Olenko sekoamassa vai mikä mulla on? Asiaa salasuhteesta.

Anna koko suhteen jäädä kipeän suloiseksi muistoksi muiden muistojen joukkoon. Mieti kuinka montaa ihmistä saatat loukata kaivamalla vanhat asiat esiin?



Ole aikuinen ja mieti mitä menetettävää sinulla on...

Ennen kun sinä olit varattu ja hän oli vielä vapaa, saatoit ajatella, että hän vielä haikailee sinua, mikä on tavallaan kivaa salasuhteen kiusallisuudesta huolimatta kun voi tuntea itsensä halutuksi. Nyt kun hänelläkin on uusi suhde ja on siitä päätellen päässyt sinusta eroon niin olet alkanut vatvoa ja toivoa että hän kuitenkin ajattelisi sinua vielä.

EI kannata. Tunteet eivät välttämättä ole kadonneet, mutta jos et ole sata varma, että voit jättää miehesi ja rikkoa lapsiltasi perheen ÄLÄ vaan ota yhteyttä.



Kertomuksesi on kuin minun, sillä erotuksella, että minä otin yhteyttä. Monta vuotta meni ennen kuin sain elämäni taas raiteilleen ja parisuhteeseen tuli pieni luottamussärö. Hirveää edes muistella sitä enää. Ja mitä luultavamammin ei se sunkaan salamies sinua ole mihinkään unohtanut! Jätä hänet vain suloiseksi muistoksi!

Olin todella valmis jättämään mieheni aikanaan ja rakentamaan elämäni hänen kanssaan, mutta sitten eka vauva ilmoitti tulostaan. Ekan lapsen jälkeen sain 2 vielä nopealla aikavälillä, rakennettiin ihana talo, täytin elämäni kiireellä, hankin muuta ajateltavaa paljon ja silti mies on ollut ajatuksissani kaikki nämä vuodet, olen kaivannut häntä todella. Nyt se kuva vaan tuntui jotenkin murtavan joitain patoja.

Hän sanoi minulle aikanaan, ettei koskaan toivu minusta ja vaikka olisi naimisissa tai suhteessa joskus, olisi silti valmis alkamaan kanssani uuden elämän, jos vain antaisin hänelle jonkin merkin. Ehkä se "lupaus" on hivellyt itsetuntoani jotenkin kaikki nämä vuodet ja nyt pelkään sen olleen vaan tyhjä lause.

Ennen kun sinä olit varattu ja hän oli vielä vapaa, saatoit ajatella, että hän vielä haikailee sinua, mikä on tavallaan kivaa salasuhteen kiusallisuudesta huolimatta kun voi tuntea itsensä halutuksi. Nyt kun hänelläkin on uusi suhde ja on siitä päätellen päässyt sinusta eroon niin olet alkanut vatvoa ja toivoa että hän kuitenkin ajattelisi sinua vielä.

kuvioissa, ja jonkin aikaa olin ihan solmussa että kumman nyt oikein ottaisin, koska olin ihastunut kumpaankin, vähän eri tavalla. Sitten kun tein viimein valinnan niin tämä toinen oli aivan epätoivoinen ja sanoi että olen hänen elämänsä ainoa nainen eikä hän koskaan löydä samanlaista ja jää yksinäiseksi lopun ikäänsä. Se oli surullista ja kamala tilanne mutta kuitenkin tavallaan imartelevaa, ja minulla oli kamalan paha olo hänen puolestaan.

Tosin tässä tapauksessa se tuska tai ilo loppui lyhyeen; kuukauden kuluttua erostamme hän oli kihloissa jonkun muun kanssa. Että se siitä hänen epätoivostaan?

Hän sanoi minulle aikanaan, ettei koskaan toivu minusta ja vaikka olisi naimisissa tai suhteessa joskus, olisi silti valmis alkamaan kanssani uuden elämän, jos vain antaisin hänelle jonkin merkin. Ehkä se "lupaus" on hivellyt itsetuntoani jotenkin kaikki nämä vuodet ja nyt pelkään sen olleen vaan tyhjä lause.

ja sen jälkeen ette tapaa enää milloinkaan. Saat rauhan sielullesi.

etenkään, kun olet jo vähän järkkynyt tuosta kuvasta.



Et saa rauhaa sielullesi, kuten joku tässä ketjussa mainitsi, vaan tuot kaaosta omaan ja salamiehen elämään. Mieti sitä, että hänellä on nyt vihdoin myös asiat kohdallaan, nainen jota varmasti rakastaa. Ei ole reilua, että nyt sitten kun hänellä asiat hyvin, ottaisit yhteyttä ja kertoisit ikävästäsi! Anna jutun olla, menneet ovat menneitä ja ruoho vaikuttaa aina vihreämmältä aidan takana...

aloittanut samassa työpaikassa, josta olen itse tällä hetkellä hoitovapaalla ja aion olla vielä seuraavat 2 vuotta.



Hänhän ei välttämättä enää ole töissä samassa firmassa, kun palaan töihin, mutta jotenkin on tosi ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta pelkään kohdata hänet, toisaalta haluaisin nähdä hänet. Työnteko yhdessä voisi olla vaikeaa, ellen saa asioita selvitettyä sitä ennen ja jotenkin olisi epäreilua asettaa hänet siihen asemaan, että järkyttyisi työkavereiden nähden tavattuaan minut ensimmäisen kerran. Nimenikin on niin tavallinen, että kaimoja löytyy paljon ja tuskin hän tajuaa minun olevan juuri minä.



Olen jo aiemminkin suunnitellut työpaikan vaihtoa, mutta ilmeisesti mun on hiljaisuudessa vaan etsittävä uusi työ tai jotenkin varoitettava minun olevan siellä töissä.

Päivittäinen tapaaminen voi joko roihauttaa tunteet täyteen liekkiin ja liian moni kärsii, jos salarakkaallakin on vielä tunteita. Jos miehen tunteet ovat täysin kuolleet, saattaa sinun olla todella piinaavaa olla tekemisissä hänen kanssaan.



En laskisi sen varaan, että hän on jo vaihtanut työpaikkaa.

ja edelleen asutte ja työskentelette samalla seudulla kuin silloin ennen jne. niin tuskin se mies niin totaalinen tauno on ettei tajuaisi että on hyvinkin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että sinun nimisesi nainen joka tekee samaa työtä kuin sinäkin samassa kaupungissa on juuri sinä.



Ajattelet liikaa. Minkä ihmeen takia murehdit ehkä kahden vuoden kuluttua tapahtuvaa työhönpaluuta nyt?



Näe asioiden kultareunukset. Nyt kun tulee tämä lama niin ehkä koko lafka ei ole pystyssä enää kahden vuoden päästä.

200km päähän eikä olla entisen työkaverin kanssa tavattu sen koommin. Hän on varmasti sama henkilö, koska lehdessä oli hänen nimitysuutisensa.

niin kyllä hän osaa odottaa, että olet töissä jossain siellä päin. Ethän olisi tyhmään mieheen ihastunut.



Onkohan tähän tarinaan tulossa kohta jatkoa, että mies hakikin sinne töihin siksi, että tiesi sinunkin olevan firmassa?

vähän niin kuin pakosta, ei siksi että olisit silloin ollut korviasi myöten rakastunut ja vakuuttunut siitä että juuri tämä yksilö on elämäsi mies. (Sehän ei tietenkään tarkoita ettei nyksä voisi olla elämäsi mies.)

Uskon sen olevan sattumaa. Miksi kuitenkin toivon ettei olisi sattumaa? Miksi olen nyt näin sekaisin? Olen kaikki vuodet tätä toivonut ja peläänyt. Ei hitsi, oon solmussa!

puhua. Mitä olette mieltä tuosta yhteydenottamisesta ihan vaan jutellakseni työn kallata oleellisista tunteista ja tilanteesta?

Vetvot ja vatvot nyt ihan olematonta ikiaikaista juttua. Eiköhän aikuinen mies

kestä sen että entinen sussu on samalla työpaikalla. JOS nyt edes asia noin on. Kuulostaa siltä, että sun arki on tällä hetkellä vähän tylsää. Keksi jotain piristävää tekemistä, niin et tule vatvoneeksi tuollaista jonnin joutavaa juttua.



Ja tämä ei ole ilkeilyä. Kuulostaa vaan, että sulla on ehkä vähän perspektiivi hämärtynyt. Kotonaolo tekee tuota. Itsellenikin tuttua.

jos et ole vielä kahteen vuoteen menossa sinne ja mitä vaan voi tapahtua sitä ennen. Sille tulee sellainen kuva että mietit ja haikailet vaan häntä jos nyt jo murehdit että voitteko te olla samassa rakennuksessa töissä. Totta ehkä mutta et halua antaa sellaista kuvaa itsestäsi. Ja kuinka läheisiä työtovereita te edes olisitte. Jollette samassa huoneessa joudu istumaan ja yhteisiä raportteja kirjoittamaan niin se että työpaikkaruokalassa törmää joskus ei ole niin dramaattista että sitä tarvitsisi 2 vuotta etukäteen murehtia ja jauhaa yhdessä.

puhua. Mitä olette mieltä tuosta yhteydenottamisesta ihan vaan jutellakseni työn kallata oleellisista tunteista ja tilanteesta?

samassa työhuoneessa.

mahdollinen mustasukkaisuus miehen ongelma, ei sinun. Minusta kaikille paras vaihtoehto olisi se, että keskittyisit siihen, mitä teillä kotona tapahtuu. Jos nyt sitten käy niin että samassa työpaikassa olosta tulee piinaa niin ratkaise se kysymys sitten kun olette samassa työpaikassa ja se on piinaa. Ihan turha jossitella asioita jotka ei ehkä koskaan toteudu.

Olen miettinyt sitäkin, että jos on tyttöystävälleen kertonut meistä (uskoisin hänen haluavan olla naiselle täysin rehellinen) ja tyttöystävä on mustasukkaista tyyppiä, niin eiköhän meidän yhteistyö jotakin sählinkiä aiheuttaisi kotonakin?

Olenko nyt ihan hakoteillä? Koitan kovasti miettiä kaikille parasta vaihtoehtoa.

ap

Tuskin hän on sinusta tyttöystävälleen kertonut. Läheskään kaikki ihmiset eivät paljasta koko menneisyyttään uudelle suhteelle, koska katsovat ettei vanhoilla asioilla ole merkitystä.

Kaikille paras vaihtoehto on, kun annat asian olla. Jos mies on vielä töissä samassa paikassa kuin sinä, kun työhön palaat niin katso miten asiat menee. Voi hyvin olla, että mies on ihan kuivilla eikä sua enää muistakaan eikä mitään ongelmia ole. Paitsi ehkä sulla.

siitä voidaanko me tehdä töitä yhdessä. Jos hän ei oikeasti tiedä mun olevan töissä ko firmassa ja on mulle vaikka katkera tai halveksii mua sydämensä pohjasta voi olla yhdessä työskentely todellista piinaa.

Olen miettinyt sitäkin, että jos on tyttöystävälleen kertonut meistä (uskoisin hänen haluavan olla naiselle täysin rehellinen) ja tyttöystävä on mustasukkaista tyyppiä, niin eiköhän meidän yhteistyö jotakin sählinkiä aiheuttaisi kotonakin?

Olenko nyt ihan hakoteillä? Koitan kovasti miettiä kaikille parasta vaihtoehtoa.

ap