Toisille vanhemmuus vaan sopii paremmin kuin toisille

Tätä olen miettinyt itsekin. En ole koskaan kylläkään viihtynyt kovin hyvin kotona.

Minä taas viihdyn kotona ja koen omakseni mutta lähipiirissä on sellaisiakin, jotka eivät ollenkaan voi olla kotona, vaan menevät mahdollisimman äkkia takas töihin. Ihmiset vaan on erilaisia.

Ollaanhan me perheenäkin matkusteltu toki sen mitä rahallisesti on pystynyt. t ap

Lapsen takia sinnittelen kotiäitinä mahdollisimman pitkään, kun en hoitoonkaan halua pientä laittaa. Itse pitkästyn kotona ja tuntuu että " menen jotenkin hukkaan" , kun vaan lasta hoitelen. No, syksyllä töihin ja nyt pitää nauttia tästä viimeisestä puolesta vuodesta!



Mulla mielialaan vaikuttaa paljon se, kun inhoan siivoamista, olen huono pitämään järjestystä yllä, ja tuntuu että joka päivä pitää siivota. Enkä suuremmin nauti muistakaan kotitöistä ja niitähän tuntuu piisaavan.

Jostain syystä silti monet ovat suunnilleen vaatimassa että nekin jotka eivät koe vanhemmuutta (etenkään pikkulasten ja vauvojen) mitenkään huippuantoisana pitäisi hankkia monta lasta: Tai että ihmisen jota vanhemmuus ei kiinnosta _yhtään_ pitäisi hankkia silti lapsia!



Oikeasti, kenen etu olisi hankkia lapsi (tai lisää lapsia) jos ei sitä oikeasti halua? Tuskin ainakaan sen lapsen...

Meillä on kolme lasta iältään 8kk-4v2kk. Viikossa on pari kolme sovittua menoa ja muuten menen ja tulen ihan yllättävien päähänpistojeni mukaan. En tiedä aamulla, että viihdymmekö reissussa muutaman tunnin vai tulemmeko vasta illalla kotiin. Toisinaan viihdymme kyllä tiiviisti kotonakin. Tärkeintä on vaihtelu.



Lapset ovat oppineet nukkumaan päiväunensa ihan missä vain kotona, rattaissa, kyläpaikassa, perhekerhossa, junassa... Aiheuttaa kyllä hilpeyttä muissa ihmisissä, kun lapsemme nukkuvat ihan missä vain jos nukuttaa. Vanhimmalle lapselle riittää 15-30 min päikkärit ja muuten kuljemme tuplilla, joissa pienemmät voivat levätä. Toki tarvitsen omaakin aikaa.