vetee selkää kaarelle, vakavaako?

...Meillä oli kakkosella ihan sama homma eli opistotonus-taipumus. Neurologisissa tutkimuksissa kävimme (aivosähkökäyrä + tietokonetomografia) joissa löytyi pieni poikkeavuus vasemmassa pikkuaivossa.



Tämä siis diagnosoitiin 8 kk ikäisenä ja samantien alkoi fysioterapia, joka jatkui aina siihen saakka että poika täytti vuoden. Syy lopetukseen oli se, että poitsu oppi kävelemään 11kk vanhana ja vuoden ikäisenä juoksenteli jo kovasti eikä jalkojen asennoissa ollut mitään häikkää.



Toivottavasti teillä olisi yhtä " lievä" kuin meidän pojalla, nyt vajaa 13-vuotias todella liikunnallinen tapaus! =)



-Allu

meillä molemmat lapset vauvaiässä vetäneet selkää kaarelle kun ovat väsyneitä! En tiedä onko tämä sitten jotain erilaista selän kaarelle vetämistä vai pitääkö nyt huolestua?!? MInä pitänyt ihan normaalina..

teillä vedetään selkää kaarelle??meillä 7 kk poika joka tehnyt selän kaareutusta n. 2kk lattialla..yrittää liikkua niskallaan..eli tavallaan hänen liikkumistapansa selällään..näyttää melko hurjalta kun olisi silta asennossa..pitää kokonaan itseään melkein niskan varassa..neuvolassa sanottiin että jos ei lopu kysästään mitä tämä on..mutta ei ollut huolissaan..

poika vetää usein selkää kaarelleen ollessan selällään, vähän samaan tyyliin kuin teillä muttei liiku. sylissä ollessaan joskus pää on takakenossa jolloin selkä kaaressa, ennen ajattelin että johtuu toi pää retkallaan siitä ettei niskat jaksa pitää kunnolla päätä pystyssä.

pää on vieläkin sekasin noista lukemistani jutuista nyt kun olen seurannut poikaa niin tuntuu ettei se muuta teekään kuin vetää selkää kaarelle, pitää kaiketi vähän itteni hellittää etten ihan pimahda...

mutta hyvä että on kiinnitetty huomiota.



Meillä on keskosena syntynyt poika, jolla oli/on aika vahva tuo taakse kaarelle vetäminen. Keskosilla taitaa olla melko yleistä, esim. pitkän sairaalahoidon (sängyssämakaamisen) takia. Mutta varmaan täysiaikaisillakin voi olla sama ongelma.



Meillä nyt oli niin paljon muutakin sairautta ja pitkä sairaalassaolo, että kotiutumisen jälkeen on käynyt fysioterapeutti kaksi kertaa viikossa jumppaamassa. Nyt poika pian 1v, ja on kehittynyt hienosti. Tuo taakse kaarelle vetäminen on vähentynyt paljon. Ilmeni siis etenkin kun poika suuttui, nukkuma-asento " kuin juustonaksu" pää taakse vedettynä . Käsistä vedettäessä ylös pää jäi roikkumaan taakse voimakkaasti jne..

Meillä tehty myös tutkimuksia , aivosähkökäyrät ja magneettikuvaukset ym. Nämä tehtiin hapenpuutteiden ym. ongelmien takia, ei siis tuon taakse kaareutumisen takia. Vaikka pieniä muutoksia on löytynyt, neurologi on kuitenkin sitä mieltä että tämä kaareutuminen taakse ei johdu niistä vaan on tavallaan opittu väärä malli, joka ohjauksessa häviää. Ja näin siis on käynytkin.

Ja lähinnä haittaa motorista kehitystä, koska vartalon asento on väärä, ja vaikeuttaa tai hidastaa oikeiden asentojen löytymistä.



Eli sellaiset yleiset ohjeet kotiin ovat meillä olleet että välttää sitä taaksekaareutumista kaikin tavoin, ja pitää vauvaa tietoisesti " sykkyrällä" toiseen suuntaan. Eli esim. nostettaessa käännetään aina ensin kylkiasentoon, ja sieltä syliin, EI niin että pää jää taakse retkottamaan. Sylissä ,vauvan selkä itseä vasten,voi pitää vauvan toisesta polvitaipeesta kiinni, niin että vauvan selkä ja asento pyöristyy. Nukkuessa yritettiin laittaa pyyherullaa tms. takaraivon ja selän taakse ym. ettei nukkuma-asento olisi väärä jne. Pieniä kikkoja ihan jokapäiväisessä arjessa, joilla hienovaraisesti ohjaa asentoa oikeaan suuntaan.



No tulipa nyt tekstiä. Halusin vain sanoa ettei läheskään aina ole mistään vakavasta kyse, vaan tavallaan vain opittu väärä tapa, johon fysioterapia usein auttaa.

Itsestään meni ohi, eikä mitään terapioita tarvittu. Asiaa ei edes tutkittu. Taaksepäin vetämistä tapahtui vain sylissä seisoessa. Säikähdin vähän itse, mutta konsultoin fysioterapeuttianoppiani, joka konsultoi vielä kollegaansa. Heidän mukaansa tällainen taipumus on vauvoilla tavallista, eikä välttämättä ole merkki mistään vakavammasta. Sen kummemmasta ei meidän tapauksessamme ollutkaan kyse, vaan vähän ajan kuluttua kaarelle vetäminen loppui. Toivottavasti teilläkin menee ohi!



Hannele9

vetää itsensä kaarelle? Minä olin vauvana vetänyt itseni kaarelle syötön aikana/jälkeen. Äitini muisti lukeneensa, että tällainen saattaa johtua sydänviasta, ja niinhän se johtuikin. 4kk iässä minulla todettiin olevan sydämessä kammioiden välinen reikä.

täytyypä ottaa puheeksi neuvolassa. Enpä ole tuota osannut edes ihmetellä, kun esikoinenkin nukkui samanlaisessa " kaaressa" taaksepäin. Meillä on molempien poikain selän takana käytetty sitä " pyyheliinapönkkää" , ettei siitä ainakaan ole kyse, että asento olisi opittu...

Jotenkin ajattelen sen liittyvän hengitykseen, kun molemmat ovat olleet kovia rohisemaan. No, esikoinen jo koulussa, eikä kasvussa tai kehityksessä ole huomattu mainittavaa poikkeamaa. Toivon siis, ettei tällä toisellakaan sitä olisi...

että meillä tosiaan myös liittyy hengitykseen. Hengitysongelmia on ollut, ja aina silloin kun poika on rohisevampi ja henki kulkee huonommin, etenkin nukkuma-asento tahtoo taas vääntyä voimakkaasti taakse.

(Toinen mikä nyt meillä vaikutti paljon myös, että pojalla oli trakeostoma eli henkitorviavanne ekat 2kk, jolloin tietysti hakeutui pois häiritsevästä putkesta taaksepäin.)



Mutta edelleen siis ap:n tapauksessa ei välttämättä ole mistään vakavasta kyse. Ei ehkä kannata kauheasti googlettaa.. ;) Minäkin eilen katsoin mitä löytyi, ja kaiken meidän kokemankin jälkeen ajattelin että parempi jättää lukematta, etten maalaa mitään turhia (!) kauhuskenaarioita.

Kuitenkaan poika ei muuten ollut itkuinen tai kitinäinen, joten emme hoksanneet yhteyttä masuvaivoihin. Poika oli ns. yliojentuva. Tuo ilmeisesti hiukan hidastutti liikkeellelähtöä, kääntymistä jne.

jäipä kirjoittamatta edelliseen, että tää pikkukakkonen pääsi aivojen magneettikuvaukseen jo synnärillä (muusta syystä) ja ainakin tuolloin radiologi totesi " löydöksen normaaliksi" ... siksi yhdistän meillä sen " kaarevuuden" hengitykseen, vaikka voi kai niitä epänormaaleja löydöksiä todeta varmaan myöhemminkin?!

siis miten te laitatte se pyyhkeen selän taakse? ja miten tulee jalat ja tuleeks pää ns eteen päin kaarel vaiko suoraks? tuleeko sen selän olla ihan suora pyyhettä vasten ja onko lapsi ihan kyljellää vai vähän sit siinä pyyhkeen päällä?

yritin kokeilla tota viime yönä mut ei tullu mitään...

tuntuu tyhmält kysyy mut ei mul tää leikannu...

kiitos kun ootte vastanneet tohon alkuperäiseen asiaani, on helpottanu kyllä mieltä vähän...

meillä poika yleensä laitettiin kylkiasentoon, tai osittain selinmakuulle (miten sen nyt selittää), ja lähinnä takaraivon taakse vähän toppausta että pää ei olisi ihan taaksepäin. Yleensä pää kuitenkin jäi vähän takakenoon, mutta vähän lievemmin kuitenkin.

Mitä isommaksi kasvaa, sitä enemmän tuolla sängyssä pyörii, eikä oikein enää saa laitettua. Katson kyllä yleensä kun itse menen nukkumaan, ettei poika kenota ihan tolkuttomasti, ja silloin kun nukkuu voi hellävaroen vähän takaraivosta suoristaa päätä ja niskaa, ja laittaa tueksi esim. pyyherulla. Tosin eihän se aamulla enää oikeassa kohdassa ole.. ;)



Hereillä lattialla pienempänä oli usein myös litteä pyyherulla tms. (muutama sentti korkea) mukana jumppahetkissä. Poika selällään ja takaraivon (ei niskan..) alle laitettiin pyyhe, jotta saatiin niskaa venytettyä hieman. Samalla siinä katseli leluja tms..



Mutta kannattaa varmaan kysäistä asiantuntijoilta, neuvolasta ja mahdollisesti fysioterapeutilta (jos on tarvis), niin saatte oikeat ohjeet juuri teille! Tässä nyt vaan joitain esimerkkejä mihin meillä on kiinnitetty huomiota, eli monesti aika pieniäkin kikkoja..