kun lapsi sairastaa

Hei,



kyllä minä otan sairaan lapsen mukaan apteekkiin, yleensä haen lääkkeet samalla kertaa lääkärireissun kanssa. Meiltä on sen verran pitkä matka apteekkiin ja lääkäriin, että montaa reissua ei voi tehdä.



Meillä on ihan toimiva verkko, mutta tästä jumittumisesta on todella paljon kokemusta! Oikeastaan koko viime vuosi ja nyt alkanut vuosi ollaan vältelty " ylimääräisiä" kosketuksia muihin vauvan sairauden takia. Eli ruokakauppaan yms on välillä pakko ottaa vauvakin mukaan. Muuten hoidat asiat näin vien vauvan isovanhemmille tai hoidan ne asiat vasta kun mies tulee kotiin. Hän jää silloin lasten kanssa kotiin ja minä asioille. Nettikaupoista saa mukavasti tilattua tavaraa, aina ei tarvitse lähteä kauaksi kauppoihin (asutaan maaseudulla) Joskus jos tiedän, että joku asia kestää vain hetken, jätän lapsen autoon odottamaan.



Eniten välillä ottaa päähän kun ei voi käydä missään kylässä tms. Yleensä aina joku lapsi on kyläpaikassa sairaana. Tai samasta syystä ei voida ottaa esikoiselle kavereita kylään. Me siis vältellään viruksia ym. Mutta kyllä tämä jo ensi vuonna helpottaa, kun vauvakin on isompi ja vahvempi. Mukavaa, että saadaan olla kotona eikä sairaalassa!!

tsemppiä sinulle, influenssakin menee yleensä parissa viikossa ohi!

Mulla oli yh-vuosinani suht hyvin tukiverkostoa ympärilläni. Isä kävi töissä samassa kaupungissa, veli asui muutaman kilometrin päässä, pari ystävää asui myös lähettyvillä ja tarpeen tullen turvauduin myös pojan isää. Oma isäni oli kuitenkin se suurin tuki. Pystyi tulemaan töitten jälkeen poikaa vahtimaan, että pääsin kauppaan tai jos olin itse sairaana, toi meille kaupasta ruokaa.



Mietin kyllä monesti, että jos tulisi kiireellinen asia, niin hyvin olisin voinut käydä rimpauttamassa jonkun naapurin ovikelloa ja pyytää apua. Varmasti tuollaisessa tilanteessa apua olisi saanut. Asuisiko sinun naapurissasi joku, joka voisi auttaa tällaisessa tilanteessa?



Kovasti tsemppiä ja voimia toivotan! Minusta raskainta yh-elossa oli just tuo sairastelu, kun silloin sitä on aika tavalla toisten armoilla.

Sain lapsen pk:iin 4 pv sairastelun jälkeen (2 kuumeetonta päivää). Ehdin täyttää kaapit ja hankkia uudet paketit kuumelääkettä. Eilen lapsi tuli sitten kotiin väsyneenä: mittari näytti 39 ja risat. Itsekin olen tuon pirullisen H1N1-viruksen kourissa. Eli hiljaiselo jatkuu...



Paitsi viime yönä oli iso taistelu ja ongelma. yhtäkkiä lapsi alkoi huutaa kuin päätäleikattava, kesken uniensa pomppasi istumaan. Puheesta en saanut selvää. Kannoin kuuman, huutavan lapsen olohuoneeseen sohvalle. Kun sitten lopulta lapsen rauhoituttua, kuumelääkkeen ja juomissession jälkeen kannoin hänet takaisin sänkyyn, kuulin mitä tapahtui. " Äiti, mä säikähdin, kun en päässyt irt verkosta" " Mistä verkosta?" " Tuosta" ja lapsi osoitti kohti kattoa. Kuumehoureita. Jätä siinä sitten lapsi naapurin hoiviin..



Naapureita siis en ole yh-huolillani tohtinut vaivata.

Saan täällä apua vanhemmiltani ja veljeni perheeltä. Sen lisäksi minulla on yksi tuttu nuori, joka hoitaa lastani myös tarvittaessa (iltaisin tai viikonloppuisin). Itse en pidä MLL:n hintaa mitenkään kohtuuttomana. Jos palkkaat hoitajan esim. apteekkireissun ajaksi, niin eihän se ole kuin tunti.

Tiedän kovin hyvin, mistä puhut. Itsekin muutin lähemmäksi äitiäni jo muutama vuosi sitten ihan käytännön syistä. Äitini on käytännössä ainoa verkoston " jäsen" , kaikki muut ystäväni ovat itse töissä JA monella on lisäksi oma perhe (ja oma elämä...).



Eli käytännön neuvoni sinulle lienevät vähän huterat: lähinnä tulee mieleen, että ainoa vaihtoehto olisi alkaa pikkuhiljaa rakentaa jonkinlaista verkostoa " hyvinä aikoina" (so. kun ei ole akuuttitilanne). Siis jollakin tavalla etsiä *joku*, vaikkapa eläkeläinen tms., joka voisi lasta hoitaa edes sen apteekkireissun ajan. Siinä olisi tietysti muitakin hyviä puolia, kuten saattaisit saada sitä omaakin aikaa edes joskus saman hoitajan avulla - puhumattakaan siitä, että joskus sinäkin sairastut ja yksi raskaimpia asioita yksinhuoltajalla minusta on (jos sitä oman ajan puutetta ei lasketa...) se, ettei itse voi edes sairastaa, kun täytyy olla äiti/isä 24/7. Mulla on joskus ollut niin korkea kuume, että päästä huippas enkä olisi yksinkertaisesti _uskaltanut_ hoitaa lapsia siinä kunnossa. Hälytin äitini silloinkin apuun... Onneksi on äiti, vaikka onkin aika väsynyt ja jo 75v, joten omiin menoihin en häntä juuri koskaan vaivaa... Olenkin juuri viime aikoina ajatellut, että ONNEKSI en kovin usein sairasta...



Mutta siis muuta keinoa ei juurikaan taida olla. Olin juuri 5-vuotiaani kanssa kitarisaleikkauksessa ja jouduimme lopulta yöpymään sairaalassa leikkausreaktion vuoksi, mutta vielä suunnitellessamme kotiutumista samana päivänä, mietin jo valmiiksi kuumeisesti, että MITEN ihmeessä saan leikkauksesta (anestesiasta) toipuvalle pahoinvoivalle lapselle kipulääkkeen reseptillä apteekista... Se ongelma ei tietty ole ihan hirveän simppeli ratkaista kahdenkaan huoltajan perheessä ennen iltaa, mutta toisen vanhemman kotiuduttua töistä se sentään onnistuu. Eli yötä vasten on antaa kipua lievittävää... Muuten yritänkin aina ajatella kaiken etukäteen - lääkekaapissa on aina kaikkea mahdollista laastareista ja sidetarpeista Buranaan ja hiilitabletteihin + Osmosaliin... :-/



Ja tosiaan, ihan oma lukunsa on sekin, että joudut (yh)äitinä olemaan aina oman kotisi " vankina" niin monta päivää kuin lapsen sairaus kestää... Siitäkin on RUNSAASTI kokemusta. Asia, jota moni ei todella tule edes ajatelleeksi... Minulla on tässäkin asiassa sikäli onnea, että kauppa on ihan vieressä (mutta olikin yksi muuttokriteereistä...) ja 5-vuotiaallani on kaksi isoaveljeä maidon- ja leivänhakuun...



Jos siis yhtään lohduttaa, niin hengessä olen mukana ja toivon, että onnistut jollain tavoin kehittämään jotain verkostoa itsellesi. Vaikkakin suppeaa, mutta edes jonkinlaisen. Sillä sairaustapaukset ovat tosiaan luku sinänsä ja stressaavia ym., mutta tarvitsisit sinäkin sitä omaa aikaa jaksaaksesi... Voimia yksinhuoltajuuden suossa tarpomiseen! :-)

tietty palvelu on paikkakunnasta riippuen mitä on, mutta sitä voi käsittääkseni saada myös ihan vakkaristi. Tulevat pari kertaa viikossa ja auttavat vähän missä voivat: vahtivat lapsia sen aikaa kun käyt kaupassa/apteekissa tmv tai auttavat siivoamisessa tai laittavat ruuan tai mitä nyt milloinkin. Eihän se tietty ihan näihin akuuttitapauksiin auta kuin jos sattuu olemaan juuri se päivä, mutta voisi helpottaa ainakin pidempien sairastelujen aikana kummasti.



Mun muutamat yh-ystävät ja lähipiirin ydinperheetkin ovat saaneet tällaista apua kun on ollut tiukkaa jaksamisen ja venymisen kanssa.



Sori jos tämä oli itsestäänselvyys ja täydellisesti tiedossa jo.. Ja tsemppiä!