Lue keskustelun säännöt.
Kova hinta " mielenterveydestä" .. Liian kova?
24.01.2008 |
Aloitinpa taas muutaman välivuoden jälkeen mielialalääkityksen, tällä kertaa taas eri lääkkeillä kuin viimeksi. Ihmettelen todellakin niitä, jotka sanoo että kestää kaksi viikkoa ennen kuin alkaa tuntua. Jos kerran lääke vaikuttaa heti suolistooni (pientä vatsakipua ja pahoinvointia), miksei se aiheuttaisi heti havaittavia vaikutuksia myös aivoissani, joille lääke on varsinaisesti tarkoitettu?
Alkaa tulla selväksi pikku hiljaa mikä on mun tapauksessa homman nimi. Olen superherkkä ihminen, joka kokee maailman voimakkaammin kuin muut ihmiset, ja se vaikuttaa moniin asioihin tosi haitallisesti. Tässä lääktyskokeilussa olen ruvennut aavistelemaan, että sairauteni on paitsi piina, myös lahja. Lääkitys leikkaa paitsi pahan, myös hyvän... Sairaana näen rusirumien kylppärikaakeleiden marmoroinnissa upeita kuvioita, kaikessa mitä ympärilläni havaitsen, on ihmeellistä kauneutta - ja kauheutta. Lääkityksellä katson niitä samoja kaakeleita ja näen ja koen - en mitään. Susirumat kaakelit. Laimea olemassaolo paremmalla työkyvyllä kruusattuna.
Vaikea valinta.
Kommentit (35)
ja se taas on prosessi, joka vie aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä pakko ole syödä, mutta sittenpä kärsit ja läheisesi kärsivät huonoista mielialoistasi. Mieluusti en näe ja koe mitään sen enempää kuin muutkaan normaalit ihmiset jos pysyn työkykyisenä ja läheiset onnellisempana.
Sen syyn voi poistaa mihin syöt niitä lääkkeitä. Olet henkisesti vammautunut, mutta psykologit voi yrittää korjata.
Kyse on kaiketi siitä, että saako hyvä vai paha voiton...
Eli jos maailman kauheus ylittää sen hyvyyden, masentuu ja on pakko alkaa lääkitys. Toisinaan sitä pahaa näkee vähemmän kuin hyvää ja silloin jaksaa olla, eikö?
Suurempi hinta on mielestäni perhe. Onko heidän helpompi elää kun käytät lääkkeitä? Onko yltiömäinen ilosi ja surusi aiheuttanut heille ahdistusta tai jopa pelkoja? Jos on, niin jatkaisin lääkitystä.
Koska mitä merkitystä on nähdä susirumissa kaakeleissa kaunista marmorointia, jollei ole ketään kenen kanssa sen ilon jakaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olotilahan vaihtelee. Jonain päivänä saattaa lääkityksessäkin ne kaakelit näyttää karmean kamalilta tai kauniin helmiäisiltä.
- Ei, lääkitys poistaa kyvyn tuntea sekä asteikon ylä- että alapäästä. Lääkityksellä et enää koe tunnetta UPEA kuvio!!! Hyvänä päivänä ajattelet " ihan kiva" .
Suurempi hinta on mielestäni perhe. Onko heidän helpompi elää kun käytät lääkkeitä? Onko yltiömäinen ilosi ja surusi aiheuttanut heille ahdistusta tai jopa pelkoja? Jos on, niin jatkaisin lääkitystä.
- No siksipä tässä lääkityksellä taas ollaankin. Ei perhe ole hirmuisesti kärsinyt, mutta kaikenlaisia ongelmiahan siitä seuraa, jos saa olla tällainen kuin olen luonnostaan. En koskaan silti ole väkivaltainen tai maaninen tai mitään sellaista. Enemmän ongelmat on taloudellisia.
Koska mitä merkitystä on nähdä susirumissa kaakeleissa kaunista marmorointia, jollei ole ketään kenen kanssa sen ilon jakaisi?
- Tavallaan myös näkin. Toisaalta ei nämä mun ongelmat ole perhettä hajottamassa.
Terapiaa tarvisin, joo. Siihen ei ole mahdollisuuksia enää. Huomaan myös, etten enää lääkityksellä pysty siihen itseterapointiin minkä olin aloittanut työkirjan avulla ja josta oli iso apu.
Hän ei pysty samalla tavalla iloitsemaan asioista kun ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut jo kerran, ja sitä enempää valtio ei kustanna. Silloisesta terapiastani ei ollut juurikaan hyötyä, monestakin syystä, esim. sairauteni luonteesta, jota ei ymmärretty.
ollut jo terapiassa kolme vuotta ja et saa enää.
Jos olet omissa maailmoissasi niiden ajatustesi kanssa, kun et syö lääkkeitä, niin takuulla perheesi kärsii. Ja olet kyllä taatusti omissa maailmoissasi miettiessäsi jotain kaakeleiden antamaa vaikutelmaa noin tarkkaan ja vaihtelevasti.
Eli HOIDA ITSEÄSI. SUA EI KESTÄ MUUTEN KUKAAN JA MUUTKIN SAIRASTUVAT.
Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saat myöhemmin uuden terapiajakson.
kokeilin tänä talvena SSR-lääkkeitä minimiannostuksella ja hyvin toimii. Todellakaan ei leikannut hyviä fiiliksiä, vaan ainoastaan paransi kokonaisuutta. Muutenkin tuntuu paljon normaalimmalta kuin masentuneena ja ahdistuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ollut jo terapiassa kolme vuotta ja et saa enää.Jos olet omissa maailmoissasi niiden ajatustesi kanssa, kun et syö lääkkeitä, niin takuulla perheesi kärsii. Ja olet kyllä taatusti omissa maailmoissasi miettiessäsi jotain kaakeleiden antamaa vaikutelmaa noin tarkkaan ja vaihtelevasti.
Eli HOIDA ITSEÄSI. SUA EI KESTÄ MUUTEN KUKAAN JA MUUTKIN SAIRASTUVAT.
Kokemusta on.
Näin mulle sanoi lekuri. Ei resursseja, oli tarkka muotoilu. Enkä ole omissa maailmoissani :). Ja kuten sanottu, ongelmat on pääosin taloudellisia ja olemattomasta stressinsietokyvystäni johtuvia. En ole psykoottinen, ei mulla todellisuudentaju heitä.
Miksi ihmeessä kaakeleista pitäis saada kiksejä? Ehkä alat huomaamaan sellaisia todellisia asioita (ihmisiä) nyt kun lääkkeet estävät tuollaisen tyhjänpäiväisen onnen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kivaa katsella kuvioita ja miettejä niiden malleja. Siitähän kaaosteoriakin lähtee. Se lasten pieni purkki, josta katsotaan reiän läpi ja käännellään ja tulee upeita kuvioita. Se on yksi kaaosteorian ilmentymiä. Toisaalta matemaattiset mallit kun laittaa käytäntöön, ovat yksinkertaisesti eri kuvioiden muuntelua muodosta toiseen.
Minua ei luokitella mielisairaaksi, joten en tiedä, mikä ero sitten on sillä, että osaa matemaattisia malleja ja näkee niitä kylppärin kaakeleissa ja sillä, että sen upean kuvion näkemin onkin mielisairautta. Tuskin se ero kuitenkaan on siinä, että on sattunut opiskelemaan enemmän.
Olen kuitenkin kuullut, että mielialalääkkeet vaikuttavat tunteisiin ja niitä syötyä ei tunne ihan niin voimakkaasti kuin muuten. Tuttavapiirissä ainakin tämä näkyy. Monet mielialalääkkeiden syöjät eivät kestä räiskyvää luonnettani, koska eivät jaksa ymmärtää, että kiljahdan talvipakkasella, miten kauniita pakkasen puremat puut ovat. Lie sitten mielialalääkkeiden vaikutusta se, että he eivät näe sitä pakkaspuun kauneutta, vai?
ongelmaa. Mieheni on tasapainoinen ihminen, hän on vuosien mittaan sanonut useasti olevansa onnellinen. Myös lapsi on ok. Kuten sanottu, pahimmat ongelmat on taloudellisia ja työelämään liittyviä. Ja syyllisyyttä perheen suhteen tunnen vain siitä, että olemme takiani köyhiä.
Vai löytyiskö ratkaisu sulle niinkin helposta asiasta kun ammatinvaihto? Rupeet joko oikeesti käyttämään tunteitasi hyödyksi tai sitten niin rutiinihommaan, ettei se aiheuta minkäänlaisia tunteita.
Vaan sen tunteen voimakkuus, jonka se kuvio aiheuttaa. Kirjoitin tosiaan ihan väärin. Siis näenhän minä sen kuvion myös lääkityksellä. Mutta se ei aiheuta minussa enää mitään liikahdusta. Kun olen koko elämäni nauttinut kauniiden asioiden aiheuttamista voimakkaista tunteista, lääkityselämä tuntuu robottimaiselta. ap
Todellakin kannattaa mennä terapiaan jos aihetta, poistaa se syy mikä masentaa, ahdistaa, kiristää pinnaa.
Turhaa ja joutavaa turruttaa itsensä ja aivonsa moisella mömmöllä.Vierailija:
Sen syyn voi poistaa mihin syöt niitä lääkkeitä. Olet henkisesti vammautunut, mutta psykologit voi yrittää korjata.
ei näköjään päässyt enää terapiaan. Tällöin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä pillereitä. Ap on takuulla rasitus perheelleen ilman niitä.
Niinpä. Masennuslääkkeet tasoittavat tunteita hyvässä ja pahassa.