Vielä kolmen vuodenjälkeen mä tunnen ajoittain suurta ikävää entiseen kotikaupunkiin.
Siellä mä olen syntynyt ja kasvanut.
Välillä menee ihan hyvin, mutta nyt taas muutamanpäivän ajan on oikein itkettänyt. Mies ei tätä tajua, ja tänäänkin lähti töihin suutahtaneena muhun.
Sinänsä kaikki on ihan ok, on ihanat terveet lapset, mieskin hyvä, kaunis koti, auto millä liikkua jne. Välillä mä tunnen itsekin itteni typeräksi tän ikävän takia. Talvet on pahimpia.
Kommentit (5)
ja tein siinä suuren virheen. Suurin miinus on siinä, että työmahdollisuudet alallani ovat olemattomat. Joskus pistää vihaksi, miten kaikki tietävät toistensa asiat, enkä muistanut sitäkään, miten kaikkialla pitää tehdä sukuselvitystä. Ihmisillä on iso tarve asettaa tulija " kartalle" . Silti on toki paljon hyviäkin puolia, mm. eläminen halvempaa ja rauhallisempaa. Silti kaipaan kaupunkielämää joskus niin että kipeää tekee.
Nyt olen asunut Helsingissä 12 vuotta ja tämä on minulle se Kotikaupunki, josta en halua muuttaa minnekään muualle.
Asuisitko entisellä kotipaikkakunnallasi, jos saisit itse päättää?
Tosi monilla tutuillani ja myös itselläni on tilanne, että miehen työ (yritys) määrää asuinpaikan. Siis miehen yritystä ei voi siirtää, tai mies vain ei halua muuttaa.
Tsemppiä ap:lle!
Huvittavaa sinänsä, että kovin kauas ei muutettu. Ajan täältä Helsinkiin 20-30 minuutissa. Helsingissä tulee käytyä viikottain. Aina kun ajan sieltä takaisin, tunnen että tulen kotiin. Mutta sitten tulee näitä hetkiä ja päiviä että, haluasin edelleen ihan asua siellä. Kaikki oli jotenkin niin lähellä, ja nyt vasta olen huomannut miten hyvät julksiset liikennevälineet ja yhteydet on siellä.
Niin, nyt tuntuu taas tältä. Ehkä huominen on taas parempi?
ap
Olen asunut jo yli 20 vuotta poissa ja silti välillä tulee kaukokaipuu. Käyn kuitenkin siellä välillä tapaamassa sukulaisia, joten olen kyllä nähnyt, miten se on vuosien varrella muuttunut. Ehkä sitten eläkeiässä tulee muutettua takaisin - tai sitten ei.