Olenko sekoamassa vai mikä mulla on? Asiaa salasuhteesta.
Minulla oli kiihkeä lähes platoninen rakkaussuhde erään työkaverimiehen kanssa, olin itse varattu, hän oli vapaa. Vietimme paljon aikaa keskenämme, puhuimme paljon tunteistamme, molemmat rakasti niin että sattui, suhde ei edennyt hyväilyjä tai suuteluja pidemmälle. Olin jättämässä puolisoani, mutta huomasin tulleeni hänelle raskaaksi, menimme nopeasti naimisiin.
Asiat jäivät selvittämättä toisen miehen kanssa, tapasimme vielä jutellaksemme muutaman kerran, mutta en pystynyt käsittelemään tapahtumia hänen kanssaan, hän oli niin murtuneen oloinen. Hän tiesi kyllä alusta asti minun olevan varatun.
Nyt olen hoitovapaalla, 3. lapseni sitten tämä salasuhteen aviomieheni kanssa. Mulla on ilmeisesti ihan liikaa aikaa miettiä asioita, koska vanhat tunteet ovat palanneet pintaan vaikken miestä ole tavannut 6 vuoteen. Tiedän hänen seurustelevan. Olen todella onnellinen hänen puolestaan, mutta samalla myös katkera, kateellinen. Poden hirvittävää syyllisyyttä siitä, miten häntä loukkasin. Huono omatunto vaivaa myös miestäni kohtaan, joka ei tiedä tapahtuneesta. Miksi mä vatvon näitä asioita? Miksi mun tunteet vierasta miestä kohtaan nousevat uudelleen pintaan, kun näin hänen kuvansa sattumalta?
Tekisi niin mieli ottaa häneen yhteyttä ja pyytää anteeksi, mutta mitä? Miksi pelkään, että hän on havahtunut miettimään mitä ihmettä minussa näki? Pelkään häneen vihaavan minua, olevan katkera tai jotain. Miksi toivon edelleen hänen edes joskus muistavan minua ja rakkauttamme kauniina asiana?
Kommentit (33)
Ei välttämättä ole saanut vielä oikeuksia firman verkkoon ja nähnyt organisaatiokaaviota. Ei mulle ainakaan ole koskaan työkavereiden nimiä tai organisaatiokaavioita nimillä esitelty työhaastattelussa vaikka vaativissa asiantuntijatehtävissä työskentelenkin.
Ja nimeni on tosiaan tyyliä Maija Meikäläinen
ap
tekee johtopäätöksensä. Ai en voikaan olla täällä töissä ja lähtee veke kun mustis tyttis käskee. Tai soittaa sinulle riemuissaan että hei me voidaan aloittaa nyt taas työpaikkapussailut, mitenkäs nää työkaverit sais häädettyä tästä huoneesta ja koska sä tuut takaisin.
Haet todellakin vaan tekosyytä voidaksesi ottaa mieheen yhteyttä! Olet tyhmä, jos niin teet. Sun pitää vaan aktiivisesti yrittää päästä eroon noista ajatuksistasi. Sä olet valintasi tehnyt! Jos et sillon kuusi vuotta sitten voinut valita tätä miestä, koska olit raskaana, miten sa nyt voisit sen tehdä kun olet kolmen lapsen äiti? Ei jotenkin sovi mun logiikkaan tuo.
siitä voidaanko me tehdä töitä yhdessä. Jos hän ei oikeasti tiedä mun olevan töissä ko firmassa ja on mulle vaikka katkera tai halveksii mua sydämensä pohjasta voi olla yhdessä työskentely todellista piinaa.
Olen miettinyt sitäkin, että jos on tyttöystävälleen kertonut meistä (uskoisin hänen haluavan olla naiselle täysin rehellinen) ja tyttöystävä on mustasukkaista tyyppiä, niin eiköhän meidän yhteistyö jotakin sählinkiä aiheuttaisi kotonakin?
Olenko nyt ihan hakoteillä? Koitan kovasti miettiä kaikille parasta vaihtoehtoa.
ap
Nyt se toinen mies soitti mulle tänään päivällä. Menin ihan paniikkiin, sydän hakkasi ja sanoin etten juuri nyt pysty juttelemaan ja pyysin soittamaan toisella aikaa.
Mä sekoon kohta!
ap
Hyvä, että pyysit vähän aikalisää tuohon puhelinkeskusteluun.
On siis salamiehellesikin selvinnyt, että on sun läheinen työkaverisi sitten kun palaat, _jos_ organisaatiota ei ole siksi jo muutettu !
Nyt pidät pään kylmänä, ja mietit mikä sun elämässäsi on tärkeää!! Jos olet valmis rikkomaan perheesi, niin sitten tapaat tämän miehen yms. Mutta jos et, niin älä tapaa, keskustelkaa puhelimessa, mutta älä kasvokkain, ainakaan tässä mielentilassa.
Toi oli musta hyvin sanottu, että jos et 6 vuotta sitten valinnut tätä salamiestä, koska olit raskaana, niin miksi valitsisit hänet nyt?
Ja vielä noista töistä. Jos tilanne tosiaan tuo sitten 2 vuoden kuluttuakin, niin varmasti kannattaa yrittää vaihtaa ainakin sisäisesti töitä. Ei tule mitään työnteosta tuollaisessa kemiallisessa tilanteessa.
siitä voidaanko me tehdä töitä yhdessä. Jos hän ei oikeasti tiedä mun olevan töissä ko firmassa ja on mulle vaikka katkera tai halveksii mua sydämensä pohjasta voi olla yhdessä työskentely todellista piinaa.
Olen miettinyt sitäkin, että jos on tyttöystävälleen kertonut meistä (uskoisin hänen haluavan olla naiselle täysin rehellinen) ja tyttöystävä on mustasukkaista tyyppiä, niin eiköhän meidän yhteistyö jotakin sählinkiä aiheuttaisi kotonakin?
Olenko nyt ihan hakoteillä? Koitan kovasti miettiä kaikille parasta vaihtoehtoa.
ap
Googlettanut, katsonut naamakirjasta, koulukavereista ja Linkistä tietoja miehestä.
Mulla on todella sekava olo. Järki käskee lähteä lenkille tai vaikka tiskata, mitä tahansa, et mies lähtisi mielestä, mutta sydän neuvoo ihan muuta ja toimin vastoin järjen ääntä. Olo on yhtä sekopäinen kuin silloin joskus kauan kauan sitten.
ap
tästä ei tiedä kuin hän ja minä. Kellekään en voi kertoakaan.
ap
Ruokit omaa tunnetilaasi rypemällä miehen haikailussa. Koulukavereissa tyyppi ei kuitenkaan kerro millä tavalla juntti ja arkipäiväinen seurustelukumppani hän olisi pitkässä suhteessa kun kolme yhteistä lasta ja asuntolaina väsyttää ja työt rasittaa.
Se vaivaa sua vain siksi, että ei koskaan loppunut ns. kunnolla. Laita itse sille piste. Mies on tod.näk. tehnyt sen jo aikoja sitten.
Ehdotan tapaamista, keskustelemallahan asia selviää. Nyt asia saattaa vaivata teitä molempia. Keskutelemalla voisi laittaa asialle pisteen eikä elämäntilanteenne tarvitsisi mitenkään nykyisestä muuttua.
"Yllättävä" sattuma, että soitti just tänään, kun olet kirjoitellut täällä...
Nyt se toinen mies soitti mulle tänään päivällä. Menin ihan paniikkiin, sydän hakkasi ja sanoin etten juuri nyt pysty juttelemaan ja pyysin soittamaan toisella aikaa.
Mä sekoon kohta!
ap
tietäisi keitä tiimistä on hoitovapaalla. Sulla on stalkeri.