Lue keskustelun säännöt.
Perheessäsi murrosikäisiä ? ? ?
25.01.2008 |
Meillä tällä hetkellä kolme . Yksi tyttö kenen murkku on sellainen että " menojalkaa vipattaa " ja toisinaan uhmaakin on paljon , niin ja koulu ei kiinnostaisi sitten yhtään . Toisella pojalla ei oikeastaan mitään ja sitten tuolla toisella on alkava murkku , toisina päivinä on sitten tosi kiukkunen , läksyt ei kiinnosta jne .
Argggg . Kauanko tätä " ihanuutta " mahtaakaan kestää .
Kommentit (7)
Henkisiä on vasta nyt 16-vuotiaana. Eikä ainakaan vielä pahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa teilläkin olla näitä ihania murkkuja talossa . =)
Koulunkäynti meillä ainakin tuntuu olevan se vaikein asia juuri nyt. Tekee kyllä läksynsä jotenkuten, mutta todellinen kiinnostus on hävinnyt jonnekin. Varsinkin keskimmäisellä ovet tahtovat lisäksi paukkua ja mieliala vaihtelee koko ajan. Olen itsekin aika tuuliviiri, joten välillä meillä räiskii oikein kunnolla.
Lisäksi kuvaan mukaan on tullut jatkuva minun, kodin ja sisarusten ääneen arvostelu. Täysin ilman mitään hienotunteisuutta... Tähän ja ovien paiskomiseen olen puuttunut voimakkaasti, koulunkäynnissä yritän parhaani mukaan olla tukena ja kannustajana.
tytön kanssa käyty henkien taistoa jo vuosia. Ihan pienestä asti, joten en osaa sanoa, mikä tässä murrosiässä olisi muuttunut, koska loppua ei näy :)
Meillä ovet paukkuu ja ärräpäät lentelee. Mitään ei huvittaisi tehdä perheen kanssa eikä perheen eteen eli siivoukset yms. on pakottamista.
Nuoremmat sisarukset ihmettelee, miks " Maija" aina kiukuttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta heidän kanssaan on enimmäkseen kivaa. Vanhin murkku, 16-vuotias tyttö, on kyllä aika vaikea ja uhmakas, ja tuntuu, että hän tahallaan käsittää asiat väärin. Kiukuttelee paljon tai sitten mököttää tai uhkailee muuttavansa kotoa. Mutta pääasiassa hänkin on mukava nuori nainen. Vanhin on 19-vuotias, ja hänen murkkuikänsä alkaa olla taaksejäänyttä aikaa.
En minä koe hankalaksi murkkuvaihetta. Nuorten kanssa voi kuitenkin aika paljon keskustella ja pääasiassa he ovat ihan vastaanottavaisiakin, vaikkei aina juuri sillä hetkellä siltä tuntuisi. Meillä ei ole nuorten kanssa mitään varsinaisia ongelmia ollut. Koulu on mennyt hyvin (vaikkei se kiinnostakaan), ei ole päihdeongelmia eikä rikoksiin sortumista, kotiintuloaikojakin noudatetaan. Ja yhdessä tekeminen nuorten kanssa on mukavaa. On meillä yksi uhmaikäinenkin.
Yksilöllistähän se tietenkin on, mutta jotenkin olen ollut huomaavinani, että murkkuikä aikaistuu koko ajan. Odottelen vaan, koska tokaluokkalaisesta voi alkaa näkyä moisia merkkejä... Onko teillä tullut ensin henkisiä vai fyysisiä muutoksia?