Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ykköseltä just tuleva dokumentti lestoista...

Vierailija
24.01.2008 |

Se on tullut joskus aikaisemminkin, en muista milloin mut oon kattonu sen täs joskus muutama(?) vuosi sitten!

Minun mielestä toi dokumetti kertoo just niistä ääripäistä.

Toisessa perheessä puhutaan jumalasta päivittäin ja pyydetään syntejä anteeksi ja iltaisin rukoillaan iltarukoukset yms.

Ja toi jätkä joka ei ole lesta niin on sit katkeroitunut ja hänen perheensä on hänet hylännyt sen takia kun hän ei ole enää lesta.



Itse olen lesta perheestä eikä meillä koskaan ole ollut tollasta niinku tossa lestaperheessä on, meillä ei olla koskaan mitään iltarukouksia rukoiltu eikä meillä päivittäin puhuttu jumalasta yms. ja meillä muutenkin oli aika vapaa kasvatus, ikinä vanhemmat eivät ole painostaneet uskomaan. Ja mulla on muuten nykyään tosi hyvät välit vanhempiini vaikka en olekaan enään lesta ja kaikilla muillakin sisaruksilla on jotka eivät ole lestoja. Tosta dokumentistä saa aika väärän käsityksen se joka ei ole koskaan ollut lestojen kanssa tekemisissä, toki tollasiakin on mut uskallan väittää että ei läheskään kaikki lestat ole tollasia, ainakaan kaikki ne joiden kanssa itse olen ollut aikoinaan tekemisissä.

Kommentit (33)

Vierailija
21/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vasta murrosikäisenä ja aikuisen alkaa oireilu. Monet lestadiolaisten lapset hautovat jo lapsena itsemurhaa. He vaistoavat että jossain on mätää.



Yhteisön pelisäännöt eivät toimikkaan oikeassa elämässä. Lapsi/nuori ahdistuu eikä löydä ulospääsyä.

Vierailija
22/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Evankeliumia tarjotaan kaiken ikäisille. Emme tiedä missä vaiheessa Jumala katsoo lapsen olevan itse vastuussa synneistään, joten haluamme tarjota synninpäästöä ja uskoa. Ilman sitä ei taivaaseen pääse, joten on vain järkevää tarjota :) Emme myöskään tiedä mitä kaikkea Jumala vastuuikäiselle lapselle syntinä pitää. Toimitaan näin siis vähän varmuuden vuoksi.



Myös lapsi voi tarjota synninpäästöä ja uskoa vanhemmalleen. Jos äiti on kohdellut huonosti, lapsi voi kysyä haluatko anteeksi tai tulla suoraan antamaan anteeksi. Tai voi kysyä lapselta saako uskoa synnit anteeksi. Opetetaan lapsia olemaan herkkiä antamaan anteeksi ja siunaamaan.



Tietysti vanhemmista riippuu miten lapsi asiat käsittää. Jos puhuu kovin negatiivisesti ja " helvetinkatkuisesti" , niin ei taatusti hyvää lapsenuskolle tee. Ainakin me korostetaan niitä hyviä juttuja, syntien anteeksiantamusta ja taivastoivoa :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmastikin Ylen sivuilta selviää.

Vierailija
24/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

koulusta suoraan metsään ja erämaahan selventämään ajatuksiaan. Hän oivalsi että kaikki mitä äiti ja isä sanoi ei tarvinnut olla totta.

Hän sulkeutui ja heittäytyi puhumattomaksi, koska se oli hänelle se helpoin vaihtoehto.



Se jo kertoo aika paljon lasten asemasta lestadiolaisuudessa. Lapset vaikenee ja niin ei saisi olla.



Mielenterveysongelmat ei ole vähentyneet tässä ryhmässä. Näiden ahdistuneiden lasten löytäminen on vaikeaa ja apu tulee vasta aikuisuuden kynnyksellä. Kaikkeen pahaan ei tarvita siis alkoholia vaan fanaattinen uskonto voi olla myöskin tuhoisaa lapselle. Usko joka on puettu kauniiseen asuun ja hirveään lopputulokseen.



Vierailija
25/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka en olekaan lestadiolaisperheen kasvatti, vaan olen vasta nyt aikuisiällä löytänyt uskon.



Eiköhän se ole niin, että Suomessa on paljon mielenterveysongelmaisia, ihan uskosta riippumatta. Arvelen jopa, että ennemminkin niitä on uskovaisten keskuudessa vähemmän kuin muitten.

Vierailija
26/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

Se jo kertoo aika paljon lasten asemasta lestadiolaisuudessa. Lapset vaikenee ja niin ei saisi olla.

Lapset ei vaikene uskonnosta johtuen. Raamattu ja seurakunta kehoittaa puhumaan asioista lapsen kanssa ja olemaan kiinnostuneita lapsen tekemisistä ja ajatuksista. Joiltakin vanhemmilta se ei vain luonnistu jostain syystä ja niissä kodeissa lapset vaikenevat.

Itse en ole kasvanut vl-kodissa vaan ihan tavallisessa uskonnottomassa perheessä. Meillä ei voinut puhua lapsuudessa omien vanhempien saamasta kasvatuksesta (uskonnoton) johtuen. Minä vaikenin ja pidin sitä erittäin huonona, mutta helppona ratkaisuna. Omien lasten kanssa puhun ja kyselen paljon.

t. kaappilesta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä tarkoitat sillä, että olet kaappilesta?

Vierailija
28/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Väittäisin kuitenkin että sinun ongelmasi johtuvat muista seikoista kuin lestadiolaisten.



Ihminen menee pienestä rikki kun menetelmät ovat sopivat.

Lapset ovat myöskin yksilöitä perheessä, toiset kestävät kolhuja enemmän toiset ei.

Pienen lapsen maailmaa ei saa särkeä aikuisten asioilla. Lapselle ei tule myöskään syöttää turhaa syyllisyyttä siitä ketkä menevät helvettiin. lapsen on mahdotonta käsitellä aikuisten pelottavaa maailmaa. lapsen maailmankuva on positiivinen, he näkevät tulevaisuuden valoisena. sitä ei saa lapselta riistää ei uskonnon eikä muukaan ideologian varjolla.



Sinä tulit uskoon aikuisena sillä ei ole mitään tekemistä lapsen maailman kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullon vähän ongelmallinen suhtautuminen vl-laisuuteen. En vain ole samaa mieltä esim. musiikin, elokuvien, urheilun jnejne suhteen. Täällä ei ole tietääkseni muita lestadiolaisia kuin vl:t, joten käyn ry:n seuroissa sillointällöin.



Lestadiolainen mutta ei vl, mutta kun ei muita ole niin siellä käyn, vaikka tiedän ettei minua siellä hetkeäkään uskovaisena pidetä, jos tulee mielipiteistä kyse. Itse taas koen syvästi olevani uskovainen ja synnit anteeksi. Kaappilesta on kaverini keksimä nimitys minusta.



40

Vierailija
30/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä lestadiolainen sitten olisit, jos kaikilla olisi kotiseudullasi toimintaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsillakin on korvat. Itse muistan, kun kuuntelin papin saarnaa noin 5 vuotiaana. Mieleeni tuli ajatus " ettei tuo pappi puhu totta" . Ja se ajatus on pysynyt tähän päivään.

Uskalsinko lausua ajatuksiani? Ei olisi tullut kuuloonkaan.

Ja ennen tuota oli jo epäilykset heränneet. Muistan elävästi kun istuin piilossa äidiltä. Arvelin sanoa eriävän mielipiteeni jumalasta koska olin vihainen äidille. JUMALAA EI OLE OLEMASSA. Äiti vastasi: PIRU ISTUU OLKAPÄÄLLÄSI. Kiitos vastauksesta, ja ikää oli rapiat 4vee:-DD

Vierailija
32/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne uskovan mielestä faktat pitää lapsellekin kertoa. Mutta on niin eri tapoja tehdä se... Opin sen kerrasta kun olin noin 17-vuotias.



Yhdellä lastenleirillä noin 13-14-vuotiaat tytöt halusivat yks ilta jutella minun kanssani. He pelkäsivät kauheasti sitä " levolle lasken luojani" -rukousta. Yksi heistä (nyt jo valitettavasti kuollut) kysyi pitkän keskustelun jälkeen, että minkä takia hänelle ei ole sitä koskaan NOIN selitetty. Muut olivat joko sivuuttaneet tai kertoneet helvetistä. Minä en puhunut helvetistä mitään vaan taivaasta niin paljon kuin osasin.



Siinä löysin sen tavan, millä minä haluan lapsille puhua Jumalasta ja taivaasta. Hyvänä, ihanana asiana. Tajusin että pitää kuunnella mitä lapsi ymmärtää ja kertoa sen mukaan. Kerran omat 6&8v sanoivat että mikä se on se helvetti (kuulivat sanan ekakerran lastentapahtumassa, grrr!!!) ja vastasimme, että se tarkoittaa sitä kun ei pääse Jumalan luo. Se riitti lapsille selitykseksi. Ehtii ne kuulla ne tulimeret ja helvetinliekit vielä myöhemminkin. Kerrotaan sitten, että se ei välttämättä ihan kirjaimellista tulta ole, vaan tuntuu kuin tulelta.



40

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/33 |
24.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Mikä lestadiolainen sitten olisit, jos kaikilla olisi kotiseudullasi toimintaa?

Mitä oon lukenut ja " edustajien" kanssa lukenut, rauhansanalaisuus tuntuu olevan läheisin. Lestadiolainen suhtautuminen armoon, parannuksenteon korostaminen, uskon vakavasti ottaminen on se " minun juttuni" .

Vl-laisilla tuntuu olevan tapakulttuurista tullut syntilista. Siellä ei oo ollu tapana ottaa korviksia, joten korvisten pito on syntiä, paitsi jos se kuuluu paikalliseen kulttuuriin. Ei vain ymmärretä, että Suomessa on myös erilaisia kulttuureja, jollekin korvisten otto kuuluu asiaan...

Urheilu on syntiä, jos siinä kilpaillaan. Lasten futismatsi on siis syntiä tai urheilijan ammatti. En näe mitään perusteita.

Gospelmusiikki on syntiä, vaikka lauletaan ihan samoista asioista ku virsikirjassa. En näe perusteita.

Jos joku kysyy mikä oon, niin sanon aina, että oon ihan vaan uskova kristitty, koska inhoan näitä jaoitteluja uskovaisten kesken...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kahdeksan viisi