Poskionteloiden punkteeraus vai uusi ab-kuuri???
Mä oon kyllä niin kyrsiintynyt tähän tilanteeseen. Lievä flunssa tuli joulunaikaan, sitten muuttui yskäksi. Mitä pidemmälle tammikuu kului, sitä pahemmaksi muuttui yskä. Viikko sitten lauantaina aloin epäillä poskiontelontulehudusta ja menin päivystykseen. Käynti meni niin, että en lääkäristä nähnyt vilahdustakaan, vaan hoitaja toi minulle Kefexin-reseptin, viikon kuuri. Sanoi, että jos ei puolessa välissä ala jo helpottaa, niin tulla uudestaan. No, lääke ei kyllä ollut tuonut kuurin puoleen väliin mennessä mitään helpotusta, mutta suolahuuhtelu kylläkin auttoi paljon oloani. Sillä jopa korvatkin aukeni ja olo jo senkin takia oli paljon parempi. Olin tietysti toiveikas, että paraneminen alkaisi ihan jo noitten suolahuuhteluiden avulla. Eipä nyt sitten kuitenkaan siltä vaikuta. Ihmeellisen väristä räkää on kyllä aina huuhtelun jälkeen lähtenyt, mutta tukkoisuus ja yskä vaan jatkuu.
Tuttu lääkäri (tyttäreni kaverin äiti) oli sitä mieltä, että kannattais kyllä mennä punktioon, että sitten alkaisi parantua. Ihmetteli myös, miksi minulle oli määrätty Kefexiniä, kun en ole penisilliinille allerginen, koska Amoxillin-kuuri olisi ollut tehokkaampi (näin ymmärsin). Luulenpa vaan, että lääkäri kirjoitti Kefexinin ihan varmuuden vuoksi, kun enhän minä sitä lääkäriä nähnyt, joten eihän se minulta pystynyt kysymään, olenko allerginen.
Neuvolan th:n mielipide on, että tämä minun yskä ja tukkoisuus lähtee vasta, kun olen synnyttänyt. Mutta voinko nyt siihenkään tuudittautua, että kun vauva saadaan masusta ulos, niin simsalabim, terve äiti???
Tässä nyt pähkäilen, että lähdenkö käymään päivystyksessä ja otan vastaan uuden lääkekuurin vai yritänkö päästä tk:een punktioon. Huomenna en oikein tk:een joutais, kun ensin on aamupäivällä oma neuvola ja iltapäivällä tytön hammaslääkäri. Siirtyis sit tiistaille se tk-käynti. Voinko olla edes varma, että lääkäri pitäis punktiota parhaana vaihtoehtona. Ties vaikka kuitenkin kirjoittais vaan uuden lääkekuurin (noista tk-lääkäreistä kun ei todellakaan koskaan tiedä, mitä niitten päässä liikkuu...). Tälle ja huomiselle päivälle olis lapsille hoitaja, joten lähteminen olis helppoa. Tiistaina on taas ihan eri juttu.
Päivystävä sairaanhoitaja sanoi eilen, että kyllä tämä " tauti" pitäis saada paranemaan ennen synnytystä. Neuvolantäti on taas sitä mieltä, että synnytyshän tämän parantaa... Voi jestas, mitähän tässä tekis. Sitäkin mietin, jos siirtäisinkin huomisen neuvola-ajan ja menisin tk:een punktioon, jos vaan saisin ajan (meillähän siis neuvola ja tk on aivan eri suunnilla, 60 km etäisyydellä toisistaan...). Ja kyllähän tässä muuten vois vaikka keuhkonsa yskiä pihalle, mutta kun vatsalihakset on revähtäneet, niin aika kivuliasta on. Kyllä tässä välillä meinaa itku tulla tämän taudin kanssa...
Niin että mielipiteitä, kiitos :-). Tuli varmaan tosi sekava sepustus...
neronja rv 39+0
Kommentit (7)
Ab-kuurillakin po-tulehdus usein helpottaa, mutta paranemista varmistaa punkteeraus. KNK-lääkärien mielestä sen pitäisi olla 1. hoitovaihtoehto po-tulehduksessa. Kyllähän sen järkikin sanoo että oireita aiheuttava tulehduserite pitää saada pois ontelosta eikä jättää sinne muhimaan ja odottamaan limakalvoturvotuksen laskua.
Kyllähän se punkteeraus sattuu mutta on myös todella tehokas hoito. Jos varaat tk-lääkärillesi aikaa punkteerausta varten, niin tarkista että hän myös niitä tekee ja sovi että menet n. 15 min enne jotta puudutukset ehtii vaikuttaa kunnolla.
jos sinulle on määrätty kuuri poskiontelon tulehdukseen jota lääkäri ei edes nähnyt! niin ehdottomasti kävisin uudestaan lääkärillä, mieluiten erikoislääkärillä ja hän pystyy katsomaan hieman tarkemmin kuin sh onko tulehdusta vai ei.
Samalla voit sanoa että toivoisit punkteerausta, se helpottaa!!
Itselläni oli juuri joulun alla poskiontelon tulehdus. Lisäksi epäiltiin otsaontelon tulehdusta. Pakko oli varmistaa ettei otsa ollut tulehtunut ja röntgen kuvattiin. Peittettiin niin hyvin lyijyllä kuin mahdollista.
Lääkäri ei suostunut määräämään lääkekuuria poskiontelon tulehdukseen ( onneksi ei otsaontelossa ollut tulehdusta) vaan punkteerasi.
Olo helpottui kummasti! Lisäksi suolahuuhteluita ja illalla ruoka öljyä nenään... paras apu!
Tänään soitin vielä päivystävälle sairaanhoitajalle. Ajattelin, että jos sitä kautta sais helpotusta tähän pähkäilyyn. Tämän sairaanhoitajan mielipide oli sama kuin meidän neuvolantädin eli se, että paranen sitten kun olen synnyttänyt. Eli kun raskaushormonit ei enää turvota limakalvoja. Oli siis sitä mieltä, että yrittäisin suolahuuhteluilla ja tarvittaessa paracetamolilla pärjätä synnytykseen asti. Täytyy nyt katsoa ja seurata tilannetta...
n
Kyllähän tuo yksityinen lääkäri olisi tosiaan yksi erittäin hyvä vaihtoehto (miten mulla ei tullut se vaihtoehto edes mieleen...). Täytyypä aamulla katsoa, jos varaisin ajan...
koska tosiaan limakalvot ovat turvonneet raskauden aikana ja loppua kohden vain lisääntyy, joten eihän se räkä pääse itsestään pois sieltä. Ystävääni punkteerattiin viimeiset 2 kk joka viikko, koska muu ei auttanut ja joka kerta tuli tavaraa ja kunnolla. Hän vaati KNK-el tekemään sen jokakerta että homma varmasti onnistuu. Toisinaan oli kuulemma kivuliasta mutta helpotus oli suuri kun paineen tunne hävisi.Ja ongelma loppu kokonaan kun lapsi oli maailmassa.
Itsellänikin syöty juuri amoksilliini kuuri elämäni ensimmäiseen sinuiittiin ja toivon kovasti että menikin sitten ohi näin ettei enempää kuureja tarvitse syödä eikä punkteerauksia tarvitse koko loppu raskauden ajan olla tekemässä. Ja muuten SH totesi minunkin tulehduksen ja kirjoitutti vain lääkärillä reseptiin allekirjoituksen. Olen tyytyväinen ja luottavainen kanssasisarten ammattitaitoon.
Silloin viikkoja reilusti alle 20, eikä tauti ottanut parantuakseen. Sanoivat että pitää saada tulehdus hoidettua ja takaisin pitää tulla jos vähänkin oireita. Limakalvojen turvotus kai aiheutti ettei tauti meinannut lähteä. Mä kävin työterveyslääkärillä yksityisessä lääkärikeskuksessa sekä pari kertaa KNK-lääkärillä.
Mä söin aluksi kaksi antibioottikuuria, jonka lisäksi punkteerattiin. Sen jälkeen punkteerattiin pari kertaa viikon välein. Joulun aikaan kävin vielä erikoislääkärillä joka punkteeras ja antoi taas antibioottikuurin ja käski alkaa käyttää nenäsuihketta, joka rauhottas limakalvoja (olin saanut siihen jo reseptin, jota en ollu kerenny hakea). Tuo viimeinen kuuri + punkteeraus + nenäsumute auttoi. Nenäsumutteen käyttöä jatkoin ab-kuuria pitempään.
Kun soittaa lääkäriaikaa punkteerausta varten kannattaa varmistaa että saa ajan sellaselle lääkärille joka suostuu punkteeraamaan. Kaikki ei suostu. Ikävältähän se punkteeraus tuntuu mutta auttaa.
Sullahan noita viikkoja kuitenkin on jo niin paljon että synnytyskin on oikeasti lähellä, ja tod. näk. se helppaa oloa, mutta kannattaa käydä hoitamassa tulehdus pois.
t. SannaNu rv 21+6
eli ei siis minkäänlaista terveydenhuollon ammattitaitoa: punkteeraus ei tunnu kivalle, mutta olo paranee heti. Itse menisin uudestaan, jos olisi tarvis. Ei varmaan ole kiva kipeänä synnyttää. Tosiaan: paineen tunne hellittää onteloissa heti, kun tavara on saatu ulos. Miksi pitää pitkittää sairautta antibiootilla?