Vajaa 3v hankala. Mitä tehdä???
Ei varmaan sinänsä ole uutta, että vajaa 3v voi olla välillä hankala mutta kysympä nyt neuvoja kuitenkin kun itse entiedä, mitä pitäisi tehdä.
Pojallamme (2v 10 kk) on ihmeellinen tarve kaataa kaikki purkit ja laatikot. Eli jos esim. saa käsiinsä maitopurkin, kaataa sen välittömästi pöydälle. Kerran oli tämän tehnyt tarhassakin mutta uskoi, että siellä ei enää niiin saa tehdä. Kotona sen sijaan ei usko vaikka kuinka sanoisin. Ennen kaatoi myös aina maitomukit pöydälle mutta sitä ei ole enää tehnyt.
Toinen ärsyttävä asia on touhuaminen wc:ssä. Käy itse wc:ssä kun on hätä mutta olen joutunut nostamaan paperirullan ja saippuan ylös, ettei poika saa niitä. Paperirulla on niin monta kertaa käynyt pöntössä, että enää ei sitä sinne laita. Miten saan oppimaan, että niin ei tehdä. Saippuapulloa taas uittaa vesihanan alla vaikka kuinka kiellän. Wc-harja on myös laitettu kaappiin koska touhusi sen kanssa aina.
Tänään löysi pöydän päältä pienen pinssin ja vei sen pikkuveljen (7kk) suuhun. Onneksi huomasin sen ajoissa, etti pikkuveli ehtinyt tukehtua.
Tässä vaan joitakin esimerkkejä poikamme touhuista. Rangaistuksena hän menee omaan huoneeseen jäähylle eli joutuu istumaan sohvalla kunnes saa luvan tulla pois. Miestä tottelee tässä hyvin mutta meikäläisen kanssa hän laittaa oven kiinni, istuu siellä hetken ja alkaa sit leikkiä huoneessaan. Ei siis kovin hyvä rangaistus. Mitä voisin tehdä? Multa alkaa loppua keinot kesken.
poikamme on nyt siis tarhassa 2 pv viikossa ja siellä on todella kiltti ja päivät menee hyvin. Nyt olemme kuitenkin muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja poika ei enää saa tarhapaikkaa kun noin pienille ei ole tarhapaikkaa. Olen menossa toukokuun puolivälissä töihin, joten molemmat lapsemme menevät hoitoon. Heille annetaan paikka pph:lta. Nyt pelkään,e ttä jos poika onkin pph:lla yhtä hankala kuin täällä kotona. Jos se ei saakaan poikaa kuriin niin kuin tarhassa. Varsinkin jos hoitajan aika menee pienempiä vahtiessa niin tämähän siitä riemastuu ja tekee vaikka mitä.
Olisko jollain hyviä neuvoja?
Kalamami
Kommentit (3)
moikka,
meillä on myös poika joka on 2 v ja 9 kk. Meillä jäi viime kesänä yhtäkkiä vaan pois tölkkien ja mukien kaatamiset. Sitä ennen kaatoi AIVAN VARMASTI, jos jätit pöydälle. Edelleenkin kaveri käy läpi kattilat, lehdet, yms. mitä lojuu saatavilla - kaikki tutkitaan tai rikotaan. Olen menettänyt malttini niiiiiiiin monta kertaa ja väsyttää, kun pitäisi olla silmät selässäkin. Poika on vielä tosi nopea ja ketterä. Meilläkin on ollut käytössä jäähypenkki, mutta se pitää olla paikassa, jossa ei leluja tai muuta. Välistä tuntuu, että se on ihan turhaa - ettei ymmärrä. Mutta kerran taas väsyin, kun pikkuherra kaatoi kaikki lastenhuoneen lelukorit ja laitoin kanssani keräämään. Kyllä se kerääminen lopulta onnistui, kun käytiin jakkaralla juttelemassa...
Välillä tuntuu, että alkaa edistymään tuo siivolla oleminen toisinaan taas tuntuu ettei tämä tästä koskaan rauhoitu. Omat LÄHES kaikki lelunsa on rikkonut, samoin isosiskonsa. Kirjat revitty....ja tietysti meillä on ollut jo puolitoista vuotta kaikki vessapaperirullat, kynät yms. poissa näkyvistä.
Esikoinen olikin sitten aivan päinvastainen tapaus. Ei kaatanut, ei sotannut, ei rikkonut tai repinyt mitään.
En tiedä miten saisin pojan potalle...kyllä se osaa sinne pissata, mutta yleensä laittaa hanttiin niin paljon, että ainoa keino olisi väkisin ja siihen en tietty ryhdy. Niin ja toinen suurempi ongelma, joka just nyt hermostuttaa, on nukkumisen vastustaminen päivällä ja illalla.
Vielä kuukausi sitten laitettiin sänkyyn illalla ja sanottiin hyvää yötä samoin päivällä...nukahti aika pian ja tyytyväisenä hölisten. Ja nyt ei sänkyyn millään, päiväunia en saa nukkumaan ollenkaan ja sit kaveri floppaa lattialle tai sohvalle pikkukakkosta katsoessa...argh!
Miten olette saaneet loppumaan tällaisen käytöksen? Vai eikö kellään ole hankalaa ja kerkiäväistä 3-vuotiasta?
Kalamami
Taitaa olla joku ikään kuuluva juttu tämä kiukutteluhomma... Tein oman aloituksen jo tuonne, mut ei kai tähän taida auttaa kuin johdonmukaisuus ja aika. On vaan " kiva" kuulla, et muillakin on ongelmia lastensa kanssa.
Meillä asiaa vielä mutkistaa tuon 1,8-vuotiaan tytöntyllerön alkava uhmakiukuttelu. Nytkin tuolla kiukkuaa sängyssään vaikka äsken ihan silmät ristissä jo hoiperteli, kun on ennen kuutta herännyt. Ei halua nukkua. Huoh!