Eli meillä halaillaan nyt vain perhepiirissä ja muuten pyydetään sanallisesti anteeksi.
Mutta se anteeksipyyntö tosiaan vaatii sen, että osaa puhua ja ymmärtää asian merkityksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt meidän 3v on jo pari viikkoa jos vähäkään tönäiseen vahingossa tai astuu jalalle, niin vuolaasti pyydellyt anteeksi. Ja samaten kyllä sanoo " pyydä anteeksi minulta" jos vahingossa häntä tönäisee vaikka hississä. Mutta siis mitenkään kotona tätä ei ole opeteltu, jostain on tarttunut. ;D
pakotti halaamaan anteeksi pyytäessä. Se oli kamalan noloa! Tulipa samalla rangaistuksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vieraita ei tarvi halailla, sanallinen anteeksipyyntö riittää. Itsekään en tykkää halailla vieraita ihmisiä, en oikeastaan edes ketään oman perheen ulkopuolista
Pienille lapsille, jotka siis ei puhu, on aika vaikea opettaa anteeksipyyntöä muuten. Niin ja meillä kyllä vaadittu heti anteeksi pyytämään, kun lapsi on tietoisesti alkanut esim. muksimaan toisia tai viemään leluja kädestä tms. pientä kiusaa. Helpointa on sanoa taaperolle " nyt pyydät siskolta anteeksi" , viedä tämä taapero isosiskon luo ja sisko ottaa " anteeksi pyytäjän" halaukseen --> tulee malli siitä, että anteeksi pyydettäessä mennään toisen luo ja ollaan hyvänä sille.
Ja tosiaan nyt kuopus on 1v3kk ja kun käsketään pyytämään anteeksi, niin menee kädet ojossa sitä kohti, jota on kohdellut väärin. Esikoinen 4v. on jo pari vuotta oma-aloitteisesti pyytänyt anteeksi (ja häneltä tosiaan myös n. 1v-vuotiaana alettu vaatia sitä). Toki välillä juntturoi, ettei halua, mutta kyllä meillä ton ikäinen pakotetaan jo pyytämään anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Pienille lapsille, jotka siis ei puhu, on aika vaikea opettaa anteeksipyyntöä muuten. Niin ja meillä kyllä vaadittu heti anteeksi pyytämään, kun lapsi on tietoisesti alkanut esim. muksimaan toisia tai viemään leluja kädestä tms. pientä kiusaa. Helpointa on sanoa taaperolle " nyt pyydät siskolta anteeksi" , viedä tämä taapero isosiskon luo ja sisko ottaa " anteeksi pyytäjän" halaukseen --> tulee malli siitä, että anteeksi pyydettäessä mennään toisen luo ja ollaan hyvänä sille.Ja tosiaan nyt kuopus on 1v3kk ja kun käsketään pyytämään anteeksi, niin menee kädet ojossa sitä kohti, jota on kohdellut väärin. Esikoinen 4v. on jo pari vuotta oma-aloitteisesti pyytänyt anteeksi (ja häneltä tosiaan myös n. 1v-vuotiaana alettu vaatia sitä). Toki välillä juntturoi, ettei halua, mutta kyllä meillä ton ikäinen pakotetaan jo pyytämään anteeksi.
Anteeksi pyytäminen ei saa olla myöskään keino, jonka varjolla jatketaan toisen lapsen kiusaamista! Silloin on anteeksipyytäminen ymmärretty aivan väärin. Olen nähnyt näinkin tapahtuvan. Helppoa pyytää anteeksi ja sitten taas kiusata. Puuttukaa tähänkin pliis.
ovatkin jo " isoja" , 5 ja 6v...
mutta viimekesänä huomasin hyvin että eräälle pojalle, silloin 6v, ei ollut todellakaan opetettu kotona pyytämään anteeksi!
satutti lastani pahasti silmään, juoksi karkuun!
seuraavana päivänä koitti tulla taas pihaamme leikkimään, jolloin minä puutuin asiaan. (lapseni oli sanonut ettei enää leiki kyseisen pojan kanssa!)
yli puoli tuntia kesti ennen kuin poika pyysi anteeksi!
ja minä pysyin kyllä koko ajan ystävällisenä mutta päättäväisenä...
nyt siis todellakin lopettaa hyväksi havaittu halaamiskäytäntö perheessämme sinun lapsesi takia?
Menet siis pyytämään hänen puolestaan anteeksi tekemisiään.
Kyllä meillä ainakin jo alle parivuotias ymmärtää jos toista sattuu ja tulee puhaltamaan sekä pyytämään anteeksi.
Meidän kohta 5 v on todellakin niin junttura, että jos on päättänyt, ettei pyydä anteeksi, niin ei sitten todellakaan suostu pyytämään. Silloin harvoin, kun noin on käynyt, ollaan laitettu jäähylle, mutta ei auta mitään. Noissa tilanteissa on se toinen osapuoli ehtinyt sitten lähteä jo kotiinkin, mutta ei lapseni ole suostunut anteeksi pyytämään edes seuraavina päivinä tai viikkoina. Oisko pitänyt pitää monta kuukautta putkeen siinä jäähyllä?
Entä miten vartavasti opetat lapsen pyytämään muilta ihmisiltä anteeksi, jos ei alle 3-vuotiaana ole koskaan ollut sellaista tilannetta, että olisi pitänyt pyytää?